Skip to main content


Rouvain päivällisellä harrastetaan välillä hienoja monen ruokalajin aterioita ja monimutkaisia produktioita.

Tänään meillä on arkiruokana hienostunutta hummeriliemeen tehtyä risottoa. Ja Hätälän kalakasvispyöryköitä eineshyllystä. Viininä Cono Sur Riesling, joka sopi kivasti ruoan kanssa, erityisesti koska samaa viiniä annosteltiin suoraan tonkasta risottopohjaan.



Parvekkeen hyötykasvipuutarha voi hyvin.

Siitä on kauan kun olen asunut perunapellon vieressä, mutta oman muistin mukaan perunanvarret eivät ennen kasvaneet noin korkeiksi.

in reply to Kristel Nyberg

No ne saattaa kurotella enempi valoon partsilla kuin pellolla jossa aurinko helottaa suoraan päällä.


Tein päivän liikunnan kävelemällä Solvallarundanin Nuuksiossa. Enemmän pururata kuin mikään metsävaellusreitti, mutta kivoja maisemia ja jokunen tappavan jyrkkä mäki. Haltian parkkikselta on opastus myös parille lyhyelle polulle, eikä tuota Solvallan kierrostakaan tarvitse tarpoa koko kuutta kilometriä koska puolivälissä on oikoreitti takaisin.

Alustava hypoteesini siitä että liikunnan mielenterveyshyödyt eivät perustu liikuntaan vaan metsään saivat lisää tukea.



Tänään salille mennessä unohdin juoksuvyön. Kännykkä siis asuu treeniohjelman ajan siellä, jos haluan kuunnella ohjelmaa luureista. Minulla on langalliset luurit, koska joka jumalan kerta kun olen yrittänyt lainata Bluetooth-nappikuulokkeita treenikäyttöön, ne ovat joko 1: pudonneet korvasta, 2: alkaneet säätää jotain ihan omaansa kun ovat tulkinneet jonkun liikkeen kosketukseksi johonkin hipaisukytkimeen josta en ole ollut tietoinen tai 3: sekä että.

Koska hikoilen kuin porsas, niin kännykän pitäminen rintaliiveissä ei ole optimaalinen ratkaisu liikunnan aikana, joten sen juoksuvyön unohtaminen on vähän vaarantava virhe. Vaihtoehtoisesti jos teen jotain ohjelmaa jossa oikeasti haluaisin nähdä sen ohjaajan, langalliset kuulokkeet ovat tosi hankalat. (Kotona se ohjaaja juttelee mulle läppärin ruudulta ja sit vaan yritetään koordinoida niin että jos olkkarin kulmassa etätyöskentelevällä Mintulla on joku aktuaalinen esitys tai oleellinen kokous jossa pitää puhua niin jumppaan johonki muuhun aikaan.)

FB on mainostanut minulle sellaisia söpöjä minikuulokkeita reippaan telinevoimistelijatyypin videoilla joissa tyyppi näyttää miten luurit pysyvät menossa mukana. Nämä luurit olivat kuitenkin aika kalliit että tilaisin vain testiin. Skull Candyllä oli hauskan näköiset aika halvat luurit sporttikäyttöön, mutta niissä oli sanka ja minulla on korvan päällä jo silmälasin sanka. Lopulta päädyin tilaamaan Verkkokaupasta Sonyn sellaiset kuulimet joissa on täsmälleen saman näköiset napit kuin (halvoissa) langallisissa luureissani ja sitten niskan takaa kulkeva piuha. Ja wolttasin ne kotiin tunnin toimituksella koska sen sai ihan samaan hintaan kuin "joskus ensi viikolla" postin tai matkahuollon toimituksen.

Sain luurit puhumaan puhelimen kanssa ja kuuntelin Sats Onlinestä kolmen minuutin hengitysmeditaation testiksi. Huomenna ehkä sitten joku reippaampi ohjelma.

in reply to Kristel Nyberg

Jatkoraportoin, että luurit oli tänään testissä kun kävin hölkkäämässä intervalliohjelman ja tein sen jälkeen pilatesta. Toimii toistaiseksi hyvin, todellinen stressitesti sitten joskus ensi viikolla tms kun menen salille tekemään jonkun tosi hikisen käsipaino-ohjelman.
in reply to Kristel Nyberg

Mullakaan ei mitkään napit pysy korvissa, niin ostin sitten Shokzin luujohdekuulokkeet. Ne pysyy päässä kovassakin menossa, ja bonuksena vielä se, että ne ei tuki korvia, niin niitä ei tartte esim. poistaa korvista, kun juttelee jonkun kanssa.

Huono puoli on sitten se, että niitä ei oikein voi käyttää sitten eristäytymiseen metrossa, koska ne eivät sitten tosiaan myöskään suodata ulkopuolelta tulevia ääniä, mutta onneksi se ei ole mulle kovin tärkeää. Mutta urheiluun ihan parhaat kapistukset.



Jefufanin dilemma: naisten maajoukkueen EM-sarjan avausmatsi Suomi-Saksa, ja tekisi mieli kannustusmetelöidä kun kerrankin ei tarttis olla ainoa hullu joka huutaa katsomossa. Huomenna on kuitenkin kevätkauden viimeinen laulutunti, jolla olisi kiva olla ääntä.


Minä: "No niin, lähikauppa mainostaa amppelimansikoita ja ruukkutomaatteja ja chilejä ja paprikoita ja EN TARTTE MITÄÄN ja sitäpaitsi tomaatit kuolee mulla aina matkalla kaupasta kotiin ja lisäksi kasvoin niin että mulla oli pellollinen mansikkaa ja perunaa takapihalla enkä ees tykkää kummastakaan ja pistin jo tänä vuonna perunaa ruukkuun..."
Myös minä: "Tää ruukkutomaatti ja mansikka hyppäs mun koriin lähikaupalla ja seuras mua kotiin."

Nelikymppiseksi asti tapoin kaikki viherkasvit ja sitten viherpeukalogeeni aktivoitui. Nyt oon 49 ja ilmeisesti seuraavana takaraivosta punkee esiin se (omien isovanhempien) punainen tupa ja perunamaa.



Ostin synttäriksi pullon roseerieslingiä, mutta en sitten tullut avanneeksi sitä. Nyt päätin, että on roseeviiniä parvekkeella -päivä. Lasitettu parveke on lämmin ja viidakko vehreä. Perunoista on päivän aikana kurkistanut esiin vielä yksi pieni verso ja viikko sitten ostettu lipstikan taimi on kasvanut pituutta ainakin 15 senttiä. Harkitsen saksisinko Njoy -kultaköynnöksestä muutaman verson ja laittaisin veteen - istutin juuri tavallista kultaköynnöstä ja toivon että pistokkaat juurtuvat.

Kun tulee kuuma, eteläparveke on lasien avaamisesta ja kaihtimista huolimatta ison osan päivää minulle turhan kuuma. Nyt se tuottaa minulle iloa päivittäin.

in reply to Kristel Nyberg

Hmm reasling.... Mul on vahvasti hyvän viinilasillisen mieliteko. Mut tänään parempi hierojan jälkeen kyl juoda vettä ja ottaa vaan särkylääke päänsärkyä vastaan ja antaa kropan palautua yön yli.
in reply to Riitta Peltonen

Mun pitäis tässä lähipäivinä käydä alkossa synttärihommia varten, voi olla että tarttee ostaa lisää tota roseerieslingiä. (Torres Dignon roseeriesling on ollut mun go-to kesäviini jo useemman kesän.)


Tänään vietän syntymäpäivääni Helsingin Velodromilla. Kickoff Wolverines-Steelers -matsissa klo 14, tervetuloa liittymään seuraan. :)


Tässä pitkällä tähtäimellä on päivittäisen liikunnan ohella tavoitteena vähittäinen painonpudotus (joka muuten on junnannut ärsyttävästi useita kuukausia koska kroppa on löytänyt nyt näemmä sellaisen kynnyspainon jossa on sen mielestä just hyvä olla riippumatta siitä mitä teen). Semmoinen pro tip nyt kuitenkin, että syömällä vähän vanhaa kalasalaattia saa painon putoamaan yhdessä yössä hyvin näppärästi kaks kiloa, eikä seuraavanakaan päivänä ole vielä nälkä.

Seuraavaksi ajattelin urheasti kokeilla, mitä vatsa sanoo kahvista.



Jefukausi auki Turussa. Lopputulokseksi pitkän väännön jälkeen kotijoukkueelle 12-6.

Huusin katsomossa taas ääneni käheäksi, ja lisäksi aika monta tuntia viileässä ulkoilmassa sai kasvot huutavan punaisiksi (ei siis auringosta, olin koko ajan varjossa) ja huulet niin rohtuneiksi että niitä särkee.

Ensi viikolla sitten kotiottelu Velodromilla (la 10.5. klo 14), vastaan tulee sarjanousija Kuopio Steelers.



Ajattelin tehdä vapun kunniaksi rosetteja. Menin kauppaan ostamaan uppopaistoöljyä.

Kamalaa on tämä ruuan hintojen nousu, öljy maksoi lopulta sitten kassalla 76 euroa. On mahdollista, että meillä ei tänäänkään kuolla nälkään.



Tapahtui meillä tänään. Nuorin nuorisolainen ryömii luol... tulee huoneestaan pyörimään olkkarissa.

Minä: "Miten menee?"
Joel: "Ihan jees, paitsi että kun se historian esitelmä on pidetty niin nyt mulla ei ole mitään koulujuttuja enkä tiedä mitä tekisin."
Minä (ajatellen että nuorisolainen kieltäytyy): "Mä aattelin hölkätä 5 km, lähdetkö mukaan? Mä hölkkään niin hitaasti että sä voit täysin mukavasti kävellä."
Joel: "Mikäs siinä, ei mulla muutakaan tekemistä ole."
Minä: "Perhana, tää tarkoittaa sitä että mun pitää oikeasti lähteä hölkkäämään se vitonen."

Ei siinä mitään, kiva keli, nuorisolainen oli hyvää seuraa, muutaman minuutin juttelun jälkeen onnistuttiin karistamaan naapurin 80-vuotias pariskunta jotka oli sauvakävelemässä vaikka uhkaavasti näytti siltä että jaksavat köpötellä samaa tahtia kuin minä hölkkään ja samalla jutustella kuulumisia.

Tajusin myös nyt ihan käytännössä sen että on hyvä matkalenkkeilytahti jos jaksaa vähän jutella, koska vaikka vauhti oli vain ihan himpun vähemmän kuin normilenkissä ilman intervalleja (ja ilman seuraa) niin kotiinpaluupäässä ei ollutkaan semmoinen fiilis että kuolen just ja jaksan viimeiset sata metriä vain jääräpäisyydellä. Who would have thunk?



"Äiti! Tästä kuivaimesta jää ikkunaan viivoja enkä saa niitä pois!"
"Joo, se on tekniikkalaji, niitä ei jää kun osaa."
"Sulla ei siis jää?"
"Hah, mä pesen ikkunoita ihan liian harvoin että osaisin pyyhkiä ne ilman raitoja!"

(Nuori ilmoitti toissailtana että tänään on taksvärkki. Äiti keksi duunia.)



Minulla on ollut tapana jo vuosia laittaa Facebookiin pääsiäistervehdys, ja politiikkana on että rituaalisen vastauksen saa laittaa kuka tahansa halukas täysin omasta vakaumuksesta riippumatta.

Täälläkin siis: Kristus nousi kuolleista! Hyvää pääsiäistä!



Lumisateisena huhtikuun aamuna korvamadon mielestä täydellinen soittolistabiisi on Satumaa.

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,
Missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.
Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,
Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan."

youtube.com/watch?v=vgfWnTu8of…



Sukulaiset ovat matkoilla Sisiliassa ja kertoivat herkullisista arancineista. Pohdittiin täällä kotona, että koska risotto on sen verran hyvää ja sitä tehdään maltillisia määriä ruokailijoiden määrä huomioon ottaen, meillä harvoin jää risottoa niin paljon tähteiksi, että siitä voisi tehdä seuraavana päivänä arancineja. Nettihaku kertoi, että suomalaisesta porkkanalaatikosta voi joulun jälkeen tehdä arancineja, josta tietenkin loogisena jatkona seurasi se, että vimmatusti googlasin onko maailmassa porkkanarisoton reseptejä. Ja onhan niitä!

Tässä risotossa on risottoriisin lisäksi kuivaa valkoviiniä, porkkanamehua ja kasvislientä sekä salottisipulia, silputtua lehtipersiljaa ja kuivattua oreganoa sekä vähän mustapippuria. Lisäksi voita ja parmesanraastetta, ettei totuus unohtuisi ja rupeaisi tuntumaan siltä että kasvisruoka on kevyttä ja terveellistä.

Portobellopihvit on marinoitu muutaman tunnin ajan - oliiviöljyä, balsamicoa, suolaa ja umamisuutta soijakastikkeesta, reilusti valkosipulia sekä silputtua lehtipersiljaa ja tippa siirappia. Siivosin ennen marinointia sienistä jalat irti ja raaputin lusikalla heltat pois. Samalla kun risotto kypsyi, paistoin pihvejä keskilämmöllä pannulla muutaman minuutin per puoli ja leikkasin ne valmiiksi siivuiksi risoton päälle (koska who are we kidding, jos on italialaistyylinen risotto niin mikä tahansa pihvimäisen sitkeä asia sen päällä on hankalasti syötävä jos ei ole valmiiksi leikattu).



Tänään lähdin eväsretkelle. Kävelin Elfvikin luontopolulta eteenpäin kohti Otaniemeä, pidin tauon puolivälissä ja jatkoin Otaniemeen, josta pikaratikalla kotia kohti.
in reply to Kristel Nyberg

Kivaa seutua. Pidän erityisesti Elfvikin metsästä. Tuossa Otaniemeen mentäessä on tullut joskus lehmiä vastaan. Yleensä tulee käytyä Elfvikin lintutornissa (vaikken lintuja juuri tunnekaan), mutta kerran eksyin myös Otaniemen lintutorniin. Pitää käydä joskus toistekin.
in reply to jarimarkus

Nelijalkaiset maisemanhoitajat eivät olleet vielä ulkona, mutta saapuvat varmasti taas kesäksi. :)


Lenkkarit hengailevat Talin jalkapallohallissa. Kävin ulkokuntosalilla ja kuvasin vähän U21-tyttöjen treenejä.



Lisää liikuntahommia. Eilen olin Mintun jefutreeneissä silleen että tein lämmittelyt ensin U21-tyttöjen ja sitten naisten joukkueen kanssa, ja välillä sitten filmasin harjoituksia. (Siitä on hyötyä kuulemma että on videoklippejä tekemisestä.)

Tänään tein mm. kotitöitä ja venyttelyjoogaa, mutta lisäksi tuli pätkä lisäliikuntaa kun toveri vinkkasi sellaisen homman kuin Cityspotting. Joten täytyi kävellä 10-15 minuuttia ekstraa kun olin kahvilla ihan bussipysäkin vieressä, mutta oli käveltävä Kallion kirkon ohi ja kauemmalle pysäkille että sain täpättyä kirkon spotin kartalta.

Lisäksi iski mielenhäiriö ja ilmoittauduin historiallisen miekkailun alkeiskurssille, 4 kertaa huhtikuussa. Kaikki keinot ovat sallittuja, että saa päivän liikunnan tehtyä.

in reply to Kristel Nyberg

Eeerm seuraavana mun fiidissä on huhtikuun torstait fiore-hommia -kurssi, eihän sattuis oleen se? :D


Rouvain päivällisellä tänään:

Parsamoussea, punajuuri-ricottatäytteistä tortellonia salviavoilla, valkosipulivoilla maustettua perunasosetta ja paahdettua täytettyä kumato-tomaattia ja veriappelsiini-ricottakakkua valkosuklaa-veriappelsiinimoussella.

Aloitin hommat keittiössä eilen, ja tänään meni käytännössä koko päivä. Hauskaa oli, ja hyvää ruokaa tuli!



Liikuntahommia vähän täällä fediversenkin puolella.

Vihaan liikuntaa. Hikoilu ja hengästyminen tuntuu tosi epämiellyttävältä, ja silloin kun masennus on huonossa vaiheessa kroppa tulkitsee kaikki sykkeen nousut ahdistukseksi. Koska aivokemia on mitä on, en saa liikunnasta sitä paljon puhuttua mielihyvävastetta tai liikuntaendorfiineja kuin ehkä kerran tai korkeintan kaksi vuodessa.

Ikävä kyllä ylipaino ja vanheneva kroppa asettavat typeriä vaatimuksia liikkumiselle. Puolisentoista vuotta sitten tuli vakavat ukaasit lääkäriltä, että nyt oikeasti pitää joka päivä tehdä vähintään puolen tunnin kävely mutta mielellään enemmän ja reippaampaa. Koska yllä mainitun masennuksen ja ahdistuksen lisäksi on aika pahasti vaativa persoonallisuus, niin tätähän on sitten tulkittu ehdottomana pakkona, joten olen harrastanut sitä typerää liikuntaa joka päivä. (Oli aikaisemminkin tavoitteena tehdä liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa, ja on ollut jo varmasti yli vuosikymmenen, eli ei tämä mitenkään uutta ole.)

Tämän puolentoista vuoden aikana olen tehnyt voimatreeniä käsipainoilla ja kehonpainolla, käynyt ulkokuntosalilla, kävellyt lenkkipolulla ja luonnossa helpoilla päivävaellusreiteillä, hölkännyt, tanssinut, pyöräillyt, uinut ja vesijuossut. Olen tehnyt sykejumppaa ja käynyt jenkkifudistreeneissä ja nyt harkitsen historiallisen miekkailun alkeita. Aika laajalla skaalalla on siis tehty ja testattu asioita. Mikä on lopputulos?

1. Peruskunto on tällä hetkellä varmasti paremmalla tasolla kuin koskaan aikuisiällä.
2. Pystyn tekemään asioita, joita en puolitoista vuotta sitten pystynyt - esimerkiksi kävelemään, tasapainoilemaan ja kapuamaan sen useamman tunnin mittaisen päivävaellusreitin vaihtelevassa maastossa. En enää saa heti astmakohtausta jos yritän mennä sottiisia kansantanssikavereiden kanssa.
3. Liikunta on jatkuva henkinen rasitus. Joka päivä pitää keksiä että mitä tänään tekisi, jos suunnittelee etukäteen niin ei jaksa eikä huvita, ja lähes joka päivä vituttaa ryhtyä. Vihaan liikuntaa ehkä vielä enemmän kuin ennen, koska paitsi että sitä on pakko tehdä, se tuo jokaiseen päivään typerän metatyökerroksen lisää.

You win some, you lose some. Tänään ajattelin käydä testaamassa lyhyttä intervallihölkkää.

in reply to Kristel Nyberg

Hyvin liikuttu! Munkin oisi varmaan pitänyt juosta, mutta ei vaan huvita niin kävelin vaan 7km ja kävin hesessä (päivän kaloribudjettiin mahtui ihan hyvin 0.25 coca cola, juustovekehampurilainen ja juustokolmiot).


Ruokahommia taas! Tähän kauniin väriseen punajuurikeittoon meni yhden punajuuripussin loput ja puolet seuraavasta, pari nahistunutta punasipulia, kourallinen vähän kuivahtaneita irrallisia valkosipulinkynsiä, yksi sellerinvarsi ja yhden perunapussin muutama viimeinen jo parhaat päivänsä nähnyt peruna. Mausteina oli lusikallinen misotahnaa, kasvisfondia, mustapippuria ja timjamia sekä vähän valkoista balsamicoa (ja tippa valkoviinietikkaa kun keitto kaipasi vielä vähän terävyyttä).

Keiton kaveriksi surautin sauvasekoittimella tahnaksi vähän valkosipulia, paketin fetaa ja reilu puoli purkkia ranskankermaa.


#ruoka #rouvainpäivällinen



Rouvain päivällisellä on aina välillä vähän tällaista.
Minä: "Teen noita valmiita kalapullia uunissa ennen kuin lähdetään bileisiin."
Myös minä: "Noniin, nyt on hasselbackan perunat siivutettu ja uunissa, ja beurre blanc -pohja redusoitumassa...."

Ihan hyvää se voi-valkoviinikastike oli einespullienkin kanssa!

#ruoka #rouvainpäivällinen

in reply to Kristel Nyberg

En tiedä mikä tunne on näitä päivityksiä lukiessa vahvin tunne: kateus, alemmuudentunne vai nälkä

Ole kiltti ja jatka näitä kuvauksia. 😋



Tänään aamulla kuntosalilla oli satunnaiskohtaaminen kiukkuisen sedän kanssa.

Minulla oli päällä kännykältä ohjattu lihaskuntotreeni. Salilla oli radio päällä ja musiikki soi, eli hiljaista ei ollut. Minun ohjelmassani oli musiikit pois päältä ja volyymi korkeintaan sellaisella tasolla kun olisi jos juttelisi treenikaverin tai personal trainerin kanssa.

Kiukkuinen setä tuli viereen, keräili hetken, ja viittoi sitten kännykkää sanoen selkeästi pinnistäen englannin osaamisensa äärimmilleen "kän juu...?", eli hän raukka siis oletti että en puhu suomea koska ohjelma on englanniksi. Nappasin ohjelmasta volyymin minimiin, hymyilin nätisti, sanoin yes yes ja jatkoin koko ajan tekemistä.

Setäparka jäi vielä viereen steppaamaan ja olisi selvästi halunnut räntätä minulle kiukkuisesti lisää, mutta ei löytänyt sanoja vieraalla kielellä.

Seuraavan kerran valitsen norjankielisen ohjelman.

in reply to Kristel Nyberg

Tässä kohtaa kaipaisi kyllä Facebookin nauruhymiötä :D
in reply to Kristel Nyberg

Tää on muuten hassu. En alunperin erityisesti nähnyt hyötyä eri hymiöissä facebookissa , mut nyt kun on tottunut niihin kaipaa niiden tuomaa boostia tykkäyseleeseen.
This entry was edited (3 months ago)


Rouvain päivällisellä tänään kokeellisia leivitettyjä munakoisopihvejä. Suhtaudun yleensä vähän varoen siihen kun otetaan siivu kasvista, paistetaan ja sanotaan pihviksi, mutta näistä tuli kyllä hyviä. Kaverina oli lohkoperunoita, jotka valmistuivat uunissa samalla.

Pihvit tapahtuivat suurin piirtein näin:
- Ota kaksi munakoisoa ja leikkaa sellaiseksi noin sentin paksuisiksi tai vähän ohuemmiksi pyörylöiksi
- Sudi pyörylöiden päälle pullasudilla oliiviöljyä ja ripottele vähän suolaa, käännä pyörylät ja toista
- Ota kolme syvää lautasta. Laita yhdelle lautaselle noin dl maizenaa tai perunajauhoa, sekoita joukkoon pikkuisen suolaa ja pippuria ja jos haluat jotain muuta maustetta niin sitä kanssa. Itse laitoin ripauksen anchochilijauhetta. Riko toiselle lautaselle kaksi kananmunaa ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kippaa kolmannelle lautaselle puoli pussia panko-korppujauhoa
- Kääntele pyörylät yksi kerrallaan ensin maizenassa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhossa. Jos haluaa vegaanista, niin yleensä leivityksessä kauramaito toimii ihan yhtä hyvin kuin kananmuna, mutta sitä en nyt tänään testannut. Pistä paneroitu pyörylä paperoidulle uunipellille, varo ettei se ole ihan kiinni naapurissa (kypsyvät nimittäin kiinni toisiinsa).
- Laita uuniin 200 asteeseen noin 30 minuutiksi. Ota uunista, valuta jokaiselle pyörylälle vielä tippa oliiviöljyä, laita takaisin uuniin ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia niin että pinta varmasti rapeutuu ja saa väriä.

#ruoka #rouvainpäivällinen



Chicken Tortilla Soup -päivä. Tuli hyvää, söin liikaa.

Meillä keitossa tosin ei ole kanaa, vaan Hälsans kökin soijapohjaisia kanakesuikaleita. Toimivat oikein mainiosti.

Alkuperäinen resepti täällä:thepioneerwoman.com/food-cooki…

#rouvainpäivällinen #ruoka

in reply to Kristel Nyberg

Pitäisikin kokeilla tota nyt kun vähän uskaltaa syödä papuja.
This entry was edited (3 months ago)


Joskus kirjailijaelämä näyttää tältä. Vetäisin aamusta itselleni henkilökohtaisen liki 2 h tiiviin työpajan, että sain kompaktin mielikuvan siitä, missä Tähtiin kirjoitetun suunnitteluprosessissa mennään ja mitä olen ajatellut viime viikkoina.

Olen perinteisesti ihan hirvittävän huono esimerkiksi miellekartoissa tai muissa visuaalisissa apuvälineissä, mutta tällainen post-it -lappujen lätkiminen isolle paperille on tyydyttävämpää kuin ranskalaisten viivojen kirjoittaminen.

#kirjailijaelämää #rpg #roolipelit #titaraproject #tähtiinkirjoitettu



Eilisestä ricottasta jäi vielä heraa, joten tein pullaa. Pari pellillistä tavallisia pullia (ja ostin mantelimassaa ja kuohukermaa kaupasta) ja pellillinen kokeellisia korvapuustinkaltaisia tuotteita.


Uhkasin sillä #rouvainpäivällinen -sisällöllä (perinteisesti näissä myös tagit #koti ja #ruoka )
Rouvain päivällisen lauantaipäivällinen karkasi taas vähän käsistä.
Tämähän siis lähti siitä, että laitoin lisää punajuuria ostoskoriin ja ajattelin että teen viikonloppuna punajuuririsottoa. Ja siitä se idea sitten...
Amusena kirkasta tomaattikeittoa ja uunissa paahdettua kirsikkatomaattia. Tein yön yli kohotettua foccacciaa, ja sitten koska muusta kokkaamisesta tapahtui hera, niin kaurasämpylöitä.
Alkupalaksi paahdettua salaattia. Kirsikkatomaatit jäivät yli amusesta, lisäksi voissa ja hunajassa paahdettuja rakuunaporkkanoita ja oliiviöljy-valkosipuli-sitruunapaahdettua broccolinia.
Pääruokana sitä punajuuririsottoa, lehtipersiljalla maustettuna. Vaaleanpunainen väri johtuu siitä, että risottoon on sekoitettu pieni rasia hunajalla maustettua vuohentuorejuustoa.
Tein jälkiruoaksi uunissa paistettua ricottajuustokakkua, ja tosiaan siis laktoosittoman ricottan tein itse koska sitä ei saanut lähikaupalta. Juustokakku on maustettu veriappelsiinin kuorella ja mehulla sekä hitusella kanelia, ja kaverina oli pikkuisen tuoretta veriappelsiinia.


[/url]



Unohdin aiemmista ruokahommista meidän aihetunnisteen #rouvainpäivällinen koska oon aina huono tageissä.

Minä eilen: "Teen huomenna punajuuririsottoa ja laitan siihen semmoista hunajalla maustettua vuohentuorejuustoa."
***
Katsotaan illalla masterchefin Dessert Mastersin kakkoskautta.
Minttu: "Hmm, kaneliricottaa..."
Minä: "Mitäs me tehtäis jälkkäriksi?"
***
Minä aamulla: "Kirkas tomaattikeitto ois siisti amuse, mutta en jaksa mennä kauppaan. Eikä siellä lähikaupalla ole laktoositonta ricottaakaan."

Minä kaksi tuntia myöhemmin: "No okei, kävin kaupassa, pistin tomaattiveden valumaan siivilään ja teen kohta itse laktoositonta ricottaa. En vielä tiedä, miten käsittelen varsiparsakaalit alkupalaksi."

Joten nyt on sitten tosiaan tulossa sekä tomaattivettä että ricottaa, josta en vielä tiedä mitä jälkkäriasiaa siitä tulee. Mutta selkeesti on tulossa ainakin neljä ruokalajia, ja se foccaccia joka on kohonnut yön yli ja on nyt kohoamassa toista kierrosta paistoastiassa.

in reply to Kristel Nyberg

Okei, mulla tulee näistä jutuista sellanen kateus että mun tarttis varmaan tehdä Jotain, että munkin elämässä ois jotain tollasta.
in reply to Toisaa

Onneksi meillä on ihan säännöllisesti myös kalapuikkoja ja ranskalaisia. :D
in reply to Kristel Nyberg

Ja onneks mä oon hyvä tässä kateushommassa! Tämmösen sisäisen vuoropuhelun kävin:
- Ei mulla ikinä ois aikaa tollaseen.
- Haluaisinko mä sitten, et joku muu hoitais mulle tollasia aterioita?
- Tietysti, mut se ei nyt jotenkin tunnu osuvan tähän tarpeeseen, ei oo se mitä haen.
- No mitähän mä sit kaipaan?
- Oikeastaan mä varmaan haluaisin vähän enemmän vaihtelua ja kokeiluja ruuanlaittooni.
- Eiköhän se onnistu. Laitetaan tästä mental note ja tilaus vetämään.
This entry was edited (3 months ago)


Viime aikoina on ollut ihan uskomattoman hyvä ruokagruuvi eikä oikeastaan yhtään sellaisia päiviä kun arkikokkaus on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta.

Tämä tuli mieleen kun päivällisen oikein hyvän palak paneerin äärellä totesin että huomenna on sitten ohjelmassa punajuuririsottoa, ja askartelin foccacciataikinan kohoamaan yön yli.

Ehkä ne ovat alkaneet sekoittaa juomaveteen piristeitä täällä Espoossa?

in reply to Kristel Nyberg

Ei tuu meille tuollaista vettä ei. Pitää tulla hakemaan teiltä pari kannullista.
in reply to Kristel Nyberg

Itse teen vain vartin ruokia samoista resepteistä iäti toistuvan viikkomenun mukaan. Moni pitäisi tälläistä tylsänä, mutta ei ole ainakaan mitään kokkausstressiä ja kaupassakäyntikin on yksinkertaista.

Kristel Nyberg reshared this.


Going to download Wikipedia to an e-reader, then retreat to a remote Irish island where I can copy it out as an illuminated manuscript whilst empires collapse and warlords plunder the world.

reshared this



Meille tuli tänään viikkoruokatilaus, ja aattelin mennä helpomman kautta päivällisen kanssa: testiin näitä uusia kalakasvispyöryköitä ja niiden kanssa pastaa, helppo homma.

Sitten rupesin tekemään kastiketta ja äkkiä olikin porisemassa voihin ja kermaan perustuva porkkanakastike konjakilla. Meni ehkä vähän hukkaan einespyöryköiden kaverina. 😅 Mutta hyvää tuli!

Ekaksi sulatin pienessä kasarissa semmoisen ison palan, ehkä 50 grammaa voita. Dumppasin sekaan muutaman salottisipulin siivutettuna ja jonku kolmen keskikokoisen porkkanan verran (mulla oli yks iso ja kolme aika pientä, vaikea sanoa miten tää suhtautuisi siihen teoreettiseen keskikokoon) kuutioitua porkkanaa ja annoin porista hetken. Lorautin joukkoon puolisen desiä konjakkia ja kiehautin reippaasti. Sitten lisäsin joukkoon tölkin kuohukermaa ja pari ruokalusikallista hummerifondia ja jatkoin keittelyä kun porkkanat alkoivat olla kypsiä maustoin vielä pienellä tilkalla kalafondia, maustemitalla valkopippuria ja parilla kourallisella tuoretta ruohosipulisilppua. Tarjoilua varten koko hoito sileäksi soseeksi sauvasekoittimella.

in reply to jarimarkus

Ihan S-kauppojen ruokakuski, sillä on sit viikosta riippuen 3-5 sellaista muuttolaatikon kokoista muoviboksillista ruokakasseja. :D
in reply to Kristel Nyberg

mä en kyl edelleenkään ymmärrä tota muovipussivalintaa - pahvilaatikot sentään saa kiertoon.


Harvinaisesti ollaan Joelin kanssa keskenämme kotona.

Vastustin kiusausta tehdä ison produktion jotain omituisia ruokia, ja tein pizzataikinan ja frangipaneleivoksia. Ja ajattelin jopa olla silleen kiva, että laitan Joelin puoliskoon kalkkunaa ja ananasta. (Minulle on varattuna kylmäsavulohta ja rucolaa.)



Mitäkö mietin tänään? No mietin sitä, että joillakin ihmisillä sairastaminen vähentää ruokahalua. Minun ruokahaluuni ei tunnu mikään vaikuttavan, mutta kipeänä on vähemmän impulssikontrollia makeanhimon kanssa.

Yst. terv. nimim. "Laitoin just brownien uuniin"

in reply to Kristel Nyberg

Sama. Joskus kun oli oksennustautia, eka päivä ehkä meni syömättä, mutta sen jälkeen alkoi jo taas vähän hiukomaan...


Kummallinen flunssa - ilmeisesti sama tauti kuin Mintulla. Nenä on niin kuiva että se on tukkoinen, ja rintakehää puristaa ja happi loppuu kun liikkuu. Hippunen lämpöä, mutta ei kuumetta, ja lähinnä väsyttää.

Paloittelin lauantailta jääneen kuivahtaneen pataleivänpalasen, valelin reippaasti valkosipuliöljyllä ja pistin uuniin. Valkosipuli parantaa flunssan, right?



Nyt olisi ilmeisesti oikea aika kirjoittaa vihdoin valmiiksi se Praedor-harlekiinipastissi Sisämeren villi kutsu, joka on ollut hupiprojektina työn alla pitkään. (Tekstiä on jo hyvän matkaa, ja sisältö on suunniteltu.)

Ikävä kyllä on kaikenlaisia muita projekteja, mm. se josta nyt tällä hetkellä maksetaan, ja Praedoriinkin on tekeillä yksi roolipelilisäosa joka ajaa ohi romanttisen hömpän kirjoittamisesta. :D
#kirjailijaelämää



Rouvain päivällisellä ruokailtiin sitrusteemalla. Alkuun katkarapuceviche veriappelsiinilla. Sitten salaatti, jossa oli sitruunamarinoitua kesäkurpitsaa ja paahdettua mandariinia. Pääruokana sitruunarisotto kampasimpukoilla, välijuustot appelsiinimarmeladilla ja lopuksi veriappelsiinibrownie ja cointreaulla maustettu kermavaahto. #koti #ruoka #rouvainpäivällinen


Jatkoa aikaisempaan.

Minä ruokatilausta tehdessä: "Pistänpä tänne pari veriappelsiinia jos tekisi niistä jotain."
Minä eilen: "Hmm, katkarapuceviche... Mutta mitähän muuta ruokaa sitä tekisi? Pitäisikö olla joku teema?"
Minä puoliunessa keskellä yötä: "Sitrusteema sopii vuodenaikaan!"

Joten nyt siitä katkarapucevichestä on tulossa:
- Amuse bouche -kokoinen veriappelsiini-avokado-katkarapuannos
- Salaatti, jossa on sitruunalla maustettua marinoitua kesäkurpitsaa ja paahdettua mandariinia
- Sitruunarisotto kampasimpukoilla
- Juustolajitelma ja appelsiinimarmeladia
- Veriappelsiinibrownie

Yst. terv. nimim. "missähän se mun mopo menee?"

in reply to Kristel Nyberg

Odotamme kuvareportaasia matkasta ja mopon perille pääsystä. 😃