Viime aikoina olen innostunut pidemmistä kirjasarjoista, joissa seurataan sukupolvien elämää ja perhesuhteita. Yksi näistä on Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-sarja, joka vie lukijan 1800-luvun Ruotsista Amerikkaan seitsemässä osassa. Sarjan rauhallinen eteneminen vetosi minuun erityisesti – siinä ei ole kiire mihinkään, vaan on aikaa todella tutustua hahmoihin ja heidän maailmansa syvimpään olemukseen. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa ei edes päästä laivaan saakka, ja toisessa kirjassa kuljetaan koko ajan kohti Amerikkaa. Se tuntui virkistävältä, koska nykyään monet kirjat menevät niin nopeasti eteenpäin, että hahmoihin on vaikea päästä kunnolla sisälle. Silti kirjat eivät olleet missään vaiheessa pitkäveteistä, eikä ollut tyhjäkäyntiä.

Kirjallisesti Maastamuuttajat vie lukijan syvälle 1800-luvun alun muuttoliikkeen ja uudisraivaajien maailmaan, mutta se on myös oivaltava kuvaus inhimillisistä unelmista, toiveista ja epävarmuuksista. Mobergin tapa käsitellä aikaa ja paikkaa tekee teoksesta paitsi historiallisesti rikkaan myös syvällisen. Hänen henkilöhahmonsa he ovat tunteellisia ja monivivahteisia. Heidän matkat ovat yhtälailla fyysisiä kuin emotionaalisia, ja se rauhallinen eteneminen antaa meille mahdollisuuden pohtia, mitä kaikki matkan aikana koettu merkitsee heille – ja meille. Tällainen tarinan syvä juoksu on palkitseva kokemus lukijalle.

Mobergin teoksissa uskonnollisuus ei ole vain taustatekijä, vaan se vaikuttaa syvästi hahmojen ajatteluun ja päätöksentekoon. Erityisesti luterilaisuus, jonka keskiössä on ajatus yhdestä oikeasta uskosta, tulee jatkuvasti esiin - olihan luterilaisia Ruotsissa 1800-luvulla ainoa oikea ja kaikki muut rangaistavaa ja tuomittavaa. Se on valtava voima, joka vaikuttaa niin elämän arkeen kuin perhesuhteisiinkin. Etenkin kuudennessa ja seitsemännessä osassa hahmojen sisäinen ristiriita nousee; kuinka tavallinen, kouluttamaton maanviljelijä ja hänen vaimonsa alkavat kyseenalaistaa uskon varmuuden. He kokevat voimakkaasti, että miten Jumala voi luoda niin monta ihmistä, joilla on eri usko – esimerkiksi ne sadat lahkot, jotka olivat levinneet Yhdysvaltoihin tuohon aikaan, kuten useat baptistiryhmät. Sisällissota saa pohtimaan, kuinka Jumala voi sallia niin paljon tuhoa ja kuolemaa, kun samalla hänen käskyssään lukee “älä tapa”. Tässä Moberg tuo esiin uskonnollisten perinteiden ja inhimillisen epävarmuuden ristiriidan. Hahmot joutuvat käsittelemään uskoaan uudella tavalla, kun maailma ympärillä muuttuu väkivaltaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Ja ristiriita herää myös aviopuolisoiden välillä.

Että lyhyestä virsi kaunis. Suosittelen lukemaan :)

Ps. Alunperin kyse on siis neliosaisesta kirjasarjasta, mutta osat 1-3 jaettiin kahteen niteeseen suomennettaessa, niin suomeksi näitä on siksi 7.