Skip to main content


Lament of a Menopausal Woman


"Eiii, mä olen JO MENNYT paikkoihin, miten voi olla että joutuu vielä tänäänkin"


"Äiti tässä sanotaan että komeetasta irronnut kappale törmäsi maapalloon ja tappoi dinosaurukset."
"Aijaa."
"Ni oliks se nyt asteroidi vai komeetta?"

Kiva että kysyt tästä minulta, maahan iskeytyvien kappaleiden erikoisasiantuntijalta.



Käy ilmi, että pintamatkustaminen on addiktiivista.


Muutaman vuoden maata pitkin matkustamisen jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa painava marrassynkeys katoaa kuin taivaan tuuliin, kun päätämme tehdä puolet joululoman matkasta pintaa pitkin.

Ajatus Finnlinesin laivasta onnellistuttaa, mutta sen lisäksi hiukan vähemmän ilmiselvästi myös ajatus pimeästä Travemündesta ja siellä iltamyöhällä hotelliin hankkiutumisesta kaikkien pakaasien kanssa. Ja 10 tunnin junailupäivä Hollantiin! Oi, seisoskelu likaisella Hampurin asemalla, jossa on aivan liian vähän istuimia. Oi, epämiellyttävä ruoka Münsterin aseman Mäkkärissä. Oi, se tunne kun ylitetään raja Hollantiin ja tiedetään, että seuraava junanvaihto tulee olemaan ajallaan ja sujuva.

Eat it, kaamos. Minä menen maata pitkin!



Olipa ihana Ilta Museossa


Lapsoseni ja minä ollaan tämän vuoden alusta saakka oltu vakiovieraita Eläinmuseon eli Luomuksen Ilta museossa -teematapahtumissa. Ne on aina hienoja, ja tänään aivan erityisen!

Halloweenin kunniaksi aiheina olivat hämähäkit ja lepakot. Me ei ilmottu opastetulle hämähäkkikierrokselle kulissien taakse, koska käytiin se jo keväällä; aulassa tavattiin kuitenkin heti ekana ihana Lempparioppaamme, joka muisti meidän olleen aiemmalla kierroksella ja kutsui meidät kurkkaamaan nyt kierroksen alkua, koska yhteen ovivälikköön on sittemmin asettunut asumaan museoruskokki, jonka siinä pääsee näkemään! Siellä se oli, keskenkasvuinen museoruskokki, joka pienessä pesäverkossa istui ja antoi meidän ja kierrosryhmän pällistellä 🤩.

Sitten kuunneltiin näiden teemailtojenkin mittapuulla superkiinnostava miniluento vampyyrilepakoista ja toinen lepakoista yleensä, ja saatiin vielä haahuilla taskulamppujen kanssa kolmannen kerroksen pimeässä näyttelyssä etsimässä heijastinkuvioita. Tuli onnellinen mieli.



Kutsuin lapsen katsomaan läppärini ruutua, koska meidän perheestä oli kuva lehdessä. Lapsi ilahtui ja huomautti: "Mä luulin että sä aioit näyttää mulle suunnistusta tai että Vasemmistoliitto on saanu prosentin enemmän kannatusta."
Siinäpä vissiin summaus meikäläisestä.


Minä: "Nousepa, täytyy siirtyä omaan sänkyyn."
Lapsi: "Pesu...sieni."
Minä: "Joo-o, nouse vain."
Lapsi: "Hiukset myös."


Meille syntyi äskettäin Hollannissa siskontyttö-serkku, jota lennämme hiihtolomalla tapaamaan.
Ei olla lennetty muutamaan vuoteen, kaikki kesämatkat Keski-Eurooppaan on tehty Finnlinesilla ja junilla. Nyt lennetään, koska tällä aikataululla olisi maata pitkin menemisen hyötysuhde hiukan turhauttava.
Siippa ja minä ollaan keskenämme nuristu tästä typerästä lentämisestä, peljätty lentokenttäjonoja ja koneen ahtautta. Eilen tuli lapsonen mun luokse ja sanoi, että kunpa ei tarttis mennä lentokoneella sinne vauvaa katsomaan. Hän haluaisi lentää keijunsiivillä lentokoneen vieressä ja vilkuttaa siipalle ja mulle. Hän demonstroi, kuinka laskeutuisi kiitoradalle meitä ennen ja odottaisi siellä meitä.
Odotan oikein ekstrapaljon nyt kesää, jolloin mennään taas laivalla, yövytään Lyypekissä ja junaillaan kokonaisia päiviä määränpäähän, kuten on oikein ja kunnollista.


Muisto neljän vuoden takaa, lapsonen oli melkein kuusi:

"Äiti tiedäksä sellaisen vuoden että räppiä ei ollut vielä keksitty?" "Öö no en nyt muista tismalleen milloin--" "Ja silloin oli Englannin kuningattarena joku jonka siskon nimi oli Mary?"