Hitaudesta
I'm lacing up my shoes
But I don't want to run
I'll get there when I do
Don't need no starting gun
It's not because I'm old
And it's not what dying does
I always liked it slow
Slow is in my blood
Olen ajatellut hitautta viime aikoina. Pidän siitä. Pidän ajatuksista jotka nousevat esiin, kun niiden yli ei ajeta kiirehtimällä. Pidän unista, jotka muistan kun herään hitaasti. Mauista ja tuoksuista, aistihavainnoista, jotka helposti jäävät tajunnalle alisteisiksi. Erityisesti pidän valitusta hitaudesta, joka ei ole sidoksissa silkan väsymisen aiheuttamaan pakkoon. Olen aina ollut nautinnontavoittelija, mutta samalla myös nopea ja helposti ärtyvä ja usein tehokas perinteisellä tavalla. Mikään länsimaisessa nykyparadigmassa ei oikeastaan anna oikeutta hitaudelle -sitä pidetään velttoutena, laiskuutena, tehottomuutena ja aina jollain tavalla negatiivisena asiana. Idän filosofioissa sillä sentään on paikka, keskittyminen tapahtuu ajassa (tai ajattomuudessa), ja kärsivällisyys ja tyyneys ovat hyveitä, joiden pohjalta niiden vastakohta, aktiivinen tekeminen, saa merkityksen.
All your moves are swift
All your turns are tight
Let me catch my breath
I thought we had all night
I like to take my time
I like to linger as it flies
A weekend on your lips
A lifetime in your eyes
Maailmassa, jossa kärsimättömien ja ajattelemattomien lapsimiesten käsiin annettu valta aiheuttaa pelkkää tuhoa ja surkeutta, saan lohtua henkilökohtaisesta hitaudesta. Sen henkisistä ja fyysisistä harjoitelmista, oli kyse sitten töiden jakamisesta niin että ne voi tehdä rauhallisessa tahdissa, tai ihan vain pelkästä hengittämisestä. Ensi kuussa ajattelin aloittaa Tai Chin. En koskaan ole pitänyt taistelulajien aggressiivisuudesta, mutta tämä meditatiivinen muoto voisi olla omiaan. Yksi ennakkoluulottomampi joogaohjaaja heitti kerran sarjan sitä yin-joogasarjan väliin, ja se tuntui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä.
I'm slowing down the tune
I've never liked it fast
You wanna get there soon
I wanna get there last
So baby, let me go
You're wanted back in town
In case, they want to know
I'm just trying to slow it down
Leonard Cohen: "Slow" (ihanalta 2014 Popular problems -albumilta)
like this
Anna
in reply to Ruuturouva • •Mäkin kaipaan hitautta!
Oon aina ollut luontaisesti hidas, ja joutunut ponnistelemaan, että sopeutuisin ympäröivän maailman tahtiin. Voisi olla ihan tervehdyttävää kokeilla tehdä asioita rauhaksiin! Vaikka olenkin nykyisin monin tavoin kärsimätön (en voi kävellä töihin, koska siinä kestää liian pitkään), luulen, että hitaudelle antautuminen saattaisi rauhoittaa myös päätä.
Ja sattumalta olen haikaillut myös tai chin perään! Joskus lapsena kävin äidin kanssa tunneilla, ja se oli jotenkin todella mainiota. Taistelulajit on tuntuneet myös hyvältä, kun on ollut joku turvallinen ja hyväksytty tapa ilmaista sitä aggressiivisuutta, mikä ei tytöiksi kasvatetuille usein ole ok.
like this
Ruuturouva, Tuomas Tammisto and Inka Harju like this.
Ruuturouva
in reply to Anna • •Jesh, mullakin se että alkoi kärsiä sen 20-30min kävelyn töihin ja sieltä kotiin vaati sen että alaselkä alkoi niin pahasti takkuilla istumisesta, että olisi joka tapauksessa ollut pakko alkaa kävellä. Ja sitten tuumin että siinähän suorastaan säästää aikaa, kun kävelee johonkin mihin muutenkin olisi menossa xD
Olen kuullut muiltakin tuosta kamppailulajitunteesta, ja kässään mistä se tulee. Mä taas joskus olen nurinkurisesti tuntenut huonoa omaatuntoa siitä että olen huono feministi ja kapinallinen kun mulla ei ole mitään aggression tunteita jotka vaatisi tulla ulos fyysisesti. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla, kun maailma on tällainen. Mutta ainoa mitä saan aikaan on jonkinlaista myötätuntoista järkeilyä ja ajoittaista sarkasmia.
Tuomas Tammisto likes this.