Tajusin tänään, että maiseman vaalea harmaus tuntuu erityisen ankealta, koska on niin valoisaa. Kun nyt illalla silmäilen pimeää taivasta vasten piirtyviä vielä mustempia puita, mielialani on ihan hyvä. Päiväsaikaan katselin kitkeränä tuulessa kieppuvia lumihiutaleita, vain vähän valjua pilvitaivasta valkeampia, ja saatoin tuntea vain syvää haluttomuutta edes harkita ulkoilua. Marras kaikkialla. En jaksais.