Mulla on sellainen periaate, että aina kun teen kulhoruokaa (siis ns. bowlin, puuro kulhossa ei kelpaa), niin otan siitä valokuvan. Tämä oli nyt tällainen bowl versio "guilty pleasure" inarisushista. Tonnikalamajoneesia vegaanisesta majosta (ja ei-vegaanisesta tonnikalasta) shichimi togarashilla ja seesamin siemenillä, siivutettua inaritofua sekä ilmeisiä lisäkkeitä, kewpie-seesamikastiketta bowlin päälle. Tästä tuli varsin mainio, mutta ei tätä kehtaa kovin usein syödä, kun inaritofu sopisi 30% sokeripitoisuudellaan paremmin jälkiruokalistalle... (Toki sitä on tässä varsin vähän ruuan kokonaismäärästä, ja riisiä en tehnyt sokeroituna sushiversiona, vaan ihan perus basmatiriisillä mentiin).

Cittarista löytyi myös varsin oivallista misokeittoa, joka vei mielen välittömästi takaisin toissasyksyn Japanin maisemiin ja makumaailmaoihin. Sekin piti vielä päästä säätämään kulhoihin kaiken muun säätämisen ohessa. (Luonnollisesti olin jo raivonäkäinen kun aloin kokkaamaan)

Sellainen häiriö mulla on näiden bowlien suhteen, että kuvittelen aina näiden olevan nopeaa ja helppoa ruokaa, kun mitään ei tarvitse varsinaisesti kypsentää ja valmistaa, mutta on nämä kyllä hitonmoinen säätö aina. Ainakin jos tämän haluaa nopeasti. Laitan ekana riisit kiehumaan ja sillä aikaa kaiken muun pitäisi sulaa, maustua, sekoittua, paloittua ja ottaa muotonsa. Hirveä säätö joka kerta, ei mitään rutiininomaista työjärjestystä tai systematiikkaa. 😄