Perintö
Postiluukku kolahti. Kynnysmatolle putosi paksu virallisen näköinen kirjekuori.
”Onhan se avattava”, Kukka huokaisi ja ratkoi kuoren auki.
”No?” Kaisla hoputti.
”Olen saanut perinnön. Sukutila Joensuussa, Jokilammella.”
Oli ilmiselvästi roadrtipin aika!
***
Ongelmat alkoivat loppumetreillä. Paikannus siirtyi Jokilammelta Sorronsuuhun, ja Sorronsuun kohteen lähestyessä taas kohti Jokilampea.
Lopulta he pysäköivät auton, varustautuivat vaellusvaattein ja suuntasivat maastoon. Tuntikausien rämpimisen jälkeen kohde löytyi.
”Tuolla!” Kaisla osoitti.
Kohtuullisen kokoinen itäsuomalainen hirsitalo kurkisti epäluuloisen näköisenä harjanteen takaa. Kukka ojensi sille rauhoittavasti kättään. Kaisla pudisti päätään.
”Mikä se sinun iso-isomummosi olikaan…?”
Oli kuitenkin liian myöhäistä. Talo nousi kananjaloilleen ja lähestyi uutta emäntäänsä. Noitakodosta ei enää niin vain poistuttaisikaan.
like this