Huomasin, että päivien ollessa näin pitkiä, ei korvaan pulputtava äänikirja enää nukuta samalla tavalla. Vireyttä riittää tuskastumaan huonosta kirjasta ja hyvän kirjan kanssa pysyy täysin hereillä.

Aloin sitten kuunnella kauan sitten luettuja ja mieleisiä. Tuntuu toimivan. Nyt murhat tuudittavat uneen. Esiteininä pidin dekkareista ja luin mitä oli suomennettu Christieltä, Sherlock-kirjat, Wallacea, Edgar Allan Poeta, tuomari Dee -sarjan van Gulikilta ja lisäksi ison kasan kotimaista vanhempaa eli Sariolaa, Waltaria, Yliruusia ja Harjunpäät.