#marraskuu #raapale

Työmatkalla

Marketta istui huokaisten paikalleen junan hiljaisessa ekstraluokassa. Viimein hetki aikaa hengähtää!

Vaunussa kuului vaimea mutta jatkuva epäsäännöllinen ääni. Marketta tunnisti neulepuikkojen kilinän, mutta siihen sekoittui ylimääräisiä napsahduksia. Hän lähti etsimään äänen lähdettä. Parin penkin päästä hän huomasi neulojan, pitkän hahmon mustassa hupparissa.

”Anteeksi”, Marketta aloitti, mutta vaikeni kun neuloja käänsi kasvonsa häntä kohti. Musta vaate olikin hupullinen viitta, ja hupun alta näkyivät Kuoleman pääkallokasvot. Luiset sormet napsuivat puikkojen tahtiin.

”Häiritsenkö?” Kuolema kysyi kohteliaasti. ”Olen työmatkalla, ja pitää tappaa tunnin verran aikaa.”

”E-ei se mitään.” Marketta totesi, ettei juna tunnin päästä olisi vielä läheskään perillä. ”Minä taidankin jäädä kyydistä jo Karjaalla!”

#marraskuu #raapale

Tauon paikka

”Mitähän perkelettä täällä tapahtuu?” kysyi vuoropäällikkö duunareilta, jotka pelasivat beer pongia kahvihuoneessa.
”No miltä näyttää?” Lissu kysyi, tyhjensi kaljamukin ja rypisti sen roskikseen. Roskakori oli jo kukkuroillaan käytettyjä mukeja.
”Ryyppäätte keskellä päivää! Vuoroa on neljä tuntia jäljellä! Missä teidän työmotivaationne on?”
”Mun on Bahamalla”, sanoi Kata ja nyökkäsi kohti ilmoitustaulua. ”Se lähetti postikortinkin.”
Toden totta, ilmoitustaululle oli kiinnitetty maisemakortti: palmuja, hiekkaranta ja turkoosinsininen meri.
Vuoropäällikkö kääntyi sanattomana katsomaan loppukolmikkoa. Make kohautti olkapäitään.
”Meidän työmotivaatiot lähti Herttarouvan päiväkaraokeen. Ei ne sieltä enää tänään takaisin tule.”
Pomo hieroi ohimoitaan.
”Omani taitaakin olla liittymässä seuraan. Sen bravuurinumero on Aikuinen nainen. Kaatakaas minullekin kalja.”

#marraskuu #raapale

Zombietiedotus

”Siirrymme Helsingin keskustaan, jossa toimittajamme seuraa zombietilannetta. Miltä siellä näyttää, Liisa?”
Kamera kohdistuu Aleksanterinkadulla seisovaan toimittajaan. Taustalla näkyy tavallista kaupungin vilinää. Ihmiset väistelevät zombeja tottuneesti.
”Suurempi zombieaalto on saapumassa koillisesta illaksi Helsingin keskustaan. Nyt tilanne on kuitenkin rauhallinen. Zombievirus siirtyy kosketuksen välityksellä, erityisesti kannattaa välttää kynsiä ja hampaita. Zombeja on kuitenkin helppo väistää.”
Toimittaja siirtyy tottuneen näköisesti pois laahustavan hahmon tieltä.
”En minä ole zombie!” se sanoo ja mulkaisee toimittajaa.
”Se olikin vain kuvaustiimin Petteri, joka kaipaa kahvia!” toimittaja toteaa pirteästi. ”Zombiet liikkuvat hitaasti, mutta kuuden jälkeen suosittelemme vetäytymistä sisätiloihin. Ne eivät osaa avata suljettuja ovia. Tässä zombietiedotus, seuraavaksi säätiedotteeseen…”

Raapalejoulukalenteri lähtee pian postitukseen, mutta vielä kerkiää tilata oman kappaleen jos haluaa! Otettiin painokseen muutama ylimääräinen. :)

Tilaukset osoitteeseen kristel@iki.fi.

#marraskuu #raapale

Riivaajat

”Siinä on virus”, Kape selitti IT-tukihenkilölle, joka tutki hänen läppäriään. ”Se hurisee koko ajan ja on kuuma. Joku pentele on kaapannut sen ja louhii sillä bitcoineja!”
IT-tukihenkilö naputteli käskyjä komentoriville. Sitten hän avasi selaimen ja alkoi tutkia Kapen kotisivun lähdekoodia.
”Tässähän tämä ongelma on”, hän sanoi. ”Sinulta puuttuu suojaukset. Nyt koneesi on täynnä Verkon Väkeä.”
”Siis hakkereita?”
”Ei, vaan Väkeä… Sinullahan on ikkunanpielet suojattu suolalla ja kylmää rautaa oven päällä, etteivät kaikenkarvaiset kansanperinneotukset tule kylään? No, täältä puuttuu se vertauskuvallinen rauta ja suola. Vaan ei hätää! Luen tälle Verkon synnyn ja sitten häädetään Väki kotiinsa. Ja päivitetään vähän näitä suojaloitsuja.”

#marraskuu #raapale

Naimapuuhia

”Ootteko ajatelleet jälkikasvua?” Kaisla kysyi.
”Mä ajattelin ihan perinteisesti pakastettuja sukusoluja”, Seela totesi.
”Mulla on tällainen”, Pirre nosti paidanhelmaansa. Lantiolle oli implantoitu pikkuruinen surkastunut uros. ” Se irtoaa, kun raskaushormonipitoisuus nousee tarpeeksi suureksi. Ja kun se pysyy kiinnittyneenä, mun ei tarvitse huolehtia viinasta.” Pirre kohotti lasiaan.
Marke oli kuunnellut keskustelua vaitonaisena ja punastui kohdatessaan muiden katseet. Sitten hän nosti leukansa uhmakkaasti. ”Mulla on sulhanen.”
”Uros?!” Muut olivat tyrmistyneitä. ”Nehän on tosi arvaamattomia!” ”Väkivaltaisia ja ylitunteellisia!”
”Älkää olko niin ennakkoluuloisia! Ennen kuin keinohedelmöitys keksittiin, ihmiset lisääntyivät koko ajan urosten kanssa parittelemalla!”
Sitten Marke virnisti.
”On se mielenkiintoinen makuuhuoneseuralaisenakin. Kannattaisi ainakin kokeilla!”

#marraskuu #raapale

Suolaa, suolaa

Luomistyömaalla piti kiirettä. Enkeleillä oli mennyt kokonainen luomistyön päivä nakutellessa taivaankantta paikoilleen erottamaan sen ylä- ja alapuolisia vesiä toisistaan. Nyt urakoitsijat kokosivat taivaankannen alaisia vesiä yhteen mereksi paljastaakseen maan.
”Tuohon isoon mereen laitetaan suolaa 3,6 % ja pienempään 3,9 %, ei enempää!” työnjohtaja paasasi.
”Täällä on massiivinen lasti suolaa!” protestoi logistiikkaenkeli. ”Ei sitä voi taivaankannen yläpuolellekaan laittaa!”’
Työnjohtaja katsoi ympärilleen. Sitten hänen ilmeensä kirkastui.
”Jordan laskee tuohon syvänköön, heitä sinne! Minä selitän Luojalle!”
Jumalan tullessa tarkastamaan työmaata, hän törmäsi suolaiseen järveen keskellä aavikkoa. Työnjohtajaenkeli riensi selittämään.
”Näyttäähän tämä pahalta, mutta minulla on ehdotus. Muistathan sen Lootin vaimoineen, joista puhuit viikkopalaverissa…”

#marraskuu #raapale

Epämääräisiä oireita

”Hengitystieinfektioiden oirepankki, kuinka voimme auttaa?”
”Mulla on flunssa, mutta ei yhtään kuumetta. Voisinko saada vähän? Muuten täytyy lähteä kouluun.”
”Meillä on nyt kuume vähissä influenssakauden vuoksi. Älä lähde kouluun tartuttamaan, ennen kuin saadaan oirevarastoa täydennettyä!”
”Äiti ei usko, että oon kipeä!”
”Meiltä tiedotetaan tiedottamasta päästyäkin, että kuume on vain yksi mahdollinen oire… Kerropa oireistasi. Katsotaan, voinko auttaa.”
”Nenä vuotaa, väsyttää, ja kurkku on kipeä.”
”Kurkkuun sattuu? Sinulla on onnea, nieluun sopivaa streptokokkitulehdusta meillä on runsaasti! Käske äidin katsoa kurkkuun, järjestetään sinne ärhäkkää punaisuutta ja niin selviä valkoisia peitteitä ettei kuumekeskeinen tarkkailijakaan voi jättää niitä huomiotta. Hyvää päivänjatkoa ja pikaista paranemista!”

"Äiti tässä sanotaan että komeetasta irronnut kappale törmäsi maapalloon ja tappoi dinosaurukset."
"Aijaa."
"Ni oliks se nyt asteroidi vai komeetta?"

Kiva että kysyt tästä minulta, maahan iskeytyvien kappaleiden erikoisasiantuntijalta.

#marraskuu #raapale

Bussimatka

”Piti käydä asioilla”, Jesse tilitti. ”Bussiin noustessa täti-ihminen vasikankokoisen rottweilerinsa kanssa jyräsi minut ja parkkeerasi keskelle lastenvaunualuetta. Koira jyysti brontosauruksen sääriluun kokoista puruluuta.”
”Meinasin että koira haisee pahalta, mutta seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousi parfyymissä kylpenyt teiniposse. Pysäkkiä myöhemmin parikymmentäpäinen päiväkotiryhmä kaksien lastenrattaiden kanssa jäi onneksi riitelemään koiramamman kanssa, niin bussi vähän tuulettui.”
”Rauhanneuvotteluiden ratkaisua odotellessa pysäkille pölähti seurue, joilla oli kantokoppineen kiire Vermon kissanäyttelyyn. Kissoista innostuivat meluisasti sekä rottweiler että lapsilauma.”
Jesse tilasi toisen kossupaukun.
”Julkisten käyttö on minun osaltani tässä. Ostan sähköpyörän. Pääkaupunkiseudulla on kuulemma kovasti kehitetty pyöräinfraa ja talvikunnossapito toimii. Pyöräily on siis varmasti hermoja säästävä tapa liikkua!”

Yllättävä asiakas

Autokorjaamon ovea hakattiin niin, että halli kaikui. Martta könysi avaamaan. Ovella seisoi ikivanha teräväleukainen ja koukkunokkainen nainen.
”No? Tehän olette sellainen korjaamo?” mummo kivahti.
”Ky-yllä”, Martta myönsi.
Mummo työnsi Martalle kiukkuisesti listan kerrassaan kummallisia korjauskehotuksia.
”Minkähänlainen kulkuneuvo kaipaa korjauksia?” Martta kysyi epäröiden.
Mummo vihelsi kimeästi. Kulman takaa ilmestyi massiivisilla kananjaloilla koikkelehtiva harmaa mökki, joka lähestyi tottelevaisesti hallin ovea. Martta tuijotti.
”Katsotaan mitä voin tehdä”, Martta sanoi epäröiden. ”Tarvitsetteko te… vara-auton?”
”En”, mummo sanoi tiukkaan sävyyn ja kiipesi suureen huhmareeseen, joka nousi saman tien ilmaan. ”Tulen illalla takaisin. Silloin olisi parasta olla valmista, tai syön lihasi ja keitän luusi aitaani varten.”

Ropecon, ja sieltä suoraan Kroatiaan. Tää oman kesäloman päätös on kyllä ollut hyvä. Nyt vielä viimeiset aamukahvit kaskaita kuunnellen ja granaattiomenapuuta katsellen

Olen niitä, jotka kirkuvat ja savuavat auringossa; minulla on helposti palava iho, migreenisilmien valoarkuus ja erittäin huono lämmönkestävyys.

Sen ryssän helvettiä koskevan sanonnan pitäisi kyllä vaihtaa koskemaan niitä itäisiä korkeapaineita, jotka jämähtävät Suomen kohdalle.

Rakas veljeni, lääkäri, lohduttaa, että lämmön tuotanto kasvaa kuutioissa ja haihduttava pinta-ala neliöissä. Niin, että asiaan voisi vaikuttaa vaikka laihtumalla. Tilanne on kuitenkin ollut sama 30 kg vaihtelulla eli taidan ennemminkin investoida tuulettimiin

Luojan kiitos tälle oli kotiinkuljetus joka oikeasti toi kotiin. Melkein ilmastointipömpelin kokoinen ja painoinen laatikko.

Kaarna for scale.

Edelleen olen hiukan tyytymätön ääni- ja e-kirjoja tarjoaviin palveluihin. Storytelin rajattoman kuuntelun tilaus on kiva, mutta käyttöliittymä on kömpelö ja lukunopeuden saa vain kaksikertaiseksi. Lisäksi sen kirjasuositukset ovat syvältä. Haluan lukea palkittua fantasiakirjallisuutta, mutta se tarjoaa lukijoiden suosikkeja. Haluan Tamsyn Myiria, Diana Wynne Jonesia, Ursula le Guinia ja muita isoja nimiä, mutta ellen erikseen nimellä etsi, minulle tuputetaan romantasiaa.

Tai jos etsin suomalaisia klassikoita, minulle tarjotaan kymmeniä Päätalon kirjoja tai Arto Paasilinnaa. Hakuominaisuudessa olisi todella hienoa, jos voisi valita, että ei näytetä jotain tiettyä kirjailijaa. En ole pitänyt yhdestäkään Paasilinnan kirjasta.

Tänään prakas fillarireissulla hihna. Onneks jo parin kilsan päässä Lepuskista, joten takasin pääs ykkösvaihteella kitkuttamalla ja ylämäet taluttamalla ongelmitta, ja pyörä pääs jopa huoltoon kotimatkalla.

Oon kaikenkaikkiaan ollu tosi tyytyväinen tohon hihnavetoon. Piti kaivaa että kuis kauan mulla on se nyt ollut käytössä, ja oon tän pyörän saanu 3.6.2020, eli aika tarkkaan viis vuotta on kestäny ensimmäinen hihna. Ei tosin mitään hajua paljonko se tekee kilometreissä, kun tässä välissä on ollu koronat ja muut. Sinä aikana ei kuitenkaan oo tarvinnu huolehtia ketjujen vaihtamisesta, venymisestä, rasvaamisesta tai katkeamisesta, eikä pakkojen kulumisesesta ja vaihtamisesta. Lahkeet on myös säästyneet ketjurasvalta. Toivoisin näkeväni näitä vaihtoehtoja enemmän markkinoilla. Ainakin sillon kun omaa pyörää etsin viis vuotta sitten, niin näitä aniharvoja poislukien sähköpelit.

I'm usually bad at watching videos, but something that's easier for me is watching a Let's Play of a good game that I've played myself - seeing another person's fresh reactions to it is like getting to re-experience it for the first time.

Now WHAT IF that LP happens to be of a game I really liked, AND the person playing it is not only very openly and enthusiastically into it, AND they are also a therapist who keeps very smoothly and seamlessly weaving sophisticated psychological analysis of the game into the middle of it?

In other words, Euro Brady.

Now you basically have cat... ah, Kajnip.

Started watching his Slay the Princess playthrough and I'm already sad it's going to end eventually, but fortunately after that I can watch his Stanley Parable playthrough and also his Disco Elysium playthrough. Which has 80 videos, so it'll last me for a bit.

Face it: you're a crazy person

I meet a lot of people who don’t like their jobs, and when I ask them what they’d rather do instead, about 75% say something like, “Oh, I dunno, I’d really love to run a little coffee shop.” If I’m feeling mischievous that day, I ask them one question: “Where would you get the coffee beans?”

If that’s a stumper, here are some followups:

* Which kind of coffee mug is best?
* How much does a La Marzocco espresso machine cost?
* Would you bake your blueberry muffins in-house or would you buy them from a third party?
* What software do you want to use for your point-of-sale system? What about for scheduling shifts?
* What do you do when your assistant manager calls you at 6am and says they can’t come into work because they have diarrhea?

The point of the Coffee Beans Procedure is this: if you can’t answer those questions, if you don’t even find them interesting, then you should not open a coffee shop, because this is how you will spend your days as a cafe owner. You will not be sitting droopy-lidded in an easy chair, sipping a latte and greeting your regulars as you page through Anna Karenina. You will be running a small business that sells hot bean water.

The Coffee Beans Procedure is a way of doing what psychologists call unpacking. Our imaginations are inherently limited; they can’t include all details at once. [...] Unpacking is a way of re-inflating all the little particulars that had to be flattened so your imagination could produce a quick preview of the future, like turning a napkin sketch into a blueprint.

When people have a hard time figuring out what to do with their lives, it’s often because they haven’t unpacked. For example, in grad school I worked with lots of undergrads who thought they wanted to be professors. [...]

The actual content of a professor’s life had never occurred to them. If you could pop the tops of their skulls and see what they thought being a professor was like, you’d probably find some low-res cartoon version of themselves walking around campus in a tweed jacket going, “I’m a professor, that’s me! Professor here!” [...]

Or, even more likely, they weren’t picturing anything at all. They were just thinking the same thing over and over again: “Do I want to be a professor? Hmm, I’m not sure. Do I want to be a professor? Hmm, I’m not sure.”

Olispa kiva jos keskustas ois vähemmä autoja. Mitkäs on parhaat tärpit tedeille, joista saa hyvää kaljaa ja jossa ei tarvi pelätä et autot ajaa tuoppiin.