Sähköistä saatiin siirrettyä aurinkopaneelit ja pelastuslautan laatikkokin on valmis, joten nyt on taklattu sitä itse projektia, eli hard dodgeria eli koirankoppia. Osa hommista menee yötöiksi, sillä tuuli hiljenee auringon laskiessa ja tarkkuutta vaativat työt etenee paremmin kun ei tuule 30 solmua eli 15m/s.

Puolet ajasta oon sitä mieltä, että tästä tulee paras ikinä ja toisen puolen olen vakuuttunut, ettei tästä tule yhtikäs mitään. Eli melko perus projektimielialat täällä taas 😀

Nyt kun ollaan ankkurissa seuraavat 3kk, niin on aikaa tehdä kaikenlaisia veneprojekteja. Ja kuten tyypillistä projektit ei oo koskaan suoraviivaisia, vaan jotta pääsee itse asiaan, on tehtävä ensin miljoona valmistelevaa hommaa. Joten jotta pääsen hard dodger projektin kimppuun, oon eilen korottanut meidän ovea, jotta saan tehtyä oven eteen laatikon, jotta tiedän kuinka korkea siitä hard dodgerista tulee.

Ja työvälineistö on aika rajallista, sillä pieneen veneeseen ei paljoa mahdu. Mutta japaninsahalla, höylällä ja taltalla pääsee yllättävän pitkälle.

Satoi kaatamalla ekaa kertaa pitkään aikaan, eli makeaa vettä ropisi alas ihan ilmaiseksi. Eli alkoi puuhakas kuuro. Ensin pestiin kantta, istumalaatikkoa ja muutamia vaatteita. Sitten huuhdeltiin snorklauskamoja suolasta. Ja lopulta sai likomärkä puuhastelija hiuksensa pestyä.

Meillä voi sadevettä kerätä näppärästi muutaman läpiviennin hetkellisellä tukkimisella. Juomavedeksi en sitä käyttäisi, koska ei kantta koskaan täysin puhtaaksi saa, mutta pesuvetenä se toimii loistavasti.

Eli puutarhahommia veden alla. Vaikka veneessä on kunnon pohjamaalit, niin alkaa siihen silti kasvaa kaikenlaista. Parhaaksi kikaksi oon keksinyt jääskrapan tai vastaavan ohuen ja vähän joustavan terän. Liian terävä työkalu ei saa olla ja tylsällä ei pääse levän alle kiinni. Siitä sitten sukellellen pohjaa putsaten.

Ja miksikö putsataan? Kaikki kasvusto tuolla veden alla hidastaa veneen kulkua ja meidän ollessa jo muutenkin hidas vene, niin ei kannata huonontaa purjehdusominaisuuksia aivan tietentahtoen. Vähän yli 2 tuntia menee koko pohjan putsaamiseen, jonka yleensä jaan kahdelle päivälle.

Vene-elon joskus hieman hankalia puolia on tuottamamme roskat. Jugurtti tulee pienessä muovikipossa (koska ne säilyy myös huoneenlämmössä pari viikkoa), juustossa on muovikääreet, hedelmillä pussi jne. Mutta roskia ei voi joka ankkuripaikassa jättää, joten omien tuotostensa kanssa saa elää välillä jopa kuukauden. Siksi meillä roskat pestään (merivedellä) ja pilkotaan pieneksi, jotta vievät vähemmän tilaa. Biojätteet säilötään erikseen ja nakataan mereen kun ollaan 12 mailin päässä rannasta. Nyt Carriacoussa roskien jättö maksaa 3 euroa, minkä mielelläni maksan omasta jätehuollostani.

Itämerelle asiat kun on toisin, kaikki jätteet menee Roska-Roope asemille.

Joskus sitä löytää retkillään niin stereotyyppisiä paratiisinkulmia, ettei tosikaan. Salt Whistle Bayn kauppiailla tarjolla kaikenlaista vaatetta aurinkosuojaksi ja esillepano on mitä herkullisin.

Meillä on tiukka aurinkorasvausrutiini aamuisin, sillä älykello usein ilmoittaa, että UV:n säteilytaso on 'extreme'. Eli rasvaamatta jättäminen on takuuvarma auringonpolttama. Toistaiseksi ollaa onnistuttu suojauksessa hyvin. Välillä toki vietetään aikaa pelkästään veneen sisätiloissa tuulettimen edessä ja luetaan kirjoja ja katsellaan leffoja. Aina ei jaksa mennä ulos ja aurinkoon.

Bequiassa taas ja tyttö puukaupoilla. Nyt tarvittiin määrämittaan leikattua mahonkia ja tiikin puutteessa ostin iroko-lankkua. Näille on jo projektit odottamassa ja taaskaan ei rikottu pankkia näillä matskuilla.

Lisäksi liikkeen jannut päästi mut työhuoneen puolelle ja niiden jämäpala laatikolle. Sieltä löytyi mahonki joka tällä kertaa tarvittiin.

On ihan käsittämätöntä kuinka paljon enemmän hellevaatteita ihminen tarvitsee. Mä lähdin tähän reissuun omistamatta yksiäkään shortseja. Nyt niitä on viidet joista viimeisimmät valmistui tänään mustasta pellavasta.

Onni ja ilo on hyvä housukaava ja ompelukone joka mahtui mukaan.

Rymistellään dieselkoneella kohti Bequiaa. Saint Vincentin takana ei tuule yhtään. Käytiin keskiviikkona tankkaamassa ekaa kertaa sitten Lanzaronten eli 5kk aikana on käytetty 50 litraa menovettä, aika jeppis!

Saint Vincentillä ei pysähdytä, sillä raportit kertoo, että on meneillään taas rauhattomampi vaihe. Eli agressiivista kaupittelua, vedätetään minkä keritään ja jos jättää veneen vahtimatta, katoaa kannelta tavaraa. Ja nyt kun useat cruiserit taas jättää saaren väliin, niin paikallinen poliisi ottaa taas kohta ryhtiliikkeen ja alkaa partioimaan toimintaa ankkuripaikoissa jolloin meno rauhoittuu, cruiserit palaa ja sitten taas ollaan rauhallisessa vaiheessa. Kunnes poliisi päättää, ettei partioita tarvita ja meno palaa taas rauhattomaan vaiheeseen. Nämä syklit toistuvat ilmeisesti parin vuoden välein.

Ollaan viimeksi oltu nokka lairuriin sidottuna välipäivinä, eli hieman yli 2kk sitten. Saavuttiin eilen ja illalla pääsin ihan oikeaan suihkuun meidän tuholaistorjuntasuihkun sijaan. Vettä meni viemäristä alas varmaan 50 litraa normaalin kolmen sijaan, mutta aiettä oli ihanaa.

Nyt sisällä ajaa kosteudenpoistaja ja me juostaan hoitamassa pyykkejä, ruokaostoksia ja veneilytarvikeostoja. Huomenna taas nauttimaan luonnonrauhasta ankkuriin.

Käytiin oppaan kanssa luontoretkellä ja saatiin kotiinviemisiksi luonnonyrttejä. Eli basilikaa, oreganoa, laakerinlehtiä, sitruunaruohoa, kurkumaa ja kahta eri laatua timjamia. Kaikki ei ehtineet kuvaan ja yrtit meni jo parempiin suihin kookoscurryn joukossa.

Keskenäni en kehtaisi poimia, sillä luonnon rehevyys on Dominicalla käsittämätöntä.

Käytiin Depazin tislaamolla ihmettelemässä maisemia ja maistelemassa eri rommilaatuja. Mulle selvisi myös, että rommia saa hanapakkauksissa, joten sitä piti ihmisen ostaman.

Suosikki drinkkimme on tällä hetkellä Planteur.
4cl rommia
2cl grenadiini siirappia
4cl ananasmehua
8cl appelsiinimehua
Tarjoillaan jäiden kera pääkallolasista.

Meillä on tietoteknistä osaamista, Syalaisilla 3D tulostin, joten vaihdamme aikaa puolin ja toisin. Me saadaan osia veneeseen, he toimivan SignalK instanssin haluamillaan ominaisuuksilla.

Tavattiin Syan tyypit Mindelossa ja nyt uudestaan rapakon toisella puolella. Eri jännää miten rakennetaan uusia ystävyyssuhteita tässä liikkuvassa elämäntavassa.

Saatiin eilen kyyti kauppaan ja ollaan Karibian halvimmassa maassa ruokaostosten suhteen (kiitämme Ranskaa, EUta ja tukiaisia), joten tämä päivä vietetään järjestellessä ruokaa laatikoihin, sillä tuli täydennettyä varannot lähelle 6kk markkeria.

Meillä on siis ruokaa aina noin 3-6kk tarpeisiin. Sitä säilytetään kaksiportaisessa järjestelmässä, eli päivittäiskäyttöpuoli ja pitkäaikaissäilytys. Pitkäaikaispuolella tarvikkeet on omissa paketeissaan ja päivittäispuolella sitten muovipurkeissa, joiden päällä tarrat mitä ja millä päiväyksellä.

Tällä meiningillä ei tarttenut esimerkiksi Atlantin ylitystä kauheasti jännittää, koska tiesi, ettei ruuan puolesta tule mitään hätää vaikka aikaa menisi huomattavasti enemmän mitä pitäisi.

Kuvassa pitkäaikaissäilytyksen puoli.