Skip to main content


Roskia


Vene-elon joskus hieman hankalia puolia on tuottamamme roskat. Jugurtti tulee pienessä muovikipossa (koska ne säilyy myös huoneenlämmössä pari viikkoa), juustossa on muovikääreet, hedelmillä pussi jne. Mutta roskia ei voi joka ankkuripaikassa jättää, joten omien tuotostensa kanssa saa elää välillä jopa kuukauden. Siksi meillä roskat pestään (merivedellä) ja pilkotaan pieneksi, jotta vievät vähemmän tilaa. Biojätteet säilötään erikseen ja nakataan mereen kun ollaan 12 mailin päässä rannasta. Nyt Carriacoussa roskien jättö maksaa 3 euroa, minkä mielelläni maksan omasta jätehuollostani.

Itämerelle asiat kun on toisin, kaikki jätteet menee Roska-Roope asemille.



Mayreau


Joskus sitä löytää retkillään niin stereotyyppisiä paratiisinkulmia, ettei tosikaan. Salt Whistle Bayn kauppiailla tarjolla kaikenlaista vaatetta aurinkosuojaksi ja esillepano on mitä herkullisin.

Meillä on tiukka aurinkorasvausrutiini aamuisin, sillä älykello usein ilmoittaa, että UV:n säteilytaso on 'extreme'. Eli rasvaamatta jättäminen on takuuvarma auringonpolttama. Toistaiseksi ollaa onnistuttu suojauksessa hyvin. Välillä toki vietetään aikaa pelkästään veneen sisätiloissa tuulettimen edessä ja luetaan kirjoja ja katsellaan leffoja. Aina ei jaksa mennä ulos ja aurinkoon.



Lisää hyvää puuta


Bequiassa taas ja tyttö puukaupoilla. Nyt tarvittiin määrämittaan leikattua mahonkia ja tiikin puutteessa ostin iroko-lankkua. Näille on jo projektit odottamassa ja taaskaan ei rikottu pankkia näillä matskuilla.

Lisäksi liikkeen jannut päästi mut työhuoneen puolelle ja niiden jämäpala laatikolle. Sieltä löytyi mahonki joka tällä kertaa tarvittiin.



Vaatteita


On ihan käsittämätöntä kuinka paljon enemmän hellevaatteita ihminen tarvitsee. Mä lähdin tähän reissuun omistamatta yksiäkään shortseja. Nyt niitä on viidet joista viimeisimmät valmistui tänään mustasta pellavasta.

Onni ja ilo on hyvä housukaava ja ompelukone joka mahtui mukaan.



Merellä


Rymistellään dieselkoneella kohti Bequiaa. Saint Vincentin takana ei tuule yhtään. Käytiin keskiviikkona tankkaamassa ekaa kertaa sitten Lanzaronten eli 5kk aikana on käytetty 50 litraa menovettä, aika jeppis!

Saint Vincentillä ei pysähdytä, sillä raportit kertoo, että on meneillään taas rauhattomampi vaihe. Eli agressiivista kaupittelua, vedätetään minkä keritään ja jos jättää veneen vahtimatta, katoaa kannelta tavaraa. Ja nyt kun useat cruiserit taas jättää saaren väliin, niin paikallinen poliisi ottaa taas kohta ryhtiliikkeen ja alkaa partioimaan toimintaa ankkuripaikoissa jolloin meno rauhoittuu, cruiserit palaa ja sitten taas ollaan rauhallisessa vaiheessa. Kunnes poliisi päättää, ettei partioita tarvita ja meno palaa taas rauhattomaan vaiheeseen. Nämä syklit toistuvat ilmeisesti parin vuoden välein.



Ei dataa taskussa.


EU:lle on sanottu nyt hei hei tälle vuodelle, eli ei ole enää roaming dataa kännykässä. Nettiin pääsee kun on veneellä. Muuten kommunikaatio tapahtuu VHF-radiolla, kantama käsipelin ja veneen välillä on pari-kolme kilometriä, joten ihan kauheen kauas ei auta lähteä mikäli haluaa toiseen vielä yhteyden. Käytössä kanava 77 joka on tarkoitettu ship-ship liikenteelle.


Kiehuva järvi


Kiehuvan järven vaellusreitti Dominicalla oli kyllä elämäni haastavin päiväretki. 10 kilometriä, 1100 metriä nousua ja 8 tuntia myöhemmin oltiin taas sivistyksen parissa. Väliin mahtui viidakkoa, kuumia lähteitä, upottavaa mutaa ja paahtavaa aurinkoa. Nyt 2 päivää myöhemmin jalat on eeppisesti jumissa, käsivarsissa tuntuu sauvojen käyttö ja paikoittainen puhdas neliveto reitin varrella. Samalla sekä suosittelen ehdottomasti, mutta varoitan. Aika monta mäkeä mäkin oon elämässäni kavunnut, mutta tää reissu veti voiton kaikesta.


Ankkurissa


Satamaseikkailut on ohi ja taas päästään nauttimaan olosta ankkurissa. Paneelit tuottaa hyvin sähköä. Vesi on riittävän puhdasta vesikoneelle ja lämmintä uimiseen. Kohta lounasta ja sitten soudetaan maihin tutkailemaan mitä Marie Galante meille tarjoilee.


Satamassa


Ollaan viimeksi oltu nokka lairuriin sidottuna välipäivinä, eli hieman yli 2kk sitten. Saavuttiin eilen ja illalla pääsin ihan oikeaan suihkuun meidän tuholaistorjuntasuihkun sijaan. Vettä meni viemäristä alas varmaan 50 litraa normaalin kolmen sijaan, mutta aiettä oli ihanaa.

Nyt sisällä ajaa kosteudenpoistaja ja me juostaan hoitamassa pyykkejä, ruokaostoksia ja veneilytarvikeostoja. Huomenna taas nauttimaan luonnonrauhasta ankkuriin.



Karnevaalit


Ekaa kertaan oon näkemässä ja kokemassa karnevaaliajan tunnelmaa. Tänãän ihastelemme kulkuetta Terre-de-Hautin saarella Guadalupella. Tää on ihan pikkukylä, joten meno on ihastuttavan kotikutoista. Kyläjuhlat parhaasta päästä.


Yrttejä luonnosta


Käytiin oppaan kanssa luontoretkellä ja saatiin kotiinviemisiksi luonnonyrttejä. Eli basilikaa, oreganoa, laakerinlehtiä, sitruunaruohoa, kurkumaa ja kahta eri laatua timjamia. Kaikki ei ehtineet kuvaan ja yrtit meni jo parempiin suihin kookoscurryn joukossa.

Keskenäni en kehtaisi poimia, sillä luonnon rehevyys on Dominicalla käsittämätöntä.



Delfiinejä!


Edelliset mestari uimarit nähtiin Atlantin toisella puolella. Nyt tämä seurue johdatteli meitä kohti Dominicaa. Päivän byrokratiatkin meni tosi näppärästi ja saatiin samalla kerralla sekä itsemme sisään, että ulos maasta. Nyt on max 2 viikkoa aikaa luuhata näitä rantoja ennen siirtymistä Guadeloupen puolelle.
in reply to ihmissuski

Ootteko purjehtimassa maailman ympäri? Mahtavia kuvia ja tarinoita sulla! Lisää näitä! Vähän kuin itsekin pääsisi lomalle ja reissuun :)
in reply to vilya

Katotaan miten pitkälle päästään. Nyt olisi vuoden verran tarkoitus olla Karibianmerellä, hurrikaanikausi sitten ABC-saaret tai Panama.


Rommia


Käytiin Depazin tislaamolla ihmettelemässä maisemia ja maistelemassa eri rommilaatuja. Mulle selvisi myös, että rommia saa hanapakkauksissa, joten sitä piti ihmisen ostaman.

Suosikki drinkkimme on tällä hetkellä Planteur.
4cl rommia
2cl grenadiini siirappia
4cl ananasmehua
8cl appelsiinimehua
Tarjoillaan jäiden kera pääkallolasista.



Sadeasu tropiikkiin


Vaidettiin ankkuriin lahden toiselle puolelle ja kastuttiin matkalla melko eeppisesti. Onneksi ilmanala mahdollistaa uima-asussa purjehtimisen, niin ei tartte vaateita kastella.
in reply to Laura S

Tänään teemaan sopien hankin itselleni bikinit viidakko kuosilla 😀


Vaihdantatalous


Meillä on tietoteknistä osaamista, Syalaisilla 3D tulostin, joten vaihdamme aikaa puolin ja toisin. Me saadaan osia veneeseen, he toimivan SignalK instanssin haluamillaan ominaisuuksilla.

Tavattiin Syan tyypit Mindelossa ja nyt uudestaan rapakon toisella puolella. Eri jännää miten rakennetaan uusia ystävyyssuhteita tässä liikkuvassa elämäntavassa.



Ruokaostoksia


Saatiin eilen kyyti kauppaan ja ollaan Karibian halvimmassa maassa ruokaostosten suhteen (kiitämme Ranskaa, EUta ja tukiaisia), joten tämä päivä vietetään järjestellessä ruokaa laatikoihin, sillä tuli täydennettyä varannot lähelle 6kk markkeria.

Meillä on siis ruokaa aina noin 3-6kk tarpeisiin. Sitä säilytetään kaksiportaisessa järjestelmässä, eli päivittäiskäyttöpuoli ja pitkäaikaissäilytys. Pitkäaikaispuolella tarvikkeet on omissa paketeissaan ja päivittäispuolella sitten muovipurkeissa, joiden päällä tarrat mitä ja millä päiväyksellä.

Tällä meiningillä ei tarttenut esimerkiksi Atlantin ylitystä kauheasti jännittää, koska tiesi, ettei ruuan puolesta tule mitään hätää vaikka aikaa menisi huomattavasti enemmän mitä pitäisi.

Kuvassa pitkäaikaissäilytyksen puoli.



Rokotus


10 vuotta edellisen jäykkäkouristus rokotteen jälkeen seuraava on tuikattuna maston nokkaan. Tällä kertaa Martiniquella. Ensi vuodet tulee pyörittyä aikalailla tiettömän taipaleen takana, joten mulle rokote tihennetyssä aikataulussa.


Kasvitieteellisessä


Tänään ihasteltiin erilaisia trooppisia kasveja ulkoilmassa. Lähikuvat aina best.
in reply to ihmissuski

Miten ihania! Se on erikoista, että jossain päin maailmaa huonekasvit asuu ulkona.
in reply to Anna

Mietin tuolla kävellessä, että kuinka nämä kasvit oikeen kestää kuivaa huoneilmaa, täällä kun ilmankosteus on korkea ja tuon tuostakin taivaalta ripsauttaa vettä.


Tobago Cays


Tänään oli kyllä päivä paratiisissa. Tobago Caysin luonnonpuisto oli henkeäsalpaavan kaunis ja snorklatessa sain seurata kahden merikilpikonnan syömäpuuhia. Riippumattokin sai ulkoilutuksen roikkuessaan kahden palmun välissä.


Lintujen tunnistusta


Little Blue Heron. On jännää olla paikassa, jossa ei ilman lintukirjaa tunnista yhtään lintua. Onneksi on Cornell Labin Merlin tunnistusapuna. Bonuspisteet apsille siitä, että lintuja voi ladata offlineen, eli toimi myös Atlantilla.


Karibian seikkailu


Josko täältä löytyy taas enemmän aktiivisuutta postailla pieniä hetkiä maailmalta.