Olin sunnuntaina lasten museofestareilla Emmassa. Paikalla oli vilinää ja vilskettä ja diskossa sai koko kropan liikkeelle. Bileet olivat ysäriteemaiset. Lapsille opetettiin macarena, jonka syntyajankohta ruumiillistuu siinä, miten muistan tanssineeni sitä lukiossa ja miten kännykän auto-correct on itsepäisesti sitä mieltä, että on korrektimpaa kirjoittaa macaronseista. Onneksi oli ihan sopivasti rauhallisia kohtia eikä väkeä ollut likikään yhtä paljon kuin vuosi sitten, jolloin festareita oli mainostettu huomattavasti enemmän.

Inka Niemisen liito on valmistettu kuoritusta ja hiotusta pihlajasta. Siipien sijaan ensimmäinen mielikuva oli kalliomaalauksessa juoksevista muinaisista sukasjalkaisista.

Roland Perssonin Panaman Paperit on valmistettu silikonista ja oikeista täytetyistä eläimistä. Näyttelytekstin mukaan tämän oli tarkoitus sanoa jotain syvällistä (ja mustalla huumorilla kuorrutettua?) ihmisen todellisesta luonteesta ja sen paljastumisesta. Tämä resonoi oikein nätisti lauantaina lukupiirissä käsitellyn Jyrki Vainosen Täytetyt -teoksen kanssa.

Lapselle näyttelyn ja koko museofestareiden lempiteos oli PORS & RAON Nimetön, joka muodostuu neliön muotoisesta kankaasta, joka reagoi ääneen. Näyttelytekstin mukaan teos kuvaa herkkiä elämänmuotoja, jotka kukoistavat hiljaisuudessa. Jos jaksaa ääneti odottaa teoksen edessä, ilmaantuu mille tahansa sen reunan ulkopuolelle yksi kerrallaan pieniä mustia palluroita kurkkimaan, olisiko reitti selvä. Palluroiden ilmestymisestä seurasi sitten valtamerellinen naurua, joka ripeästi karkotti kaikki varjoissa viihtyvät pieneliöt takaisin taulun taakse.