Kiire
Taivaallisen järjestyksen aurinkokuntaosastolla kävi kova kuhina. Enkelit pyörittelivät planeettoja akseliensa ympäri ja pitkin ratojaan ja ohjailivat kuita, asteroideja ja komeettoja.
Kaiken tohinan keskellä arkkienkeli Jehudiel keikkui tuolilla jalat työpöydällä, toisessa kädessä kahvimuki ja toisessa kirjakäärö.
Gabriel kiirehti sisään.
”Taas ne ovat puuhaamassa maailmanloppua, täytyy mennä viemään viestiä…”
”Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa”, Jehudiel sanoi leppoisasti.
”Varoittamaan ihmisiä”, Gabriel kivahti. ”Tuolla alhaalla soditaan ja riidellään niin että räjäyttävät kohta koko pallon palasiksi.”
”Ei mitään hätää. Aurinko paisuu ennen pitkää ja syö planeetan ihmisine kaikkineen. Ongelma ratkaistu.”
”Siihen on viisi miljardia vuotta aikaa!”
Jehudiel kohautti siipiään.
”Silmänräpäys siis. Juuri sopivasti aikaa kahvitauolle.”
like this