Hänen varjonsa piirtyy seinää vasten,
katselen hiljaa kun hänen siluettinsa pukeutuu.

Haluaisin mennä silittämään hänen kättään,
sanomaan rakastavani häntä,
mutta hän ei pidä häiriöistä kesken aamun kiireiden.

Hän haluaa nukkua pitkään ja keskeytyksettä
ja sitten lähteä nopeasti ja viime hetkellä töihin
kun minä toivoisin läheisyyttä,
varhain heräämistä ja sylikkäin käpertymistä.

Hän heittää suuhunsa nopean paahtoleivän,
mutisee jotain takaisin hyvän päivän toivotukseeni.

Mutta hänen lähdettyyään ovesta
puhelimeni värisee,
ja näen sydämen jonka hän on lähettänyt
astuttuaan bussiin ja saatuaan
vihdoin hetken hengähtää.

Vastaan siihen sydämellä,
ja mietin mahtaako hän hymyillä sille,
vai ajatteleeko hän jo töitä.