Olli Sinivaara, Valoon vihreään (Teos, 2025)
Luin kokoelman ääneen itselleni, kietouduin sanojen vihreään, koivuihin, tammiin, pioneihin ja lopulta taas mäntyihin, puiden oksiin, heiniin, ja ihmiseen joka on yhtä kuin nuo puut, kasvit, heinät, pionit. Kun lukee ääneen, kuulee rytmin, toisteen, orgaanisen hengityksen, joka on väriä, valoa - se ihmisen aika jota elämme.
Hieno. Kuin runoelma, orgaaninen Valoon, vihreään.
Johanna Laakso likes this.
Sumua
Tuntuu yhtä sumuiselta kuin Töölössä torstaina. Samalla tavalla näen täällä nimiä ja keskustelua kaukaa enkä vielä hahmota, miten tämä maaperä kannattelee, missä on lätäköitä, mihin valo heijastuu.