Rouvain päivällisellä tänään:

Parsamoussea, punajuuri-ricottatäytteistä tortellonia salviavoilla, valkosipulivoilla maustettua perunasosetta ja paahdettua täytettyä kumato-tomaattia ja veriappelsiini-ricottakakkua valkosuklaa-veriappelsiinimoussella.

Aloitin hommat keittiössä eilen, ja tänään meni käytännössä koko päivä. Hauskaa oli, ja hyvää ruokaa tuli!

Liikuntahommia vähän täällä fediversenkin puolella.

Vihaan liikuntaa. Hikoilu ja hengästyminen tuntuu tosi epämiellyttävältä, ja silloin kun masennus on huonossa vaiheessa kroppa tulkitsee kaikki sykkeen nousut ahdistukseksi. Koska aivokemia on mitä on, en saa liikunnasta sitä paljon puhuttua mielihyvävastetta tai liikuntaendorfiineja kuin ehkä kerran tai korkeintan kaksi vuodessa.

Ikävä kyllä ylipaino ja vanheneva kroppa asettavat typeriä vaatimuksia liikkumiselle. Puolisentoista vuotta sitten tuli vakavat ukaasit lääkäriltä, että nyt oikeasti pitää joka päivä tehdä vähintään puolen tunnin kävely mutta mielellään enemmän ja reippaampaa. Koska yllä mainitun masennuksen ja ahdistuksen lisäksi on aika pahasti vaativa persoonallisuus, niin tätähän on sitten tulkittu ehdottomana pakkona, joten olen harrastanut sitä typerää liikuntaa joka päivä. (Oli aikaisemminkin tavoitteena tehdä liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa, ja on ollut jo varmasti yli vuosikymmenen, eli ei tämä mitenkään uutta ole.)

Tämän puolentoista vuoden aikana olen tehnyt voimatreeniä käsipainoilla ja kehonpainolla, käynyt ulkokuntosalilla, kävellyt lenkkipolulla ja luonnossa helpoilla päivävaellusreiteillä, hölkännyt, tanssinut, pyöräillyt, uinut ja vesijuossut. Olen tehnyt sykejumppaa ja käynyt jenkkifudistreeneissä ja nyt harkitsen historiallisen miekkailun alkeita. Aika laajalla skaalalla on siis tehty ja testattu asioita. Mikä on lopputulos?

1. Peruskunto on tällä hetkellä varmasti paremmalla tasolla kuin koskaan aikuisiällä.
2. Pystyn tekemään asioita, joita en puolitoista vuotta sitten pystynyt - esimerkiksi kävelemään, tasapainoilemaan ja kapuamaan sen useamman tunnin mittaisen päivävaellusreitin vaihtelevassa maastossa. En enää saa heti astmakohtausta jos yritän mennä sottiisia kansantanssikavereiden kanssa.
3. Liikunta on jatkuva henkinen rasitus. Joka päivä pitää keksiä että mitä tänään tekisi, jos suunnittelee etukäteen niin ei jaksa eikä huvita, ja lähes joka päivä vituttaa ryhtyä. Vihaan liikuntaa ehkä vielä enemmän kuin ennen, koska paitsi että sitä on pakko tehdä, se tuo jokaiseen päivään typerän metatyökerroksen lisää.

You win some, you lose some. Tänään ajattelin käydä testaamassa lyhyttä intervallihölkkää.

Ruokahommia taas! Tähän kauniin väriseen punajuurikeittoon meni yhden punajuuripussin loput ja puolet seuraavasta, pari nahistunutta punasipulia, kourallinen vähän kuivahtaneita irrallisia valkosipulinkynsiä, yksi sellerinvarsi ja yhden perunapussin muutama viimeinen jo parhaat päivänsä nähnyt peruna. Mausteina oli lusikallinen misotahnaa, kasvisfondia, mustapippuria ja timjamia sekä vähän valkoista balsamicoa (ja tippa valkoviinietikkaa kun keitto kaipasi vielä vähän terävyyttä).

Keiton kaveriksi surautin sauvasekoittimella tahnaksi vähän valkosipulia, paketin fetaa ja reilu puoli purkkia ranskankermaa.

Rouvain päivällisellä on aina välillä vähän tällaista.
Minä: "Teen noita valmiita kalapullia uunissa ennen kuin lähdetään bileisiin."
Myös minä: "Noniin, nyt on hasselbackan perunat siivutettu ja uunissa, ja beurre blanc -pohja redusoitumassa...."

Ihan hyvää se voi-valkoviinikastike oli einespullienkin kanssa!

#ruoka #rouvainpäivällinen

Tänään aamulla kuntosalilla oli satunnaiskohtaaminen kiukkuisen sedän kanssa.

Minulla oli päällä kännykältä ohjattu lihaskuntotreeni. Salilla oli radio päällä ja musiikki soi, eli hiljaista ei ollut. Minun ohjelmassani oli musiikit pois päältä ja volyymi korkeintaan sellaisella tasolla kun olisi jos juttelisi treenikaverin tai personal trainerin kanssa.

Kiukkuinen setä tuli viereen, keräili hetken, ja viittoi sitten kännykkää sanoen selkeästi pinnistäen englannin osaamisensa äärimmilleen "kän juu...?", eli hän raukka siis oletti että en puhu suomea koska ohjelma on englanniksi. Nappasin ohjelmasta volyymin minimiin, hymyilin nätisti, sanoin yes yes ja jatkoin koko ajan tekemistä.

Setäparka jäi vielä viereen steppaamaan ja olisi selvästi halunnut räntätä minulle kiukkuisesti lisää, mutta ei löytänyt sanoja vieraalla kielellä.

Seuraavan kerran valitsen norjankielisen ohjelman.

Rouvain päivällisellä tänään kokeellisia leivitettyjä munakoisopihvejä. Suhtaudun yleensä vähän varoen siihen kun otetaan siivu kasvista, paistetaan ja sanotaan pihviksi, mutta näistä tuli kyllä hyviä. Kaverina oli lohkoperunoita, jotka valmistuivat uunissa samalla.

Pihvit tapahtuivat suurin piirtein näin:
- Ota kaksi munakoisoa ja leikkaa sellaiseksi noin sentin paksuisiksi tai vähän ohuemmiksi pyörylöiksi
- Sudi pyörylöiden päälle pullasudilla oliiviöljyä ja ripottele vähän suolaa, käännä pyörylät ja toista
- Ota kolme syvää lautasta. Laita yhdelle lautaselle noin dl maizenaa tai perunajauhoa, sekoita joukkoon pikkuisen suolaa ja pippuria ja jos haluat jotain muuta maustetta niin sitä kanssa. Itse laitoin ripauksen anchochilijauhetta. Riko toiselle lautaselle kaksi kananmunaa ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kippaa kolmannelle lautaselle puoli pussia panko-korppujauhoa
- Kääntele pyörylät yksi kerrallaan ensin maizenassa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhossa. Jos haluaa vegaanista, niin yleensä leivityksessä kauramaito toimii ihan yhtä hyvin kuin kananmuna, mutta sitä en nyt tänään testannut. Pistä paneroitu pyörylä paperoidulle uunipellille, varo ettei se ole ihan kiinni naapurissa (kypsyvät nimittäin kiinni toisiinsa).
- Laita uuniin 200 asteeseen noin 30 minuutiksi. Ota uunista, valuta jokaiselle pyörylälle vielä tippa oliiviöljyä, laita takaisin uuniin ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia niin että pinta varmasti rapeutuu ja saa väriä.

#ruoka #rouvainpäivällinen

Chicken Tortilla Soup -päivä. Tuli hyvää, söin liikaa.

Meillä keitossa tosin ei ole kanaa, vaan Hälsans kökin soijapohjaisia kanakesuikaleita. Toimivat oikein mainiosti.

Alkuperäinen resepti täällä:thepioneerwoman.com/food-cooki…

#rouvainpäivällinen #ruoka

Joskus kirjailijaelämä näyttää tältä. Vetäisin aamusta itselleni henkilökohtaisen liki 2 h tiiviin työpajan, että sain kompaktin mielikuvan siitä, missä Tähtiin kirjoitetun suunnitteluprosessissa mennään ja mitä olen ajatellut viime viikkoina.

Olen perinteisesti ihan hirvittävän huono esimerkiksi miellekartoissa tai muissa visuaalisissa apuvälineissä, mutta tällainen post-it -lappujen lätkiminen isolle paperille on tyydyttävämpää kuin ranskalaisten viivojen kirjoittaminen.

#kirjailijaelämää #rpg #roolipelit #titaraproject #tähtiinkirjoitettu

Uhkasin sillä #rouvainpäivällinen -sisällöllä (perinteisesti näissä myös tagit #koti ja #ruoka )
Rouvain päivällisen lauantaipäivällinen karkasi taas vähän käsistä.
Tämähän siis lähti siitä, että laitoin lisää punajuuria ostoskoriin ja ajattelin että teen viikonloppuna punajuuririsottoa. Ja siitä se idea sitten...
Amusena kirkasta tomaattikeittoa ja uunissa paahdettua kirsikkatomaattia. Tein yön yli kohotettua foccacciaa, ja sitten koska muusta kokkaamisesta tapahtui hera, niin kaurasämpylöitä.
Alkupalaksi paahdettua salaattia. Kirsikkatomaatit jäivät yli amusesta, lisäksi voissa ja hunajassa paahdettuja rakuunaporkkanoita ja oliiviöljy-valkosipuli-sitruunapaahdettua broccolinia.
Pääruokana sitä punajuuririsottoa, lehtipersiljalla maustettuna. Vaaleanpunainen väri johtuu siitä, että risottoon on sekoitettu pieni rasia hunajalla maustettua vuohentuorejuustoa.
Tein jälkiruoaksi uunissa paistettua ricottajuustokakkua, ja tosiaan siis laktoosittoman ricottan tein itse koska sitä ei saanut lähikaupalta. Juustokakku on maustettu veriappelsiinin kuorella ja mehulla sekä hitusella kanelia, ja kaverina oli pikkuisen tuoretta veriappelsiinia.

Unohdin aiemmista ruokahommista meidän aihetunnisteen #rouvainpäivällinen koska oon aina huono tageissä.

Minä eilen: "Teen huomenna punajuuririsottoa ja laitan siihen semmoista hunajalla maustettua vuohentuorejuustoa."
***
Katsotaan illalla masterchefin Dessert Mastersin kakkoskautta.
Minttu: "Hmm, kaneliricottaa..."
Minä: "Mitäs me tehtäis jälkkäriksi?"
***
Minä aamulla: "Kirkas tomaattikeitto ois siisti amuse, mutta en jaksa mennä kauppaan. Eikä siellä lähikaupalla ole laktoositonta ricottaakaan."

Minä kaksi tuntia myöhemmin: "No okei, kävin kaupassa, pistin tomaattiveden valumaan siivilään ja teen kohta itse laktoositonta ricottaa. En vielä tiedä, miten käsittelen varsiparsakaalit alkupalaksi."

Joten nyt on sitten tosiaan tulossa sekä tomaattivettä että ricottaa, josta en vielä tiedä mitä jälkkäriasiaa siitä tulee. Mutta selkeesti on tulossa ainakin neljä ruokalajia, ja se foccaccia joka on kohonnut yön yli ja on nyt kohoamassa toista kierrosta paistoastiassa.

Viime aikoina on ollut ihan uskomattoman hyvä ruokagruuvi eikä oikeastaan yhtään sellaisia päiviä kun arkikokkaus on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta.

Tämä tuli mieleen kun päivällisen oikein hyvän palak paneerin äärellä totesin että huomenna on sitten ohjelmassa punajuuririsottoa, ja askartelin foccacciataikinan kohoamaan yön yli.

Ehkä ne ovat alkaneet sekoittaa juomaveteen piristeitä täällä Espoossa?

Meille tuli tänään viikkoruokatilaus, ja aattelin mennä helpomman kautta päivällisen kanssa: testiin näitä uusia kalakasvispyöryköitä ja niiden kanssa pastaa, helppo homma.

Sitten rupesin tekemään kastiketta ja äkkiä olikin porisemassa voihin ja kermaan perustuva porkkanakastike konjakilla. Meni ehkä vähän hukkaan einespyöryköiden kaverina. 😅 Mutta hyvää tuli!

Ekaksi sulatin pienessä kasarissa semmoisen ison palan, ehkä 50 grammaa voita. Dumppasin sekaan muutaman salottisipulin siivutettuna ja jonku kolmen keskikokoisen porkkanan verran (mulla oli yks iso ja kolme aika pientä, vaikea sanoa miten tää suhtautuisi siihen teoreettiseen keskikokoon) kuutioitua porkkanaa ja annoin porista hetken. Lorautin joukkoon puolisen desiä konjakkia ja kiehautin reippaasti. Sitten lisäsin joukkoon tölkin kuohukermaa ja pari ruokalusikallista hummerifondia ja jatkoin keittelyä kun porkkanat alkoivat olla kypsiä maustoin vielä pienellä tilkalla kalafondia, maustemitalla valkopippuria ja parilla kourallisella tuoretta ruohosipulisilppua. Tarjoilua varten koko hoito sileäksi soseeksi sauvasekoittimella.

Kalakasvispyörykkä 250 g | Valmiit kalatuotteet | Hätälä Oy

Hätälän Kalakasvispyörykät ovat arkiruokailijan unelma! Kokkaa helppoa arkiruokaa tai terveellinen välipala – tutustu tuotteeseen.

^Hätälä

Harvinaisesti ollaan Joelin kanssa keskenämme kotona.

Vastustin kiusausta tehdä ison produktion jotain omituisia ruokia, ja tein pizzataikinan ja frangipaneleivoksia. Ja ajattelin jopa olla silleen kiva, että laitan Joelin puoliskoon kalkkunaa ja ananasta. (Minulle on varattuna kylmäsavulohta ja rucolaa.)

Mitäkö mietin tänään? No mietin sitä, että joillakin ihmisillä sairastaminen vähentää ruokahalua. Minun ruokahaluuni ei tunnu mikään vaikuttavan, mutta kipeänä on vähemmän impulssikontrollia makeanhimon kanssa.

Yst. terv. nimim. "Laitoin just brownien uuniin"

Kummallinen flunssa - ilmeisesti sama tauti kuin Mintulla. Nenä on niin kuiva että se on tukkoinen, ja rintakehää puristaa ja happi loppuu kun liikkuu. Hippunen lämpöä, mutta ei kuumetta, ja lähinnä väsyttää.

Paloittelin lauantailta jääneen kuivahtaneen pataleivänpalasen, valelin reippaasti valkosipuliöljyllä ja pistin uuniin. Valkosipuli parantaa flunssan, right?

Nyt olisi ilmeisesti oikea aika kirjoittaa vihdoin valmiiksi se Praedor-harlekiinipastissi Sisämeren villi kutsu, joka on ollut hupiprojektina työn alla pitkään. (Tekstiä on jo hyvän matkaa, ja sisältö on suunniteltu.)

Ikävä kyllä on kaikenlaisia muita projekteja, mm. se josta nyt tällä hetkellä maksetaan, ja Praedoriinkin on tekeillä yksi roolipelilisäosa joka ajaa ohi romanttisen hömpän kirjoittamisesta. :D
#kirjailijaelämää

Millenniaalit ahmivat nyt seksiä tihkuvaa fantasiaa – kirjailija kertoo, miksi ”spicy-kohtausten” luominen on…

Moni lukee romanttisen fantasiansa englanniksi esimerkiksi siksi, että seksi suomeksi voi tuntua kiusalliselta.

^{Miia Roivainen (Yle Uutiset)}

Jatkoa aikaisempaan.

Minä ruokatilausta tehdessä: "Pistänpä tänne pari veriappelsiinia jos tekisi niistä jotain."
Minä eilen: "Hmm, katkarapuceviche... Mutta mitähän muuta ruokaa sitä tekisi? Pitäisikö olla joku teema?"
Minä puoliunessa keskellä yötä: "Sitrusteema sopii vuodenaikaan!"

Joten nyt siitä katkarapucevichestä on tulossa:
- Amuse bouche -kokoinen veriappelsiini-avokado-katkarapuannos
- Salaatti, jossa on sitruunalla maustettua marinoitua kesäkurpitsaa ja paahdettua mandariinia
- Sitruunarisotto kampasimpukoilla
- Juustolajitelma ja appelsiinimarmeladia
- Veriappelsiinibrownie

Yst. terv. nimim. "missähän se mun mopo menee?"

Keittiöhommat ovat vaarallisia. Neliskanttisen irtopohjavuoan pohja luiskahti käsistä ja putosi työtason korkeudelta suoraan reuna edellä oikean jalan varpaiden päälle. Ainahan keittiössä sattuu ja tapahtuu, tai varpaita potkii johonkin pöydänjalkaan, mutta yleensä lähinnä kiroilen hetken ja jatkan sitten hommia.

Nyt sattui niin - pardon my french - saatanasti, että alkoi heikottaa ja oli istuttava lattialle. Minttu onneksi kontaktiurheilijana osasi kaivaa pakastimesta kylmäpussin, ja hetken hengittelyn jälkeen varpaisiin pystyi koskemaan. Yhden kynnen reunaan on vähitellen noussut verenpurkaumaa ja varpaan puolelle mustelmaa, mutta kaikki varpaat liikkuvat eikä painellen tai taivuttaen tunnu mitään sillä tavalla kipeää kohtaa että epäilisin murtumaa.

Oleellisena ja tärkeänä asiana tietysti pitää todeta, että appelsiinibrownie on nyt saatu uuniin eikä jälkiruualle siis tapahtunut mitään peruuttamatonta.

Onnistumisen kokemuksia Friendicassa: osasin seurata Ylen uutisia Mastodonista (johon ei ole tunnuksia) niin että ne tulevat mun Friendica -feediin.

(Menin feediin nousseesta jaosta Mastodoniin, yritin seurata, päädyin takaisin omalle sivulle josta näkyy kaverit ja seuraajat ja kirjoitin hakuun @yle josta sitten tarjottiinkin oikeaa asiaa.)

(Sitten kun tän muistaisi vielä seuraavan kerran kun yrittää seurata jotain Jostain Muualta fediversestä.)

Migreenikohtauksen jälkeinen päivä on aina vähän jännä. Nyt kun pääsin viimein ylös pedistä, niin havainnoin, että edelleen on kalpea päänsäryn haamu. Sanoja joutuu hakemaan, ajatus ei kulje. Kognitiivinen kapasiteetti on sellainen, että teen kasuaalipelissä (jota kliksuttelen kännykällä päivittäin) tänään ihan äärimmäisen typeriä virheitä.

Onneksi on viikonloppu, työpäivänä tämä olisi täysin tuhoisaa.

Otin auton ja lähdin uimaan. Kun uimahallin parkkiksella etsin easypark-aluenumeroa, Mintulta tuli viesti että ootko uimassa. Easypark oli nimittäin Mintun kännykässä ilmoittanut, että pysäköinti alkaa Mäkelänrinteessä.

Tarinan opetus on, että jos meinaat tehdä jotain sneakya perheenjäsenen tietämättä, varmista eka että missä hänellä on päällä automaattinen pysäköinti. Tai mene julkisilla.

Testaan Raccoonia ja jaan samalla Metan puolelle laitetun kuvan. Katsotaan kuinka käy.

#kirjailijaelämää
Minulla on tänä vuonna työn alla Tähtiin kirjoitettu -roolipeli, jossa pelataan noitaa, astrologia tai alkemistia keskiajan (ja ehkä vähän uuden ajan alun) Englannissa. Koska meidän klassinen noitakuvastomme ja noitavoimien yhteys paholaiseen ja paholaisen palvontaan on merkittävästi myöhäisempää kamaa, minulla on nyt menossa magian historia -speedrun. Tänään hain postista kirjan, jonka artikkelit käsittelevät nimenomaan naisia ja magiaa keskiajan Euroopassa.
#titaraproject #tähtiinkirjoitettu #roolipelit #rpg