"Teidän lakinne ja oikeutenne, hahaha – Niitähän minun pitikin ampua!” Homsantuu Minna Canthin Työmiehen vaimossa (1885) Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää ! Kuva: Ida Aalberg Homsantuun roolissa 1885, kuvaaja Daniel Nyblin, lähde finna.fi
Luin kokoelman ääneen itselleni, kietouduin sanojen vihreään, koivuihin, tammiin, pioneihin ja lopulta taas mäntyihin, puiden oksiin, heiniin, ja ihmiseen joka on yhtä kuin nuo puut, kasvit, heinät, pionit. Kun lukee ääneen, kuulee rytmin, toisteen, orgaanisen hengityksen, joka on väriä, valoa - se ihmisen aika jota elämme.
Hieno. Kuin runoelma, orgaaninen Valoon, vihreään.
Galleria Duetto ja Esa Riippa, Carpe diem. Etsaus-akvatintojen näyttely on levon hetki kevättä ja kaikkea kirkuvassa maailmassa. Teoksissa voi katsoa kauas tai ihan lähelle. Ollaan maisemassa ja joissakin kuin minimalistissa katuvalokuvissa, Toskanassa, kotosalla.
Tuntuu yhtä sumuiselta kuin Töölössä torstaina. Samalla tavalla näen täällä nimiä ja keskustelua kaukaa enkä vielä hahmota, miten tämä maaperä kannattelee, missä on lätäköitä, mihin valo heijastuu.
