Luin kokoelman ääneen itselleni, kietouduin sanojen vihreään, koivuihin, tammiin, pioneihin ja lopulta taas mäntyihin, puiden oksiin, heiniin, ja ihmiseen joka on yhtä kuin nuo puut, kasvit, heinät, pionit. Kun lukee ääneen, kuulee rytmin, toisteen, orgaanisen hengityksen, joka on väriä, valoa - se ihmisen aika jota elämme.

Hieno. Kuin runoelma, orgaaninen Valoon, vihreään.