Työmatkalla
Marketta istui huokaisten paikalleen junan hiljaisessa ekstraluokassa. Viimein hetki aikaa hengähtää!
Vaunussa kuului vaimea mutta jatkuva epäsäännöllinen ääni. Marketta tunnisti neulepuikkojen kilinän, mutta siihen sekoittui ylimääräisiä napsahduksia. Hän lähti etsimään äänen lähdettä. Parin penkin päästä hän huomasi neulojan, pitkän hahmon mustassa hupparissa.
”Anteeksi”, Marketta aloitti, mutta vaikeni kun neuloja käänsi kasvonsa häntä kohti. Musta vaate olikin hupullinen viitta, ja hupun alta näkyivät Kuoleman pääkallokasvot. Luiset sormet napsuivat puikkojen tahtiin.
”Häiritsenkö?” Kuolema kysyi kohteliaasti. ”Olen työmatkalla, ja pitää tappaa tunnin verran aikaa.”
”E-ei se mitään.” Marketta totesi, ettei juna tunnin päästä olisi vielä läheskään perillä. ”Minä taidankin jäädä kyydistä jo Karjaalla!”
like this