Tänään aamulla kuntosalilla oli satunnaiskohtaaminen kiukkuisen sedän kanssa.
Minulla oli päällä kännykältä ohjattu lihaskuntotreeni. Salilla oli radio päällä ja musiikki soi, eli hiljaista ei ollut. Minun ohjelmassani oli musiikit pois päältä ja volyymi korkeintaan sellaisella tasolla kun olisi jos juttelisi treenikaverin tai personal trainerin kanssa.
Kiukkuinen setä tuli viereen, keräili hetken, ja viittoi sitten kännykkää sanoen selkeästi pinnistäen englannin osaamisensa äärimmilleen "kän juu...?", eli hän raukka siis oletti että en puhu suomea koska ohjelma on englanniksi. Nappasin ohjelmasta volyymin minimiin, hymyilin nätisti, sanoin yes yes ja jatkoin koko ajan tekemistä.
Setäparka jäi vielä viereen steppaamaan ja olisi selvästi halunnut räntätä minulle kiukkuisesti lisää, mutta ei löytänyt sanoja vieraalla kielellä.
Seuraavan kerran valitsen norjankielisen ohjelman.
like this
like this
Kun putoaa hevosen selästä - tai jää vaikka kavioiden alle, on muuten jännää, miten ihan eri paikoista löytyy mustelmia tai kipeytyy, mitä äkäsempi eka kuvittelisi. Nyt esim kohta vatsassa, johon hevonen astui päälle, on ihan ok, mutta mulla on _kaulassa_ mustelma ja kaula on muutenkin jotenkin turvoksissa toiselta puolelta. En tietääkseni osunut kaulalla mihinkään. Kummallista!
Ps. Kuvan hevonen ei liity tapaukseen. Oli alla lainaponi.
[url=https://capybara.community/photos/vilya/image/101764777967d1dfb709ca4269462610]
like this
Pikaista toipumista. 🙁Pää on noin 5 kiloa ohuen piiskan päässä eli helposti saa lihakset kipeiksi. Kannattaa raportoida tuo jotenkin johonkin, koska whipflash-oireyhtymä voi tulla esiin viipeellä.
Ja oli tuuria (tai todella vahva core) sen päälleastumisen kanssa
Hevonen myös tajus, että kavion alla onkin ihminen, eikä maa, joten ei pistäny painoa paljoa.
Mulla on vissiin ollut vähän tiukkaa kun ei oo pariin viikkoon tullut postatuksi mitään mihinkään someen.
Nyt kuitenkin pakollinen reissukuva junasta Pasilan kohdilla! Tästä alkaa noin 24 tunnin matkanteko Norjaan larppitapahtumaan. Just nyt hidas eteneminen yksin tuntuu lahjalta eikä rasitteelta, ja ajattelin jopa ehtiä lukea kirjaa jollen päädy nukkumaan kaikkia junapätkiä. Ja kiskoilla körötellessä on hyvin aikaa selvittää miks Tidal on päättänyt käyttää mun kanssa tanskaa ja miten sille kerrotaan että nyt loppu tommonen pelleily :D
Voi olla, että tulee vähemmän riehakas reissu kuin yleensä, mutta irtiotto arjesta on varmaan hyväksi joka tapauksessa. Oslo, täältä tullaan!
like this
Sano terveisiä!
Ei sentään sun kohdalla se tanska huonoin arvaus. Eräs streamaus palvelu pari vuotta sitten sinnikkäästi puhui mulle saksaa.
like this
like this
Hissu Hyvärinen likes this.
Krooninen kipu
Mulla on nivelpsoriasis. Iho-oireita on aika vähän ja niveletkään eivät ulospäin näytä tulehtuneilta. Kynnetkin ovat tällä hetkellä aika siistissä kunnossa.
Viimeiset pari vuotta nivelkipu on ollut aika siedettävä. Sitä on jatkuvasti, eikä se juuri koskaan estä esim tietokoneella kirjoittamista.Mutta toisaalta se on vähentänyt geneeristä jaksamista jonkin verran. Tähän päälle muut vaivat, niin asioihin tulee lähdettyä vähemmän.
Jossain vaiheessa todennäköisesti särky taas kasvaa työtä estäväksi ja / tai nivelet alkavat oikeasti prakata. Liikkuvat huonosti, tai juuttuvat johonkin asentoon. On mulla jo yksi sormi, joka ei täysin oikene.
Tämän kanssa sitä mennään. Tänään aion varmistaa, että mulla on reseptiä käydä ostamassa lisää pitkävaikutteista särkylääkettä (joka muuten estää mm ibuprofeenin käytön muuhun terävämpään tai lyhytaikaisempaan särkyyn. Ja se lievästi peittää flunssan oireita ennakoivasti...)
like this
don't like this
waiting for news
There's an old Soviet joke:
A man goes to a newspaper stand every day, buys a copy of Pravda, glances at the front cover, curses, and throws it away.
After a few weeks of this the seller just has to ask what's going on: "why do you always look at the cover but never inside?"
"I'm looking for an obituary."
"An obituary? But those are in the back!"
"Oh no, the obituary I'm looking for will be on the front page."
Then They Came for the Palestinians
Then They Came for the Palestinians
How to respond to the kidnapping of Mahmoud Khalil and why it matters.CrimethInc.
Rouvain päivällisellä tänään kokeellisia leivitettyjä munakoisopihvejä. Suhtaudun yleensä vähän varoen siihen kun otetaan siivu kasvista, paistetaan ja sanotaan pihviksi, mutta näistä tuli kyllä hyviä. Kaverina oli lohkoperunoita, jotka valmistuivat uunissa samalla.
Pihvit tapahtuivat suurin piirtein näin:
- Ota kaksi munakoisoa ja leikkaa sellaiseksi noin sentin paksuisiksi tai vähän ohuemmiksi pyörylöiksi
- Sudi pyörylöiden päälle pullasudilla oliiviöljyä ja ripottele vähän suolaa, käännä pyörylät ja toista
- Ota kolme syvää lautasta. Laita yhdelle lautaselle noin dl maizenaa tai perunajauhoa, sekoita joukkoon pikkuisen suolaa ja pippuria ja jos haluat jotain muuta maustetta niin sitä kanssa. Itse laitoin ripauksen anchochilijauhetta. Riko toiselle lautaselle kaksi kananmunaa ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kippaa kolmannelle lautaselle puoli pussia panko-korppujauhoa
- Kääntele pyörylät yksi kerrallaan ensin maizenassa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhossa. Jos haluaa vegaanista, niin yleensä leivityksessä kauramaito toimii ihan yhtä hyvin kuin kananmuna, mutta sitä en nyt tänään testannut. Pistä paneroitu pyörylä paperoidulle uunipellille, varo ettei se ole ihan kiinni naapurissa (kypsyvät nimittäin kiinni toisiinsa).
- Laita uuniin 200 asteeseen noin 30 minuutiksi. Ota uunista, valuta jokaiselle pyörylälle vielä tippa oliiviöljyä, laita takaisin uuniin ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia niin että pinta varmasti rapeutuu ja saa väriä.
like this
Tampereen taideratikkaäänestys
tampereenratikka.fi/taideratik…
Taideratikan teosten esittely | Tampereen Ratikka
Taideratikan kylkiin valitaan kolme uutta teosta kaudelle 6/2025–6/2028. Toteutettavat teokset valitaan yleisöäänestyksellä.Tampereen Ratikka
Maija Tervola likes this.
Tosikko marisee epookkileffan äärellä
Okei, eihän tämän ollut tarkoitus olla tosikertomus 1920-luvun unissasaarnaajasta ja merkillisen uskonnollisen kultin johtajasta, vaan keskiössä oli Marian nuori opetuslapsi "Salome" ja naisten välinen ystävyys sensuaalisine pohjavireineen, sekä Marian ja Salomen että Salomen ja tämän suojatin, katutyttö Malinin välillä. Mutta tämän pinnallisehkosti kuvatun tunnehötön ulkopuolella (jonka taas kerran, niin kuin suomalaisessa elokuvassa niin usein, uskottiin välittyvän pitkien intensiivisten tuijotusten sekä musiikin, valaistuksen ja värimäärittelyn avulla) kaikki oli totaalisen epäuskottavaa ja raivostuttavan anakronistista.
Tässä siis 2000-luvun hyvinvointihedonistinen, emansipoitunut pääkaupunkilaisnainen tekee leffaa historian jännästä naisesta, tajuamatta vähääkään siitä kovan työn ja ankaran, patriarkaalisen ja uskonnollisen yhtenäiskulttuurin maailmasta, jossa sadan vuoden takaiset suomalaiset elivät. Varsinkin uskonto on tässä pelkkä outo epookkikoriste, jonka merkitystä ei yritetäkään ymmärtää, ja se valtava suggestiovoima, johon Marian hengellinen vallankäyttö perustui, jää arvoitukseksi: joo, Maria sanoo rakastavansa Salomea kuin omaa lastaan ja suutelee murharetkelle lähettämiään lahkonsa nuorukaisia varovasti suulle, mutta mitä hän oikein mahtoi saarnata ja opettaa?
Pisteenä iin päällä anakronistinen, kielellisesti epäuskottava dialogi (nykyajan puhekieltä, mutta minkäs teet, kun todellinen Maria oli ruotsinkielinen samoin kuin suuri osa hänen seurakunnastaankin), vailla minkäänlaista kielellistä kunnianhimoa. Ja Pihla Viitalan ohut ääni ja sössöttävä artikulaatio, josta ei taaskaan tuumannut saada selvää kääntämättä nuppeja kaakkoon.
Maija Tervola likes this.
Kiepauksella on nyt Lemmy-foorumi
Keväällä 2011 havahduin siihen, ettei somessa oikein jutella kierrätyksestä tai tuunauksesta. Tai oli vain joitain yksittäisiä blogeja, joissa aihe oli esillä. Perustin silloin Kiepaus-konseptin. Kiepaus on ollut aktiivinen
*Pinterestissä
*Facebookissa (sivu + ryhmä)
*Twitterissä
*Instagramissa
Nyt @Kierrätys & tuunaus on myös #Fediversumi'ssa. Otahan seurantaan, jos #kierrätys + #tuunaus kiinnostaa tai jos tarvitset apua/ideoita asioiden korjaamiseen, uudelleenkäyttöön jne.
Yöllistä hölmöilyä Golgatalla.
Jos ei pääsiäisenä oo unta
Voiko Jeesus Kristus noustakaan?
Hän ei haudastaan,
Pääse punkeemaan,
Kun enkeli ois koomassaan.
Jos ei pääsiäisenä oo unta,
Apostoleihinko turvaa hän?
Vai torkuttamiseen
Transfiguroituneen
Nähnein luulet hyytyvän?
Mutta Magdalan itkijänainen,
Oivan aatteen keksikin.
Jospa Arimatialainen,
Ostais puskutraktorin.
Kivimurskaa tuhatkunta,
Luolansuulta sinkois pois
Ja Jeesus nousta vois
Vaikkei pääsiäisenä ois uuunta. :)
like this
Doodle diaries: Yritin piirtää kissaa
Piirsin sit pienen koiran. Ois ihana mennä tekemään jonnekin kissa croquisia
Muiqthekhajiit likes this.
like this
Olli Sinivaara, Valoon vihreään (Teos, 2025)
Luin kokoelman ääneen itselleni, kietouduin sanojen vihreään, koivuihin, tammiin, pioneihin ja lopulta taas mäntyihin, puiden oksiin, heiniin, ja ihmiseen joka on yhtä kuin nuo puut, kasvit, heinät, pionit. Kun lukee ääneen, kuulee rytmin, toisteen, orgaanisen hengityksen, joka on väriä, valoa - se ihmisen aika jota elämme.
Hieno. Kuin runoelma, orgaaninen Valoon, vihreään.
Johanna Laakso likes this.
Hänen varjonsa piirtyy seinää vasten,
katselen hiljaa kun hänen siluettinsa pukeutuu.
Haluaisin mennä silittämään hänen kättään,
sanomaan rakastavani häntä,
mutta hän ei pidä häiriöistä kesken aamun kiireiden.
Hän haluaa nukkua pitkään ja keskeytyksettä
ja sitten lähteä nopeasti ja viime hetkellä töihin
kun minä toivoisin läheisyyttä,
varhain heräämistä ja sylikkäin käpertymistä.
Hän heittää suuhunsa nopean paahtoleivän,
mutisee jotain takaisin hyvän päivän toivotukseeni.
Mutta hänen lähdettyyään ovesta
puhelimeni värisee,
ja näen sydämen jonka hän on lähettänyt
astuttuaan bussiin ja saatuaan
vihdoin hetken hengähtää.
Vastaan siihen sydämellä,
ja mietin mahtaako hän hymyillä sille,
vai ajatteleeko hän jo töitä.
Laura Uusitalo likes this.
Aina yhtä jännittävät "merge and scatter"
Chicken Tortilla Soup -päivä. Tuli hyvää, söin liikaa.
Meillä keitossa tosin ei ole kanaa, vaan Hälsans kökin soijapohjaisia kanakesuikaleita. Toimivat oikein mainiosti.
Alkuperäinen resepti täällä:thepioneerwoman.com/food-cooki…
like this
Kristel Nyberg likes this.
Ankkurissa
like this
SE-onnea Silja Kososelle!
legisign.org/koti/yu_se.html
Johanna Laakso likes this.
Ilmestyin Friendicaan
Why is Canada for Trump like Ukraine is for Putin?
Prosperous, democratic neighbor with (mostly the same or similar language) free press.
That's what Canada is, and what Ukraine was becoming.
That would be visible to your own citizens – who might get ideas that you are not so good after all...
Kauko Olavi Victor Juvonen likes this.
For instance, it's much harder to silence press in another country than in yours. Trump is currently fighting against free press in the USA.
But unless Canada becomes part of USA, its press will be out of his reach. And people in USA can follow Canadian news.
rakenteellinen väkivalta
poliittinen valinta että näin tapahtuu
stat.fi/fi/uutinen/Suomalaiste…
Suomalaisten toimeentulovaikeudet lisääntyivät jo kolmatta vuotta peräkkäin | Tilastokeskus
Suomalaisista 9 % kuului vuonna 2024 kotitalouksiin, joilla oli vaikeuksia tai suuria vaikeuksia saada tulot riittämään pakollisiin menoihin. Heidän osuutensa kasvoi kolmatta vuotta peräkkäin ja oli lähes samalla tasolla kuin vuonna 2004.stat.fi
Kauko Olavi Victor Juvonen likes this.
Terkkuja Bridget Jones -leffasta
Mulla on tapana katsoa leffat niin, etten lue etukäteen arvosteluita. Tälläkin kertaa onnistuin ne välttämään. En halua spoilata leffaa sinultakaan, mutta kerron, että lopputekstien kuva- ja videoklipit kannattaa jäädä katsomaan. Ylipäätään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät niitä katso - mitä ihmettä? Mihin heillä on kiire? TV:ssäkin ärsyttää, kun lopputekstit skipataan.
Oli ihanaa palata taas BJ:n maailmaan, hän on jotenkin niin herttainen koheltaja.
Täällä Kangasniemellä näytetään yleensä vain yksi leffa viikonlopussa. Se, ettei ole valinnanvaraa auttaa, ainoa päätös on: mennäkö vai ei. Pitkään leffat olivat ainoa hetki, kun pystyin olemaan erossa kännykästä 1,5-2 tuntia. Nykyään osaan kyllä uppota kirjoihinkin.
Klassista.
Lieneekö sitten osa tätä modernien kauhujen vastustamista, josta aiemmissa postauksissa on ollut puhetta, mutta näinä päivinä taiteista klassisimmat suovat lohtua ja vakauden tunnetta -eivät tunkkaisen uuskonservatismin hengessä, vaikka toki ne elitismiäkin tavallaan edustavat, vaan sen monimuotoisuuden, joka aina on elänyt kaunotaiteiden ja luovuuden keskiössä, oli aika ja politiikka mikä tahansa.
Olen mm. katsonut tämän Bayreuthin Barokkioopperafestivaaleille sovitetun version Ifigenia Aulidessa -teoksesta, jonka Porpora aikoinaan sävelsi kahdelle aikansa rakastetuimmista kastraattilaulajista (vielä nykyäänkin tunnetulle Farinellille Achilleuksen roolissa ja Senesinolle Agamemnonina) jo muutaman kerran. Se on ennakkoluulottoman multiseksuaalinen visuaaliselta ilmeeltään, ja kokonaisuudessaan nähtävissä Youtubessa, jos sattuu kiinnostamaan.
google.com/search?client=firef…
Samoin olen palannut Helmenkalastajien Nadirin romanssiin aina uudestaan. Viimeisen Helsingin-asuntoni, Arabiassa sijainneen opiskelijasolun kämppikseni ja vieläkin rakas ystäväni, Sandra, muistaa varmaan vieläkin ne ajat joina luukutin tätä Mauno Kuusiston versiota illat ja yöt non-stoppina ja itkin litrakaupalla silkkaa nuoruuden tunteellisuuttani. Ajatella, siitäkin on nyt yli 13 vuotta. Mutta vieläkin koko ruumiissa kulkevat väreet.
youtube.com/watch?v=zXaVTEmXgA…
like this
Vanhuus ei tule yksin
Toissailtana nilkka yllättäen olikin kipeä, vaikka pari tuntia aiemmin ei mitään. Eilen Tampereelle seminaaria pitämään sen kävelykepin turvin, joka nurkista löytyi vuosien takaisen polvimurtuman jäljiltä. Kun koipi ei tuosta toennut, tänään aamulla lääkärille, joka ei myöskään keksinyt, mikä tämän olisi aiheuttanut mutta antoi särkylääke- ja kyynärsauvaraseptin sekä loppuviikon sairaslomaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
like this
demokratia
suomalainen edustuksellinen parlamentarismi ei ole kaikille tarkoitettu.
hs.fi/helsinki/art-20000110786…
Ehdokas väsyi, kun vaalikonekin vaati pankkitunnuksia: ”Rajoittaa vammaisten elämää”
Jos on tietotekniikan kanssa vaikeuksia, myös vaalikampanjointi on vaikeaa. Se pitäisi huomioida, sanoo Pertti Kurikan nimipäivät -punkbändistä tutuksi tullut Sami Helle.Kaisa Hietalahti HS (Helsingin Sanomat)
Tuikku likes this.
Ihanan inspiroiva tarina Anja Pohjolasta / ET Terveys
Teen töitä wikipedistinä, mikä tarkoittaa sitä, että lehdet ovat mun työkaluja, tarvitsen niitä artikkeleiden lähteiksi. Siksi mulle tulee paljon lehtiä. :) Syksyllä Aamulehden myyjä myi mulle Digilehdet-paketin. Siihen kuuluu kymmenisen paikallislehteä, kuten vaikka KMV (Kuorevesi-Mänttä-Vilppula), jota mun mummolassa luettiin, mutta myös aikakauslehtiä.
Äsken lukaisin ET Terveys -lehden (mummo luki toki myös ET-lehteä) ja pysähdyin Anja Pohjolan tarinan ääreen.
Vaikka hän sanoikin seuraavansa uutisia ja ihmettelevänsä sota-ajat kokeneena, miten voidaan olla taas näin tyhmiä, jutusta jäi positiivinen vire. Anja 94v on ollut leskenä yli 40 vuotta ja kaipaa miestään yhä. He tapasivat, kun miehen lasten äiti oli kuollut ja Anjasta tuli 15v+17v tyttöjen äitipuoli. Nyt tällä kolmikolla on melkoinen klaani, joka pitää Anjasta huolen. Hän asuu taiteilijakoti Lallukassa ja käy konserteissa ja teatterissa, kun saa itselleen jonkun kaverin mukaan.
Hän suri aikanaan sitä, ettei saanut omia lapsia, vaan kaksi keskenmenoa, mutta vauvoja on sen jälkeen sylissä riittänyt.♥️
Pitääkö sinun tehdä Wikipediaan artikkeleita jostain tietyistä aihepiiristä?
Tuoreessa kirjassa "Hyviä uutisia Suomesta" (toim. Juho Saari) oli mielenkiintoinen tilastotieto leskeydestä: "65-vuotiaista suomalaisista naisista oli vuonna 1990 leskiä jopa 27 prosenttia eli useampi kuin joka neljäs. Kolmeakymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2022, osuus oli laskenut noin seitsemään prosenttiin, eli harvempi kuin joka kymmenes nainen oli leski. Pudotus on erittäin huomattava myös vanhempien ikäryhmien osalta: 54 prosentista 22 prosenttiin 75-vuotiailla ja 64 prosentista 35 prosenttiin 80-vuotiailla." (taustalla siis miesten eliniän kasvu kymmenellä vuodella)
Oho, mielenkiintoisia tilastoja!
Ei mun *pidä* kirjoittaa mistään, vaan saan kirjoittaa. Teen siis sisällöntuotantoa asiakkailleni, joihin kuuluu esimerkiksi pörssiyrityksiä, perheyrityksiä, startupeja, kuntia ja julkisuuden henkilöitä. Mun kanssa ei tarvitse yleensä pitkään jutella, kun totean (joskus tosin vain mielessäni): joo, se on mun asiakas.
Satamassa
Ollaan viimeksi oltu nokka lairuriin sidottuna välipäivinä, eli hieman yli 2kk sitten. Saavuttiin eilen ja illalla pääsin ihan oikeaan suihkuun meidän tuholaistorjuntasuihkun sijaan. Vettä meni viemäristä alas varmaan 50 litraa normaalin kolmen sijaan, mutta aiettä oli ihanaa.
Nyt sisällä ajaa kosteudenpoistaja ja me juostaan hoitamassa pyykkejä, ruokaostoksia ja veneilytarvikeostoja. Huomenna taas nauttimaan luonnonrauhasta ankkuriin.
like this
Joskus on kivaa, toisinaan taas ei
Tänään oli taas ihan ookoo päivä, vaikka etukäteen muuta pelkäsin. Eilen iltapäivällä minua nimittäin kysyttiin sijaistamaan aivan uppo-outoa ryhmää paikkaan, jossa en tänä lukuvuonna ollut vielä ehtinyt kertaakaan piipahtaa: Leppävaaraan. Se tarkoitti a) etten saisi nukkua pussuttaa aamulla niin pitkään kuin jaksan ja b) pitäisi valmistella opetus ryhmälle, josta en tiedä mitään.
Onneksi vastassa oli mukava porukka konealan nuoriamiehiä (ts. tulevia hitsaajia sun semmoisia) – kolme ukrainalais-, yksi virolais- ja yksi muunmaalaistaustainen. Painiskeltiin suomen objektin aina kinkkisen sijanvalinnan kanssa, ja loppukevennykseksi kuunneltiin ja käytiin läpi Rauli Badding Somerjoen Paratiisin sanat.
like this
like this
Uuden yhteisöllisyyden äärellä
Mulle Twitter ja muut vastaavat mikrobloggauspalvelut ovat olleet väyliä jutella ihmisten kanssa, joilla on samoja mielenkiinnonkohteita kuin mullakiin. Yleensä ne ovat liittyneet mun työhön, olen somekouluttaja, tapahtumantuottaja ja wikipedisti. Ensimmäinen tällainen mikrobloggausalusta mulle oli Nokian intrassa, jossa juteltiin yhteisöllisesti käytettävistä somepalveluista, joita sisäisesti käytimme. Sinne liityin varmaan vuonna 2006.
Facebookia olen käyttänyt pitkään, vuodesta 2007. Siellä olen verkostoitunut etupäässä ihmisten kanssa, jotka tunnen myös oikeasti, eli en ole haalinut sinne kovin isoa verkostoa. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin jo 800 kaveria, joista kaikkia en tuntisi kadulla, saati muistaisi heidän nimeä. Ja monet näistä kontakteista eivät koskaan kirjoita mitään.
Viime vuonna otin Facebookissa käyttöön algoritmittoman syötteen ja vähän hämmästyin. Miksi ihmeessä tykkään Angry Birdsistä, enhän ole sitä pelannut 15 vuoteen. Tuli siivottua sitten muitakin vuosien varrella kertyneitä turhia sivuja pois.
Paras juttu Facebookissa ovat jo pitkään olleet ryhmät, jotka yhdistävät samoista asioista kiinnostuneet. Nyt odotan, löytäisinkö Friendicasta itseäni kiinnostavia ryhmiä ja pistäisinkö jopa itse sellaisen pystyyn. Luulen, ettei kukaan mun FB-kavereista täällä vielä ole, joten vähän yksinäiseksi tunnen itseni, mutta onneksi Local- ja Global-fiideistä löytyy luettavaa ja tiedän, että täällä on muitakin. :)
Niin, mulle saa vinkata ryhmiä, joiden aiheena on esim. #kierrätys #tuunaus #paikkaus #parsinta #zerowaste #junkjournal #paperiaskartelu #joulukoristeet
- tai jos tuollaisia ryhmiä ei vielä ole, tule tähän huutelemaan, jos haluaisit sellaisen perustaa.
Itse voisin ehkä perustaa tällaiset ryhmät jotka perustin aiemmin Facebookiin:
1. #wikipedianystavat
2. #kiepaus, joka liittyy kierrätykseen ja tuunaukseen
3. #cmadfi , jossa yhteisömanagerit voivat jutella #yhteisömanagerointi-aiheesta. Fedissähän yhteisömanagereiden rooli on jopa tärkeämpi kuin monessa perinteisessä somepalvelussa
Tyhjän ryhmän perustaminen ei kuitenkaan ihan nappaa, joten odotan, että joku kertoo, että aihe kiinnostaisi.
like this
reshared this
Joanna Oja (viu) likes this.
Hiljainen vastustus
Näinä päivinä on outo olo. Olen ollut masentunut elämäni aikana, ja kaikenlaiset henkilökohtaiset vastoinkäymiset ovat välillä painaneet (vaikka on sanottava, ettei niitä oman mielen ulkopuolelta niin kauheasti ole ollut -päin vastoin, olen monessa asiassa äärimmäisen onnekas ja tiedostan sen oikein hyvin). Kaikenlaiset luonnonmullistukset, taudit ja ihmisten yleisen typeryydenkin olen jaksanut, katsonut vierestä hidasta tuhoa, joskus jopa ihan seesteisenä. Maailmanloppu, nykyisen läntisen sivilisaation murentuminen, kaikkihan se on ollut kirjoissa. Mutta täytyy sanoa että viime aikojen silmitön ja älytön pahuus, ilkeys ja epäoikeudenmukaisuus, joka tuntuu tunkeneen kaikkeen, on oikeasti aika raskasta kestää. Tapa ja nopeus jolla arvot myydään. Kauhea uhka jota urheiden ja oikeudenmukaisten (tässä tapauksessa Ukrainan) tappioksi kasataan täysin ylivoimaisten, uskomattoman raukkamaisten vastustajien toimesta.
En ole koskaan oikein välittänyt siitä Tolkienilaisesta fantasian narratiivista, että on jaloja hyviä voimia, jotka joutuvat väistämättä valitsemaan puolensa ja taistelemaan suoraan kiistämätöntä pahaa vastaan. Mutta kieltämättä nyt muu tuntuu aika mahdottomalta. Ei tunnu olevan niitä tavallisia harmaan sävyjä, joissa saisi rauhan -että kaikessa on puolensa ja puolensa. Katseen kääntäminen ei auta, pienet ilot eivät lohduta. Ja pelkään pahoin että eurooppalainen rauhanaika ja sivistys on varustanut meidät aika huonosti tällaisten ehdottomuuksien kohtaamiseen.
Jos nyt jossakin jotakin järkeä on, niin:
-Tein elämäni ensimmäisen metalliesineen hopeaseppäkurssilla. Konkreettisen asian kutsuminen olemisen piiriin omin käsin, useamman päivän työn tuloksena, ostamisen, tilaamisen tai edes vain suunnittelemisen sijaan, oli oikeasti varsin voimakas ja hyvä tunne.
-Ihmiset ympärillä ovat rakkaita. Olen sanomattoman kiitollinen että on olemassa lukuisia oikeita entiteettejä, jotka olemassaolollaan todistavat että totaalinen misantropia ei kaikesta huolimatta ole oikeutettua. Erityisesti olen kiitollinen miehille elämässäni. En siksi että naiset olisivat vähemmän arvokkaita, vaan koska maailman malli miehille tuntuu olevan niin hirvittävän myrkyllinen, ja siitä huolimatta mun tuntemista miehistä niin monet urheasti osoittavat päivittäin, että fyysistä ja sosiaalista ylivoimaa ei ole pakko käyttää väärin, vaikka se olisikin vaivatonta ja houkuttelevaa.
-Tänään jossain määrin satunnaistettu musiikki on osunut pääosin gaelinkielisiin lauluihin, ja jostakin syystä ne ovat antaneet pienen palasen rauhaa jota olen kovasti kaivannut.
-Näin unen, jossa vapaaehtoistuin vuosien avaruusmatkalle, koska en kestänyt enää olla Maassa. Vain musta avaruus, tähdet ja tiede. Ja sitten samassa unessa avautuivat kaikki Italian kukkulat pinjoineen, Amerikan syvät kanjonit, Suomen huurteiset metsät. Ja lopulta pienen rapuhämähäkin näkymä pöydän alta aivan tavalliseen kotiin. Ja päätin, että ehkä, kaikesta huolimatta, tämä planeetta on koti. On rakkautta, on asioita joista olla kiitollinen. Tuli mitä tuli.
like this
swirlwind reshared this.
Äh, en osaa käyttää Friendicaa oikein. Yritin uudelleenjakaa sun upean postauksen omalla kommentilla höystettynä, mutta eipä se näköjään toiminut niin.
Postaus heijasti hyvin omia viimeaikaisia fiiliksiä, joten kiitos siitä! Maailma tuntuu vähän siedettävämmältä kun tietää, että jonkun muunkin pään sisältä löytyy samansuuntaisia mietteitä.
Ruuturouva likes this.
Tuun tänne komppailee tota, ettei multakaan vielä ihan onnaa tää Frendican käyttö. Tai arvelen, että omat postaukset näkyvät jotenkin huonosti, jos ne säätää vain ystäville. Tai siis, tuntuu, ettei ne näy kellekään.
Ja sen myötä ei oo tullu kauheasti postailtua.
Komppailua kyl muunkin sisällön osalta
like this
like this
Lähtökuopissa (mutta jo liian pitkään, polvet puutuvat)
Niin se vain on, että yksi vaikeimmista paikoista lähteä pois on #Facebook – koska niin suuren osan tutuistaan ja suvuistaan tavoittaa sieltä, monet oikeastaan VAIN sieltä.
Aina #Trumputin'in valinnasta olen ollut lähtökuopissa. Nyt polvet jo puutuvat eikä reaktioaika takuulla ole hyvä – ainakaan ei siis tule vilppilähtöä –, mutta vieläkin vain yritän saada ihmisiä ensin siirtymään mukaan #fediversumi'in ennen kuin itse lähtisin #Meta'n ansasta. Pannaan vielä jokunen aihetunniste. #BoycottUSA #BoycottMeta #BoycottOligarchy
like this
reshared this
Tommi Nieminen reshared this.
Maija Tervola likes this.
Joanna Oja (viu)
in reply to Joanna Oja (viu) • •hs.fi/kulttuuri/art-2000011098…
Esko Arajärvi likes this.