Muutaman vuoden maata pitkin matkustamisen jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa painava marrassynkeys katoaa kuin taivaan tuuliin, kun päätämme tehdä puolet joululoman matkasta pintaa pitkin.

Ajatus Finnlinesin laivasta onnellistuttaa, mutta sen lisäksi hiukan vähemmän ilmiselvästi myös ajatus pimeästä Travemündesta ja siellä iltamyöhällä hotelliin hankkiutumisesta kaikkien pakaasien kanssa. Ja 10 tunnin junailupäivä Hollantiin! Oi, seisoskelu likaisella Hampurin asemalla, jossa on aivan liian vähän istuimia. Oi, epämiellyttävä ruoka Münsterin aseman Mäkkärissä. Oi, se tunne kun ylitetään raja Hollantiin ja tiedetään, että seuraava junanvaihto tulee olemaan ajallaan ja sujuva.

Eat it, kaamos. Minä menen maata pitkin!