Long time, no see.

Vaan tänään selvisin ekasta tunnista opettaen jälkikasvua ajamaan.

Vuoden jatkunut filosofian historian seminaari päättyi eilen @Kriittinen korkeakoulu.

Kurssilaiset eivät saaneet todistusta, mutta sen sijaan valmistujaislahjan, jalokivi–avain -avaimenperän, jonka vaimoni Ilta Hämäri valmisti ihan omin kätösin. Kiitos rakas!

Kiitos mahtaville kurssilaisille, jotka toimivat keväällä ilmestyneen 12 filosofia -kirjan koekaniineina!

Kesälläkin muuten työstän tietokirjaa "Luonnollinen äly – Kriittinen ajattelu tekoälyn aikana"!

Kiitos Taide- ja kulttuurivirasto suuresta viisaudesta ja apurahasta!

Vielä en ole uutta kirjaani kädessäni pidellyt, mutta jos satut Postitalon Rosebudiin*, niin siellä olisi näemmä hyllyssä jo kolme kipaletta!

*) Jossa muuten julkkarit 31.3. klo 17!

Uutta, kiinnostavaa tutkimusta AI:n vaikutuksesta työntekoon. Vaikuttaa lisäävän stressiä ja heikentävän työhyvinvointia:

hbr.org/2026/02/ai-doesnt-redu…

Looking at the situation from outside, the 40% approval rate that Trump still somehow has seems ridiculous and plainly dumb.

In any country with a truly free press – with no sizable chunk of it at the beck and call of the president's party – his approval couldn't be this high after a year like the last one.

Are the Americans not learning anything?

"But authoritarianism in our times ... is irreligious and materialistic, despite its pretenses ... comes down to a brutal rule of violence over people who are prevented from seeing and knowing what is going on, and who are forced to submit ... and give unquestioning obedience to it."

Benedetto Croce 1937.

newrepublic.com/article/206407…

Taas on yksi marraskuu raapaloitu! Joulukalenteri ilmestyy sitten huomisesta alkaen kristelnyberg.fi/blogi -osoitteessa aina aamukuudelta. Paperisen Raapalejoulukalenterinkin ehtii vielä tilata, tai sähköisen version jos se sattuu puhuttelemaan enemmän - näissä taitetuissa on muutama teksti enemmän kuin ilmaiseksi ilmestyvässä versiossa.

#marraskuu #raapale

Skeduloitu konflikti

Utopia-kuvun palohälyttimet huusivat. Raskaiden palo-ovien rämähdykset kaikuivat käytävillä.

Peltoloilla Astra ja Orion olivat jo kovaa vauhtia kiskomassa suojapukuja ja hengitysmaskeja esiin ja varustautumassa evakuointiin niin kuin koulussa oli harjoiteltu. Vanhemmat eivät kuitenkaan tehneet elettäkään paetakseen liekehtivästä surmanloukusta. Äiti huokaisi ja peitti ulvovan hälyttimen koristetyynyllä.

”Ei hätää”, hän sanoi. ”Se on vain Möttösen mummo. Sama juttu joka vuosi. Kaikki, jotka vielä muistavat Terran kalenterin, osaavat odottaa tätä.”

Toden totta, keskusradio räsähti ja sieltä kuului epämääräisiä ääniä, kun joku ilmeisesti hakkasi toimiston ovea ja yritti huutaa jotain. Sitten kaiuttimista alkoi kuulua Möttösen mummon iän painama ääni:

”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa…”

#marraskuu #raapale

Perintö

Postiluukku kolahti. Kynnysmatolle putosi paksu virallisen näköinen kirjekuori.
”Onhan se avattava”, Kukka huokaisi ja ratkoi kuoren auki.
”No?” Kaisla hoputti.
”Olen saanut perinnön. Sukutila Joensuussa, Jokilammella.”
Oli ilmiselvästi roadrtipin aika!
***
Ongelmat alkoivat loppumetreillä. Paikannus siirtyi Jokilammelta Sorronsuuhun, ja Sorronsuun kohteen lähestyessä taas kohti Jokilampea.
Lopulta he pysäköivät auton, varustautuivat vaellusvaattein ja suuntasivat maastoon. Tuntikausien rämpimisen jälkeen kohde löytyi.
”Tuolla!” Kaisla osoitti.
Kohtuullisen kokoinen itäsuomalainen hirsitalo kurkisti epäluuloisen näköisenä harjanteen takaa. Kukka ojensi sille rauhoittavasti kättään. Kaisla pudisti päätään.
”Mikä se sinun iso-isomummosi olikaan…?”
Oli kuitenkin liian myöhäistä. Talo nousi kananjaloilleen ja lähestyi uutta emäntäänsä. Noitakodosta ei enää niin vain poistuttaisikaan.

#marraskuu #raapale

Peitetarina

”Ruumiin hävittäminen”, Selma naputteli Googleen. Hilkka moppasi verta lattialta.
”Tässä sanotaan, että kaikki pinnat pitäisi pestä huolellisesti ammattikäyttöön tarkoitetulla klooripesuaineella.”
Hilkka rullasi ähkien ruumista mattoon.
”Meillä on Clasun kiristekalvoa, pistetään sitä päälle!”
Hilkka lähti hakemaan muovirullaa ja kirosi nähdessään veriset tohvelinjälkensä.
”Oikeastaan olisi kannattanut ottaa siltä vaatteet pois ja polttaa ne erikseen… Ruumis pitää haudata jonnekin luonnonsuojelualueelle, jossa ei kaiveta maata rakentamista varten. Hyvä kun on ollut lämmin syksy…”
Lopulta Hilkka suuttui.
”Idiootti! Noista nettihauista jää aina digitaalinen jalanjälki!” hän kivahti. ”Jäädään kiinni Googlen takia.”
Selma virnisti.
”Mitä sinä oikein kuvittelet minun hakuhistoriastani? Tätä on pohjustettu vuosikaudet. Minähän olen dekkarikirjailija!”

#marraskuu #raapale

Työmatkalla

Marketta istui huokaisten paikalleen junan hiljaisessa ekstraluokassa. Viimein hetki aikaa hengähtää!

Vaunussa kuului vaimea mutta jatkuva epäsäännöllinen ääni. Marketta tunnisti neulepuikkojen kilinän, mutta siihen sekoittui ylimääräisiä napsahduksia. Hän lähti etsimään äänen lähdettä. Parin penkin päästä hän huomasi neulojan, pitkän hahmon mustassa hupparissa.

”Anteeksi”, Marketta aloitti, mutta vaikeni kun neuloja käänsi kasvonsa häntä kohti. Musta vaate olikin hupullinen viitta, ja hupun alta näkyivät Kuoleman pääkallokasvot. Luiset sormet napsuivat puikkojen tahtiin.

”Häiritsenkö?” Kuolema kysyi kohteliaasti. ”Olen työmatkalla, ja pitää tappaa tunnin verran aikaa.”

”E-ei se mitään.” Marketta totesi, ettei juna tunnin päästä olisi vielä läheskään perillä. ”Minä taidankin jäädä kyydistä jo Karjaalla!”

#marraskuu #raapale

Tauon paikka

”Mitähän perkelettä täällä tapahtuu?” kysyi vuoropäällikkö duunareilta, jotka pelasivat beer pongia kahvihuoneessa.
”No miltä näyttää?” Lissu kysyi, tyhjensi kaljamukin ja rypisti sen roskikseen. Roskakori oli jo kukkuroillaan käytettyjä mukeja.
”Ryyppäätte keskellä päivää! Vuoroa on neljä tuntia jäljellä! Missä teidän työmotivaationne on?”
”Mun on Bahamalla”, sanoi Kata ja nyökkäsi kohti ilmoitustaulua. ”Se lähetti postikortinkin.”
Toden totta, ilmoitustaululle oli kiinnitetty maisemakortti: palmuja, hiekkaranta ja turkoosinsininen meri.
Vuoropäällikkö kääntyi sanattomana katsomaan loppukolmikkoa. Make kohautti olkapäitään.
”Meidän työmotivaatiot lähti Herttarouvan päiväkaraokeen. Ei ne sieltä enää tänään takaisin tule.”
Pomo hieroi ohimoitaan.
”Omani taitaakin olla liittymässä seuraan. Sen bravuurinumero on Aikuinen nainen. Kaatakaas minullekin kalja.”

#marraskuu #raapale

Zombietiedotus

”Siirrymme Helsingin keskustaan, jossa toimittajamme seuraa zombietilannetta. Miltä siellä näyttää, Liisa?”
Kamera kohdistuu Aleksanterinkadulla seisovaan toimittajaan. Taustalla näkyy tavallista kaupungin vilinää. Ihmiset väistelevät zombeja tottuneesti.
”Suurempi zombieaalto on saapumassa koillisesta illaksi Helsingin keskustaan. Nyt tilanne on kuitenkin rauhallinen. Zombievirus siirtyy kosketuksen välityksellä, erityisesti kannattaa välttää kynsiä ja hampaita. Zombeja on kuitenkin helppo väistää.”
Toimittaja siirtyy tottuneen näköisesti pois laahustavan hahmon tieltä.
”En minä ole zombie!” se sanoo ja mulkaisee toimittajaa.
”Se olikin vain kuvaustiimin Petteri, joka kaipaa kahvia!” toimittaja toteaa pirteästi. ”Zombiet liikkuvat hitaasti, mutta kuuden jälkeen suosittelemme vetäytymistä sisätiloihin. Ne eivät osaa avata suljettuja ovia. Tässä zombietiedotus, seuraavaksi säätiedotteeseen…”

Raapalejoulukalenteri lähtee pian postitukseen, mutta vielä kerkiää tilata oman kappaleen jos haluaa! Otettiin painokseen muutama ylimääräinen. :)

Tilaukset osoitteeseen kristel@iki.fi.

#marraskuu #raapale

Riivaajat

”Siinä on virus”, Kape selitti IT-tukihenkilölle, joka tutki hänen läppäriään. ”Se hurisee koko ajan ja on kuuma. Joku pentele on kaapannut sen ja louhii sillä bitcoineja!”
IT-tukihenkilö naputteli käskyjä komentoriville. Sitten hän avasi selaimen ja alkoi tutkia Kapen kotisivun lähdekoodia.
”Tässähän tämä ongelma on”, hän sanoi. ”Sinulta puuttuu suojaukset. Nyt koneesi on täynnä Verkon Väkeä.”
”Siis hakkereita?”
”Ei, vaan Väkeä… Sinullahan on ikkunanpielet suojattu suolalla ja kylmää rautaa oven päällä, etteivät kaikenkarvaiset kansanperinneotukset tule kylään? No, täältä puuttuu se vertauskuvallinen rauta ja suola. Vaan ei hätää! Luen tälle Verkon synnyn ja sitten häädetään Väki kotiinsa. Ja päivitetään vähän näitä suojaloitsuja.”

#marraskuu #raapale

Naimapuuhia

”Ootteko ajatelleet jälkikasvua?” Kaisla kysyi.
”Mä ajattelin ihan perinteisesti pakastettuja sukusoluja”, Seela totesi.
”Mulla on tällainen”, Pirre nosti paidanhelmaansa. Lantiolle oli implantoitu pikkuruinen surkastunut uros. ” Se irtoaa, kun raskaushormonipitoisuus nousee tarpeeksi suureksi. Ja kun se pysyy kiinnittyneenä, mun ei tarvitse huolehtia viinasta.” Pirre kohotti lasiaan.
Marke oli kuunnellut keskustelua vaitonaisena ja punastui kohdatessaan muiden katseet. Sitten hän nosti leukansa uhmakkaasti. ”Mulla on sulhanen.”
”Uros?!” Muut olivat tyrmistyneitä. ”Nehän on tosi arvaamattomia!” ”Väkivaltaisia ja ylitunteellisia!”
”Älkää olko niin ennakkoluuloisia! Ennen kuin keinohedelmöitys keksittiin, ihmiset lisääntyivät koko ajan urosten kanssa parittelemalla!”
Sitten Marke virnisti.
”On se mielenkiintoinen makuuhuoneseuralaisenakin. Kannattaisi ainakin kokeilla!”

"Äiti tässä sanotaan että komeetasta irronnut kappale törmäsi maapalloon ja tappoi dinosaurukset."
"Aijaa."
"Ni oliks se nyt asteroidi vai komeetta?"

Kiva että kysyt tästä minulta, maahan iskeytyvien kappaleiden erikoisasiantuntijalta.