12 filosofia – Muinaisten filosofien suuria oivalluksia
Näppäimet napisevat keväällä ilmestyvän tietokirjan viimeistelyssä.
Mutta, mutta kirjalla on kuulkaas kansi!
Lisää opuksesta ja muista Aviador Kustannus kevään -26 kirjoista
👉 issuu.com/aviadorkustannus/doc…
Taas on yksi marraskuu raapaloitu! Joulukalenteri ilmestyy sitten huomisesta alkaen kristelnyberg.fi/blogi -osoitteessa aina aamukuudelta. Paperisen Raapalejoulukalenterinkin ehtii vielä tilata, tai sähköisen version jos se sattuu puhuttelemaan enemmän - näissä taitetuissa on muutama teksti enemmän kuin ilmaiseksi ilmestyvässä versiossa.
Skeduloitu konflikti
Utopia-kuvun palohälyttimet huusivat. Raskaiden palo-ovien rämähdykset kaikuivat käytävillä.
Peltoloilla Astra ja Orion olivat jo kovaa vauhtia kiskomassa suojapukuja ja hengitysmaskeja esiin ja varustautumassa evakuointiin niin kuin koulussa oli harjoiteltu. Vanhemmat eivät kuitenkaan tehneet elettäkään paetakseen liekehtivästä surmanloukusta. Äiti huokaisi ja peitti ulvovan hälyttimen koristetyynyllä.
”Ei hätää”, hän sanoi. ”Se on vain Möttösen mummo. Sama juttu joka vuosi. Kaikki, jotka vielä muistavat Terran kalenterin, osaavat odottaa tätä.”
Toden totta, keskusradio räsähti ja sieltä kuului epämääräisiä ääniä, kun joku ilmeisesti hakkasi toimiston ovea ja yritti huutaa jotain. Sitten kaiuttimista alkoi kuulua Möttösen mummon iän painama ääni:
”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa…”
like this
Perintö
Postiluukku kolahti. Kynnysmatolle putosi paksu virallisen näköinen kirjekuori.
”Onhan se avattava”, Kukka huokaisi ja ratkoi kuoren auki.
”No?” Kaisla hoputti.
”Olen saanut perinnön. Sukutila Joensuussa, Jokilammella.”
Oli ilmiselvästi roadrtipin aika!
***
Ongelmat alkoivat loppumetreillä. Paikannus siirtyi Jokilammelta Sorronsuuhun, ja Sorronsuun kohteen lähestyessä taas kohti Jokilampea.
Lopulta he pysäköivät auton, varustautuivat vaellusvaattein ja suuntasivat maastoon. Tuntikausien rämpimisen jälkeen kohde löytyi.
”Tuolla!” Kaisla osoitti.
Kohtuullisen kokoinen itäsuomalainen hirsitalo kurkisti epäluuloisen näköisenä harjanteen takaa. Kukka ojensi sille rauhoittavasti kättään. Kaisla pudisti päätään.
”Mikä se sinun iso-isomummosi olikaan…?”
Oli kuitenkin liian myöhäistä. Talo nousi kananjaloilleen ja lähestyi uutta emäntäänsä. Noitakodosta ei enää niin vain poistuttaisikaan.
like this
Peitetarina
”Ruumiin hävittäminen”, Selma naputteli Googleen. Hilkka moppasi verta lattialta.
”Tässä sanotaan, että kaikki pinnat pitäisi pestä huolellisesti ammattikäyttöön tarkoitetulla klooripesuaineella.”
Hilkka rullasi ähkien ruumista mattoon.
”Meillä on Clasun kiristekalvoa, pistetään sitä päälle!”
Hilkka lähti hakemaan muovirullaa ja kirosi nähdessään veriset tohvelinjälkensä.
”Oikeastaan olisi kannattanut ottaa siltä vaatteet pois ja polttaa ne erikseen… Ruumis pitää haudata jonnekin luonnonsuojelualueelle, jossa ei kaiveta maata rakentamista varten. Hyvä kun on ollut lämmin syksy…”
Lopulta Hilkka suuttui.
”Idiootti! Noista nettihauista jää aina digitaalinen jalanjälki!” hän kivahti. ”Jäädään kiinni Googlen takia.”
Selma virnisti.
”Mitä sinä oikein kuvittelet minun hakuhistoriastani? Tätä on pohjustettu vuosikaudet. Minähän olen dekkarikirjailija!”
like this
Lament of a Menopausal Woman
Laura Uusitalo likes this.
Työmatkalla
Marketta istui huokaisten paikalleen junan hiljaisessa ekstraluokassa. Viimein hetki aikaa hengähtää!
Vaunussa kuului vaimea mutta jatkuva epäsäännöllinen ääni. Marketta tunnisti neulepuikkojen kilinän, mutta siihen sekoittui ylimääräisiä napsahduksia. Hän lähti etsimään äänen lähdettä. Parin penkin päästä hän huomasi neulojan, pitkän hahmon mustassa hupparissa.
”Anteeksi”, Marketta aloitti, mutta vaikeni kun neuloja käänsi kasvonsa häntä kohti. Musta vaate olikin hupullinen viitta, ja hupun alta näkyivät Kuoleman pääkallokasvot. Luiset sormet napsuivat puikkojen tahtiin.
”Häiritsenkö?” Kuolema kysyi kohteliaasti. ”Olen työmatkalla, ja pitää tappaa tunnin verran aikaa.”
”E-ei se mitään.” Marketta totesi, ettei juna tunnin päästä olisi vielä läheskään perillä. ”Minä taidankin jäädä kyydistä jo Karjaalla!”
like this
Tauon paikka
”Mitähän perkelettä täällä tapahtuu?” kysyi vuoropäällikkö duunareilta, jotka pelasivat beer pongia kahvihuoneessa.
”No miltä näyttää?” Lissu kysyi, tyhjensi kaljamukin ja rypisti sen roskikseen. Roskakori oli jo kukkuroillaan käytettyjä mukeja.
”Ryyppäätte keskellä päivää! Vuoroa on neljä tuntia jäljellä! Missä teidän työmotivaationne on?”
”Mun on Bahamalla”, sanoi Kata ja nyökkäsi kohti ilmoitustaulua. ”Se lähetti postikortinkin.”
Toden totta, ilmoitustaululle oli kiinnitetty maisemakortti: palmuja, hiekkaranta ja turkoosinsininen meri.
Vuoropäällikkö kääntyi sanattomana katsomaan loppukolmikkoa. Make kohautti olkapäitään.
”Meidän työmotivaatiot lähti Herttarouvan päiväkaraokeen. Ei ne sieltä enää tänään takaisin tule.”
Pomo hieroi ohimoitaan.
”Omani taitaakin olla liittymässä seuraan. Sen bravuurinumero on Aikuinen nainen. Kaatakaas minullekin kalja.”
like this
Zombietiedotus
”Siirrymme Helsingin keskustaan, jossa toimittajamme seuraa zombietilannetta. Miltä siellä näyttää, Liisa?”
Kamera kohdistuu Aleksanterinkadulla seisovaan toimittajaan. Taustalla näkyy tavallista kaupungin vilinää. Ihmiset väistelevät zombeja tottuneesti.
”Suurempi zombieaalto on saapumassa koillisesta illaksi Helsingin keskustaan. Nyt tilanne on kuitenkin rauhallinen. Zombievirus siirtyy kosketuksen välityksellä, erityisesti kannattaa välttää kynsiä ja hampaita. Zombeja on kuitenkin helppo väistää.”
Toimittaja siirtyy tottuneen näköisesti pois laahustavan hahmon tieltä.
”En minä ole zombie!” se sanoo ja mulkaisee toimittajaa.
”Se olikin vain kuvaustiimin Petteri, joka kaipaa kahvia!” toimittaja toteaa pirteästi. ”Zombiet liikkuvat hitaasti, mutta kuuden jälkeen suosittelemme vetäytymistä sisätiloihin. Ne eivät osaa avata suljettuja ovia. Tässä zombietiedotus, seuraavaksi säätiedotteeseen…”
like this
Raapalejoulukalenteri lähtee pian postitukseen, mutta vielä kerkiää tilata oman kappaleen jos haluaa! Otettiin painokseen muutama ylimääräinen. :)
Tilaukset osoitteeseen kristel@iki.fi.
Riivaajat
”Siinä on virus”, Kape selitti IT-tukihenkilölle, joka tutki hänen läppäriään. ”Se hurisee koko ajan ja on kuuma. Joku pentele on kaapannut sen ja louhii sillä bitcoineja!”
IT-tukihenkilö naputteli käskyjä komentoriville. Sitten hän avasi selaimen ja alkoi tutkia Kapen kotisivun lähdekoodia.
”Tässähän tämä ongelma on”, hän sanoi. ”Sinulta puuttuu suojaukset. Nyt koneesi on täynnä Verkon Väkeä.”
”Siis hakkereita?”
”Ei, vaan Väkeä… Sinullahan on ikkunanpielet suojattu suolalla ja kylmää rautaa oven päällä, etteivät kaikenkarvaiset kansanperinneotukset tule kylään? No, täältä puuttuu se vertauskuvallinen rauta ja suola. Vaan ei hätää! Luen tälle Verkon synnyn ja sitten häädetään Väki kotiinsa. Ja päivitetään vähän näitä suojaloitsuja.”
like this
Naimapuuhia
”Ootteko ajatelleet jälkikasvua?” Kaisla kysyi.
”Mä ajattelin ihan perinteisesti pakastettuja sukusoluja”, Seela totesi.
”Mulla on tällainen”, Pirre nosti paidanhelmaansa. Lantiolle oli implantoitu pikkuruinen surkastunut uros. ” Se irtoaa, kun raskaushormonipitoisuus nousee tarpeeksi suureksi. Ja kun se pysyy kiinnittyneenä, mun ei tarvitse huolehtia viinasta.” Pirre kohotti lasiaan.
Marke oli kuunnellut keskustelua vaitonaisena ja punastui kohdatessaan muiden katseet. Sitten hän nosti leukansa uhmakkaasti. ”Mulla on sulhanen.”
”Uros?!” Muut olivat tyrmistyneitä. ”Nehän on tosi arvaamattomia!” ”Väkivaltaisia ja ylitunteellisia!”
”Älkää olko niin ennakkoluuloisia! Ennen kuin keinohedelmöitys keksittiin, ihmiset lisääntyivät koko ajan urosten kanssa parittelemalla!”
Sitten Marke virnisti.
”On se mielenkiintoinen makuuhuoneseuralaisenakin. Kannattaisi ainakin kokeilla!”
like this
Suolaa, suolaa
Luomistyömaalla piti kiirettä. Enkeleillä oli mennyt kokonainen luomistyön päivä nakutellessa taivaankantta paikoilleen erottamaan sen ylä- ja alapuolisia vesiä toisistaan. Nyt urakoitsijat kokosivat taivaankannen alaisia vesiä yhteen mereksi paljastaakseen maan.
”Tuohon isoon mereen laitetaan suolaa 3,6 % ja pienempään 3,9 %, ei enempää!” työnjohtaja paasasi.
”Täällä on massiivinen lasti suolaa!” protestoi logistiikkaenkeli. ”Ei sitä voi taivaankannen yläpuolellekaan laittaa!”’
Työnjohtaja katsoi ympärilleen. Sitten hänen ilmeensä kirkastui.
”Jordan laskee tuohon syvänköön, heitä sinne! Minä selitän Luojalle!”
Jumalan tullessa tarkastamaan työmaata, hän törmäsi suolaiseen järveen keskellä aavikkoa. Työnjohtajaenkeli riensi selittämään.
”Näyttäähän tämä pahalta, mutta minulla on ehdotus. Muistathan sen Lootin vaimoineen, joista puhuit viikkopalaverissa…”
like this
"Äiti tässä sanotaan että komeetasta irronnut kappale törmäsi maapalloon ja tappoi dinosaurukset."
"Aijaa."
"Ni oliks se nyt asteroidi vai komeetta?"
Kiva että kysyt tästä minulta, maahan iskeytyvien kappaleiden erikoisasiantuntijalta.
like this
Käy ilmi, että pintamatkustaminen on addiktiivista.
Muutaman vuoden maata pitkin matkustamisen jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa painava marrassynkeys katoaa kuin taivaan tuuliin, kun päätämme tehdä puolet joululoman matkasta pintaa pitkin.
Ajatus Finnlinesin laivasta onnellistuttaa, mutta sen lisäksi hiukan vähemmän ilmiselvästi myös ajatus pimeästä Travemündesta ja siellä iltamyöhällä hotelliin hankkiutumisesta kaikkien pakaasien kanssa. Ja 10 tunnin junailupäivä Hollantiin! Oi, seisoskelu likaisella Hampurin asemalla, jossa on aivan liian vähän istuimia. Oi, epämiellyttävä ruoka Münsterin aseman Mäkkärissä. Oi, se tunne kun ylitetään raja Hollantiin ja tiedetään, että seuraava junanvaihto tulee olemaan ajallaan ja sujuva.
Eat it, kaamos. Minä menen maata pitkin!
like this
Olipa ihana Ilta Museossa
Lapsoseni ja minä ollaan tämän vuoden alusta saakka oltu vakiovieraita Eläinmuseon eli Luomuksen Ilta museossa -teematapahtumissa. Ne on aina hienoja, ja tänään aivan erityisen!
Halloweenin kunniaksi aiheina olivat hämähäkit ja lepakot. Me ei ilmottu opastetulle hämähäkkikierrokselle kulissien taakse, koska käytiin se jo keväällä; aulassa tavattiin kuitenkin heti ekana ihana Lempparioppaamme, joka muisti meidän olleen aiemmalla kierroksella ja kutsui meidät kurkkaamaan nyt kierroksen alkua, koska yhteen ovivälikköön on sittemmin asettunut asumaan museoruskokki, jonka siinä pääsee näkemään! Siellä se oli, keskenkasvuinen museoruskokki, joka pienessä pesäverkossa istui ja antoi meidän ja kierrosryhmän pällistellä 🤩.
Sitten kuunneltiin näiden teemailtojenkin mittapuulla superkiinnostava miniluento vampyyrilepakoista ja toinen lepakoista yleensä, ja saatiin vielä haahuilla taskulamppujen kanssa kolmannen kerroksen pimeässä näyttelyssä etsimässä heijastinkuvioita. Tuli onnellinen mieli.
like this
muuttaminen
Alive and well (but mostly elsewhere)
Tommi Nieminen reshared this.
näyttely
kävin niin kiireel ripustamas näyttelyn turkuun et unohdin ottaa kuvia
mut siel nyt on Pulssin ikkunassa mun duuneja
synaparhautta
Kebu - kaikilla taajuuksilla
Suomenruotsalainen Sebastian Teir jätti hyväpalkkaisen työnsä panostaakseen uraan muusikkona. Pohjanmaan Suupohjan rannikkoseudulta kotoisin oleva Teir on nyt kokoaikainen kulttuurialan työntekijä ja syntetisaattorimusiikistaan maailmallakin tunnettu…Yle Areena
Siinäpä vissiin summaus meikäläisestä.
like this
You Cannot Extinguish the Intense Flame of Life
did not make it even to the last place with my entry
You Cannot Extinguish the Intense Flame of Life
demozoo.org/parties/5144/
it was not shown fully in the Xenium stream, so if you want the full experience then check here youtu.be/hlG0Jwef_NQ?si=_6PnIc…
Laura Uusitalo likes this.
Hyvänmielen leffoja
Neljättä kertaa mukana paikallisilla elokuvajuhlilla talkooremmissä.
Elokuvissakäyntejä kertyi tapahtuman aikana yhteensä yli 1400 ja kaiken kaikkiaan festareilla vieraili reilut pari tuhatta ihmistä.
Tuo kävijämäärä on tapahtuman yleisöennätys. Mukava huomata, että ihmiset ovat löytäneet tiensä Vihtiin 😊
Festarin suosituimmat elokuvat olivat kesäteatterin ulkoilmanäytöksenä nähty 100 litraa sahtia, islantilainen Touch ja thaimaalainen Isoäidin miljoonat.
Touch ja Isoäidin miljoonat jäivät itseltäni päällekkäisen menon takia näkemättä, mutta 100 litraa sahtia tuli koettua ulkoilmanäytöksenä.
#pahantorjuja #pahantorjuja2025
hope against hope
#Catharsis is one of the most important bands for me, I had not hoped to ever hear something new from them.
crimethinc.com/2025/08/01/cath…
Catharsis: "Hope against Hope"
North Carolina's premier hardcore band, Catharsis, has recorded a new full-length album, "Hope Against Hope."CrimethInc.
Ensimmäisen maailman...
Oh, no! GNOMENn päivitys muutti pikanäppäimiä, joilla siirrytään työtilasta toiseen.
Vaihtaakko takaisin vai opetella käyttämään uusia? Siinä päivän suuri ongelma.
Kumouksellisen taiteen yhdistys
Mikäs tässä voikaan mennä pieleen?
Mm. Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Etiopiassa aiheutui 1900-luvulla äärimmäisen tuhoisat ihmisen aiheuttamat nälänhädät, koska maiden hallinto tuotti itse itselleen vääristeltyä dataa.
Tilastoviranomaisen riippumattomuus on välttämättömyys.
Trump erotti tilastoviraston pomon heinäkuun heikkojen työllisyyslukujen vuoksi
Trump väittää ilman todisteita, että heinäkuun työllisyysraportin lukuja olisi peukaloitu.Inka Haukka (Yle Uutiset)
How anticipatory cover-ups go wrong
I wrote an article on different kinds of "anticipatory cover-ups", where someone withholds information because they expect the other party to react badly to it or misuse it. This may then make things worse.
---
Back when COVID vaccines were still a recent thing, I witnessed a debate that looked like something like the following was happening:
* Some official institution had collected information about the efficacy and reported side-effects of COVID vaccines. They felt that, correctly interpreted, this information was compatible with vaccines being broadly safe, but that someone with an anti-vaccine bias might misunderstand these statistics and misrepresent them as saying that the vaccines were dangerous.
* Because the authorities had reasonable grounds to suspect that vaccine skeptics would take those statistics out of context, they tried to cover up the information or lie about it.
* Vaccine skeptics found out that the institution was trying to cover up/lie about the statistics, so they made the reasonable assumption that the statistics were damning and that the other side was trying to paint the vaccines as safer than they were. So they took those statistics and interpreted them in exactly the way that the authorities hadn't wanted them to be interpreted, ignoring all protestations to the contrary.
* The authorities saw their distrust in the other side confirmed - the skeptics took the statistics out of context, just as predicted - and felt like their only mistake had been in not covering up the information well enough. [...]
What's notable to me is that both sides were acting reasonably, given the assumption that the other side is untrustworthy.
If you think your opponent will take statistics out of context, then it makes sense to try to keep those statistics hidden. And if your opponent is hiding some statistics, then it makes sense to assume that they're doing it because those statistics contain truths that are inconvenient for them.
By acting on their assumptions, both confirmed the opposing side's existing interpretation of being untrustworthy. They treated the other as a hostile actor and took hostile actions in return, which turned the opponent even more hostile.
---
Full article: kajsotala.substack.com/p/how-a…
How anticipatory cover-ups go wrong
This is a paid post that will turn free in a week.Kaj Sotala (Kaj’s Substack)
Joanna Oja (viu) likes this.
Ropecon, ja sieltä suoraan Kroatiaan. Tää oman kesäloman päätös on kyllä ollut hyvä. Nyt vielä viimeiset aamukahvit kaskaita kuunnellen ja granaattiomenapuuta katsellen
Laura Uusitalo likes this.
Creative writing with AI
For a while now, I have been really enjoying co-writing fiction together with AIs.
There is a preconception that AI-written prose is bad. And if you only give the AI a two-sentence prompt and then have it do all the work itself, it often is! But if you use a good model, throw your soul into it by telling it exactly what you want, craft an initial scene to build upon, and aggressively rewrite its outputs to address issues, it can become much better.
For a decade or two, I've been having difficulty finding things that I could do on my own that would consistently bring me pleasure. This has been a major contributor to varying levels of depressive episodes. Even in the absence of anything clearly bad going on in your life, just the mere lack of anything consistently good that you could feel unambiguously excited about can bring with it a sense of pointlessness.
With AI co-writing, I've finally found such a source of pleasure again. I've occasionally been finding myself waking up in the morning and feeling actually excited about getting to continue some story that I'd been writing before. It has felt like something has been coming alive - some deep emotional content finding a way to be expressed in a deeply satisfying way.
However, it's taken some time to get to a point where I really enjoy it, and I think I'm still in the process of figuring out the best ways for it. In this article and my next one, I'll try to share some of what I've learned.
You can get AIs to say almost anything you want
I think LLMs like ChatGPT and Claude are really useful, but it's also important to realize that you can get them to say almost anything you want - without necessarily even realizing that you're manipulating them toward a particular conclusion!
I saw a blogger skeptical of "LLMs make people go crazy" stories claim that it's hard to get ChatGPT to take crazy positions, and shared an example of how it would refuse to even consider 9/11 conspiracy theories. I thought that I could do a better job of coaxing it into going against its programming, and on my first try I got ChatGPT to start slipping into a conspiratorial tone on that topic _within two messages into the conversation_.
I could do that because I know how to get LLMs to say things that I want and I was consciously manipulating it in a certain direction. But I think that there are a lot of people who are _unconsciously_ manipulating LLMs to say specific things while thinking they are talking to a source of objective truth.
More behind the link.
You can get AIs to say almost anything you want
And that also tells us something about humansKaj Sotala (Kaj’s Substack)
like this
Olen niitä, jotka kirkuvat ja savuavat auringossa; minulla on helposti palava iho, migreenisilmien valoarkuus ja erittäin huono lämmönkestävyys.
Sen ryssän helvettiä koskevan sanonnan pitäisi kyllä vaihtaa koskemaan niitä itäisiä korkeapaineita, jotka jämähtävät Suomen kohdalle.
Rakas veljeni, lääkäri, lohduttaa, että lämmön tuotanto kasvaa kuutioissa ja haihduttava pinta-ala neliöissä. Niin, että asiaan voisi vaikuttaa vaikka laihtumalla. Tilanne on kuitenkin ollut sama 30 kg vaihtelulla eli taidan ennemminkin investoida tuulettimiin
Ystävälliset vastaukset kommenttina tai yvllä. Ei savumerkkejä tai pöllöpostia, kiitos. Keli on liian kuuma nuotion tekoon ja en tiedä miten nää mun hoidokit suhtautuisivat pöllöihin.
Luojan kiitos tälle oli kotiinkuljetus joka oikeasti toi kotiin. Melkein ilmastointipömpelin kokoinen ja painoinen laatikko.
Kaarna for scale.
like this
ilmastokriisi
iltalehti.fi/ulkomaat/a/16a520…
Isä unohti taaperon autoon Espanjassa – Lapsi kuoli
Kuolemia ovat aiheuttaneet niin kuumuus, tulvat kuin maastopalotkin.www.iltalehti.fi
Edelleen olen hiukan tyytymätön ääni- ja e-kirjoja tarjoaviin palveluihin. Storytelin rajattoman kuuntelun tilaus on kiva, mutta käyttöliittymä on kömpelö ja lukunopeuden saa vain kaksikertaiseksi. Lisäksi sen kirjasuositukset ovat syvältä. Haluan lukea palkittua fantasiakirjallisuutta, mutta se tarjoaa lukijoiden suosikkeja. Haluan Tamsyn Myiria, Diana Wynne Jonesia, Ursula le Guinia ja muita isoja nimiä, mutta ellen erikseen nimellä etsi, minulle tuputetaan romantasiaa.
Tai jos etsin suomalaisia klassikoita, minulle tarjotaan kymmeniä Päätalon kirjoja tai Arto Paasilinnaa. Hakuominaisuudessa olisi todella hienoa, jos voisi valita, että ei näytetä jotain tiettyä kirjailijaa. En ole pitänyt yhdestäkään Paasilinnan kirjasta.
like this
Severi Hamari
in reply to Severi Hamari • •like this
Kalle Hallivuori and Miika Säynevirta like this.