Tänään oli taas ihan ookoo päivä, vaikka etukäteen muuta pelkäsin. Eilen iltapäivällä minua nimittäin kysyttiin sijaistamaan aivan uppo-outoa ryhmää paikkaan, jossa en tänä lukuvuonna ollut vielä ehtinyt kertaakaan piipahtaa: Leppävaaraan. Se tarkoitti a) etten saisi nukkua pussuttaa aamulla niin pitkään kuin jaksan ja b) pitäisi valmistella opetus ryhmälle, josta en tiedä mitään.

Onneksi vastassa oli mukava porukka konealan nuoriamiehiä (ts. tulevia hitsaajia sun semmoisia) – kolme ukrainalais-, yksi virolais- ja yksi muunmaalaistaustainen. Painiskeltiin suomen objektin aina kinkkisen sijanvalinnan kanssa, ja loppukevennykseksi kuunneltiin ja käytiin läpi Rauli Badding Somerjoen Paratiisin sanat.