Skip to main content



Otsikkoon on livahtanut kiusallinen lyöntivirhe. "Tavalliset miehet" pitäisi kai olla "Hyytävät perslävet".

"Mutku pelko että sudet--" juu lässynlässyn:

"Rauhoitettujen lintujen osalta epäillyt eivät Pohjolaisen mukaan ole pystyneet kertomaan järkevää selitystä tappamisille. Esimerkiksi kesällä 2019 jotkut syytetyistä tappoivat seitsemän joutsenta ”hetken mielijohteesta” autoajelun päätteeksi."

yle.fi/a/74-20141649

in reply to Janos Honkonen

miksei joutsenien tappamista voinut perustella valtion lintujensuojelupolitiikalla jos susien tappamisen pysty perustelee valtion petoeläinpolitiikalla




Lyhyitä unia 2


Korjatuilla pelloilla animoidut luurangot jahtasivat mua viikatteiden kanssa. Koetin näyttää niille tilkkua, jossa vielä kasvoi ruista, ja perustella sillä lisäaikaa. Mutta kun kosketin jyviä, ne hajosivat käsiini tummina ja sileinä kuin pellavansiemenet: torajyvä. Aikani oli kuin olikin loppu.
in reply to Ruuturouva

Edit: oikea torajyvä ei näytä vastaavalta, mutta unissa on oma logiikkansa.


Meille syntyi äskettäin Hollannissa siskontyttö-serkku, jota lennämme hiihtolomalla tapaamaan.
Ei olla lennetty muutamaan vuoteen, kaikki kesämatkat Keski-Eurooppaan on tehty Finnlinesilla ja junilla. Nyt lennetään, koska tällä aikataululla olisi maata pitkin menemisen hyötysuhde hiukan turhauttava.
Siippa ja minä ollaan keskenämme nuristu tästä typerästä lentämisestä, peljätty lentokenttäjonoja ja koneen ahtautta. Eilen tuli lapsonen mun luokse ja sanoi, että kunpa ei tarttis mennä lentokoneella sinne vauvaa katsomaan. Hän haluaisi lentää keijunsiivillä lentokoneen vieressä ja vilkuttaa siipalle ja mulle. Hän demonstroi, kuinka laskeutuisi kiitoradalle meitä ennen ja odottaisi siellä meitä.
Odotan oikein ekstrapaljon nyt kesää, jolloin mennään taas laivalla, yövytään Lyypekissä ja junaillaan kokonaisia päiviä määränpäähän, kuten on oikein ja kunnollista.


Kubistinen dystopia


Jevgeni (tai Eugen) Zamjatin - Me. Dystopiaklassikko 1920-luvulta, joka inspiroi Orwellia ja Ayn Randia. Zamjatin oli Neuvostoliitosta, joten tän lukee väkisinkin kritiikkinä bolševikkejä kohtaan. Sijoittuu kauas tulevaisuuteen kollektivistiseen, totalitaariseen diktatuuriin. Virallisesti kaikki (terveet yksilöt) on siellä täydellisen rationaalisia ja onnellisia ja niitä hallitaan tieteellisesti periaatteella, jonka mukaan vapaus ja onnellisuus ei ole yhteensovitettavissa. Päähenkilö on avaruusalusta suunnitteleva matemaatikko D-503, joka kirjoittaa viestiä toisten planeettojen oletetusti primitiivisemmille sivilisaatioille ja tämä muodostaa romaanin. Sen sisältö on taas.. usein humoristisen tunnustuksellinen raportti sen mielenkuohuista, jonka sivistyksellinen arvo on hyvin kyseenalainen. Fiilis oli, kuin se olis terapeutilla, joka on ohjeistanut, ettei mikään asia ole liian vähäpätöinen. Osoittautuu kuitenkin, että D-503 on sairas, sille on kehittynyt sielu. Paljastuu myös, että kaikki yhteiskunnassa ei olekaan ihan niin onnellisia ja muutamat häiriintyneet kansalaiset on jopa organisoituneet vastarinnaksi. Mua huvitti kirjaan ympätty alkeellinen matematiikka, vaikka sillä kirjassa olikin selkeä symboliikka: D-503:a kauhistutti imaginaariyksikkö ja äärettömyys, vaikka matemaatikot jos ketkä on sellaisten kanssa sinut. Turvallisia oli äärelliset operaatiot reaalilukujen kunnassa. Parasta kirjassa oli visuaaliset kielikuvat, erityisesti ihmisruumiista ja niiden liikkeistä: S:n muotoinen vartalo ja hymy, saksien muotoiset huulet, paperinohut profiili, kalju keltainen paraabelipää jne. Jos tekisin tästä filmatisoinnin, sen pitäisi olla kubistinen animaatio.


Super Bowl 2025


Näytti olleen uutisten perusteella aikas jännä ja mielenkiintoinen matsi. En spoilaa tulosta täällä, mutta näin kursorisesti asiaa seuraavana saattaisin jopa katsoa matsin jälkikäteen.
in reply to Manzikka

"Jännä" ei ole ehkä se sana jota käyttäisin, mutta aika yllättävä oli. Tapahtui tarpeeksi että pysyi hereillä. :) (Paitsi Minttu, joka nukahti odotetusti puoliajalla. ;) )
in reply to Manzikka

Mites half time show? Kuulemma sis. Samuel L. Jacksonin Uncle Samina ja Drake-dissausta sekä väitteen, että vallankumous sittenkin televisioitaisiin.


50 vuotta 50 kappaletta


Olen tehnyt somessa 50-vuotisjuhlani kunniaksi listaa elämäni vuosien tärkeistä lauluista. 50 vuotta 50 kappaletta. Ei selityksiä, yksi tärkeä kappale jokaista vuotta kohden.

1975 Bohemian Rhapsody, Queen

Laita kommentteihin itsellesi tärkeä kappale tuolta vuodelta.

youtube.com/watch?v=irp8CNj9qB…




Kasvitieteellisessä


Tänään ihasteltiin erilaisia trooppisia kasveja ulkoilmassa. Lähikuvat aina best.
in reply to ihmissuski

Miten ihania! Se on erikoista, että jossain päin maailmaa huonekasvit asuu ulkona.
in reply to Anna

Mietin tuolla kävellessä, että kuinka nämä kasvit oikeen kestää kuivaa huoneilmaa, täällä kun ilmankosteus on korkea ja tuon tuostakin taivaalta ripsauttaa vettä.


Minulla on onneksi aika vähäsärkyinen migreeni (vaikka perjantainen jääpiikki ohimossa sai silmissä kipinöimään enkä siis tarkoita visuaalisia auroja), mutta kognitiiviset oireet saattavat hengata messissä parikin päivää. Tänään on vielä päänsäryn kalpea haamu, mutta ajatus kulkee paremmin. Koska niskahartia on tuhannen jumissa, päätin tehdä joogaa, joka pakotti aktivoimaan lapaväliä ja hartioita.


Vaihtamalla paranee


(I used to share a thumb rule about switching workplaces that change is for the better. Unfortunately that's just a general idea and not always true. Even less so for switching the cultures and languages that surround you. That's always risky. However, for some, the risk of staying in place is currently increasing. Hope for the best and prepare for what clearly seems to be rapidly unfolding.)

Share. Connect. Support.


-= We hoped we never had to do this but here we are and we now have to do this. =-

American trans humans are under threat and like in 1930s Germany, they now have to GTFO of their home country.

We have decided we need to collect some information on the possible ways out.

So we made a wiki.

We are collecting information on possible exit routes into various countries. We focus on work, study and self employment visas as they are available at the moment.

transworldexpress.org/




Foundational childhood experiences


my mom shared the story that I had, at age 11, reluctantly allowed her to cut my hair

after she was done, I had gone to a mirror, looked at the result, and commented nothing other than "my lawyer will be in touch"



Kuvitusta kisakatsomossa


Eilen tuli toteamus, et uuet tussit on niin hyviä et niil vois maalata. Tuumasta toimeen, ilmeisesti. Samalla voi hyvin myös laulaa mukana.

#UMK #Ohuhu



Kasariactionia


Katsottiin Big Trouble in Little China ja Revenge of the Ninja. Martial arts -komediat ei oo mun osastoani, mut porukalla oli silti ihan kiva nauraa sille hölmöilylle.
Big Trouble oli sivistävää viimeinkin nähdä, vaikka ei oikein mun leffa ollutkaan. Oli lystikästä vähitellen oivaltaa, että Kurt Russell ei olekaan leffan sankari vaan token white guy, joka himboilee menemään. Suosittelen, jos tollainen meno kiinnostaa *ja* ei ole jostain ihmeen syystä sitä nähnyt, kuten mä. :D
Enkä muuten olis millään osannut arvata, että Big Trouble on Carpenterin leffa, jos en ennalta olis tiennyt.
Revenge of the Ninja taas oli sit sellainen 2/10, jota suosittelisin vain ninjaroskan ystäville! Mut yhdessä oli sillekin hauska nauraa, yksin en olis kestänyt viittä minuuttiakaan. 2 saattaa kuulostaa vähän armeliaalta, mut siinä oli siinä määrin monipuolista älyvapaata toimintakomediaa, että siitä toinen piste.


Kevään merkkejä!


Kävelin sit vahingossa kotiin jousiammuntahallilta paljasjalkakengillä. Tajusin vasta Karhupuistossa, kun hiekka tuntui jotenkin tavallista enemmän päkiän alla.
in reply to Miika Säynevirta

Jousiammuntakaverini Matias käyttää kesät talvet paljasjalkakenkiä, eli uskon kyllä, että se on mahdollista. Liukastumisen vaarakin on just nyt ainakin Kalliossa aika olematon, joten ellei suunnilleen huomenna sada lunta, niin pärjään varmaan muilla popoilla seuraavaan hallikäyntiin asti. (Sattuneesta syystä popoja löytyy...)


Okay, wow. Just binged Scavengers Reign in two sessions. It’s an age-old traditional yarn of people crash landing on a dangerous planet, where the biology follows only the rule of cool and the laws of physics are a suggestion, but damn, this series is downright poetic. Great character development, one beautiful vista after another, evocative sound design and music, and some hard to define atmosphere that made this a total treat as arty animation sci-fi goes.

youtube.com/watch?v=NWQH8cMpWT…

in reply to Janos Honkonen

Sigh. So does anyone know how I can make this show the video instead of the basic YouTube description in German?



Achievement unlocked


I've lived in this apartment for a year and a half and today used the dishwasher for the first time

(I find it easier to just use the same dishes each time and wash them by hand, but sometimes I have guests who also use something and now it finally became easier to run it)

in reply to Kaj Sotala

My previous apartment where I lived for 3.5 years had a dishwasher but I never used it. I quite don't get it how some people who live alone get in trouble with accumulating dishes... Also my cooking is stove based and I never use oven (though I probably should use it for yule tarts).
This entry was edited (1 month ago)


Muisto neljän vuoden takaa, lapsonen oli melkein kuusi:

"Äiti tiedäksä sellaisen vuoden että räppiä ei ollut vielä keksitty?" "Öö no en nyt muista tismalleen milloin--" "Ja silloin oli Englannin kuningattarena joku jonka siskon nimi oli Mary?"



Hitaudesta


I'm lacing up my shoes
But I don't want to run
I'll get there when I do
Don't need no starting gun
It's not because I'm old
And it's not what dying does
I always liked it slow
Slow is in my blood

Olen ajatellut hitautta viime aikoina. Pidän siitä. Pidän ajatuksista jotka nousevat esiin, kun niiden yli ei ajeta kiirehtimällä. Pidän unista, jotka muistan kun herään hitaasti. Mauista ja tuoksuista, aistihavainnoista, jotka helposti jäävät tajunnalle alisteisiksi. Erityisesti pidän valitusta hitaudesta, joka ei ole sidoksissa silkan väsymisen aiheuttamaan pakkoon. Olen aina ollut nautinnontavoittelija, mutta samalla myös nopea ja helposti ärtyvä ja usein tehokas perinteisellä tavalla. Mikään länsimaisessa nykyparadigmassa ei oikeastaan anna oikeutta hitaudelle -sitä pidetään velttoutena, laiskuutena, tehottomuutena ja aina jollain tavalla negatiivisena asiana. Idän filosofioissa sillä sentään on paikka, keskittyminen tapahtuu ajassa (tai ajattomuudessa), ja kärsivällisyys ja tyyneys ovat hyveitä, joiden pohjalta niiden vastakohta, aktiivinen tekeminen, saa merkityksen.

All your moves are swift
All your turns are tight
Let me catch my breath
I thought we had all night
I like to take my time
I like to linger as it flies
A weekend on your lips
A lifetime in your eyes

Maailmassa, jossa kärsimättömien ja ajattelemattomien lapsimiesten käsiin annettu valta aiheuttaa pelkkää tuhoa ja surkeutta, saan lohtua henkilökohtaisesta hitaudesta. Sen henkisistä ja fyysisistä harjoitelmista, oli kyse sitten töiden jakamisesta niin että ne voi tehdä rauhallisessa tahdissa, tai ihan vain pelkästä hengittämisestä. Ensi kuussa ajattelin aloittaa Tai Chin. En koskaan ole pitänyt taistelulajien aggressiivisuudesta, mutta tämä meditatiivinen muoto voisi olla omiaan. Yksi ennakkoluulottomampi joogaohjaaja heitti kerran sarjan sitä yin-joogasarjan väliin, ja se tuntui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä.

I'm slowing down the tune
I've never liked it fast
You wanna get there soon
I wanna get there last
So baby, let me go
You're wanted back in town
In case, they want to know
I'm just trying to slow it down

Leonard Cohen: "Slow" (ihanalta 2014 Popular problems -albumilta)

in reply to Ruuturouva

Mäkin kaipaan hitautta!

Oon aina ollut luontaisesti hidas, ja joutunut ponnistelemaan, että sopeutuisin ympäröivän maailman tahtiin. Voisi olla ihan tervehdyttävää kokeilla tehdä asioita rauhaksiin! Vaikka olenkin nykyisin monin tavoin kärsimätön (en voi kävellä töihin, koska siinä kestää liian pitkään), luulen, että hitaudelle antautuminen saattaisi rauhoittaa myös päätä.

Ja sattumalta olen haikaillut myös tai chin perään! Joskus lapsena kävin äidin kanssa tunneilla, ja se oli jotenkin todella mainiota. Taistelulajit on tuntuneet myös hyvältä, kun on ollut joku turvallinen ja hyväksytty tapa ilmaista sitä aggressiivisuutta, mikä ei tytöiksi kasvatetuille usein ole ok.

in reply to Anna

Jesh, mullakin se että alkoi kärsiä sen 20-30min kävelyn töihin ja sieltä kotiin vaati sen että alaselkä alkoi niin pahasti takkuilla istumisesta, että olisi joka tapauksessa ollut pakko alkaa kävellä. Ja sitten tuumin että siinähän suorastaan säästää aikaa, kun kävelee johonkin mihin muutenkin olisi menossa xD

Olen kuullut muiltakin tuosta kamppailulajitunteesta, ja kässään mistä se tulee. Mä taas joskus olen nurinkurisesti tuntenut huonoa omaatuntoa siitä että olen huono feministi ja kapinallinen kun mulla ei ole mitään aggression tunteita jotka vaatisi tulla ulos fyysisesti. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla, kun maailma on tällainen. Mutta ainoa mitä saan aikaan on jonkinlaista myötätuntoista järkeilyä ja ajoittaista sarkasmia.



in reply to Hanna

Juu @Niina Niskanen ! Mä mietin, että vois tehdä leimasimia noista derpimmeistäkin ilmeistä 😅


Migreenikohtauksen jälkeinen päivä on aina vähän jännä. Nyt kun pääsin viimein ylös pedistä, niin havainnoin, että edelleen on kalpea päänsäryn haamu. Sanoja joutuu hakemaan, ajatus ei kulje. Kognitiivinen kapasiteetti on sellainen, että teen kasuaalipelissä (jota kliksuttelen kännykällä päivittäin) tänään ihan äärimmäisen typeriä virheitä.

Onneksi on viikonloppu, työpäivänä tämä olisi täysin tuhoisaa.



Ryhmien kummallisuuksia


Tämän Friendican käsitys ryhmistä on vähän erilainen kuin lärvikirjan. No ei siinä mitään, pitää opetella vähän uutta.

Mutta sen havaitsin, että kun kuvittelin postanneeni jotain ryhmään ja se ei sitten mennytkään sinne, niin viestin editointi ja lisäys siihen !<ryhman nimi> joka on se normaali rimpsu heittää ryhmän forwardoitavaksi, ei toimikaan. Ei lähde kiertämään ryhmälle.

in reply to Lea Viljanen

Huomasin saman, kun yritin lisätä postaukseen hashtagin. Häsä ei aktivoidu enää muokatessa, vaan se ilmeisesti luodaan vain silloin, kun postaus ensimmäisen kerran julkaistaan.
This entry was edited (1 month ago)


Elokuvia joille on vaikea valita tähtimäärä


Oli sit sellainen päivä että katsoin peräkkäin Zombeaversin ja Women Talkingin.






Otin auton ja lähdin uimaan. Kun uimahallin parkkiksella etsin easypark-aluenumeroa, Mintulta tuli viesti että ootko uimassa. Easypark oli nimittäin Mintun kännykässä ilmoittanut, että pysäköinti alkaa Mäkelänrinteessä.

Tarinan opetus on, että jos meinaat tehdä jotain sneakya perheenjäsenen tietämättä, varmista eka että missä hänellä on päällä automaattinen pysäköinti. Tai mene julkisilla.



Amos Rex - Larissa Sansour

Palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin näyttelyssä Amos Rexissä on useita pidempiä videoita ja niihin liittyviä installaatioita, jotka käsittelevät sotaa, luonnonkatastrofeja ja ylisukupolvien trauman epigenetiikkaa, Videoiden tyyli on sekoitus dokumenttia, arabian-kielistä oopperaa, scifiä ja spekulatiivista fiktiota.

Sansourin kameran takainen katse näyttää sodan ja trauman perilliset nostalgian uhreina, tavoittelemassa takaisin jotain sellaista konfliktin takaista menneisyyttä, jota he eivät itse ole koskaan kokeneet ja joka saattaa perustua enemmän heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa omaa lapsuuttaan kohti kokemaansa kaipaukseen kuin mihinkään koskaan olemassa olleeseen. Jotkut töistä olen taipuvainen lukemaan vahvan ironian kautta, kuten niistä viimeisenä esitetyn, jossa Palestiina laskeutuu kuuhun ensimmäisen kerran kuuhun, kuten Yhdysvallat - edustaen siinä koko ihmiskuntaa.

in reply to erika

Tämä oli tosi vaikuttava! Tykkäsin kovasti. Haikeuden ja surun tunnelmat huumorilla ja jopa raivoisalla ironialla ryyditettynä pitivät otteessaan. 🙂


Siis anteeks mikä?

Eiks jääkaappimagneeteissa yleensä oo yleisiä sanoja? o_O



What's in a Zine?


Because three days of learning Godot engine scripting - I needed a break yesterday. I started inking a zine because of a few things random people said in my presence over December.

I have some zines from Helsinki comic festival going as far back as 1998 (the first year I went) and they're very well made (especially the 90s ones -- cost of living stuff) and idk, just wanted to engage with this medium.

Their history is really interesting.

My zine is about magic spells for solace and solitude. It's not a lot of pages, but it's coming up prettier than I expected -- all those hours spent re-learning how to draw must be adding up :)

#zine #inking #drawing #magic



Autoliikkeen "Oho, kuulostaa kyllä [tosi harvinaiselta vialta] - tuuppa kuule näyttämään ennekuin tilataan varaosia" on lähes yhtä kiva kuulla kuin hammaslääkärin "Oho, tosi mielenkiintoista".

Edit: tällä kertaa tosin väistettiin autoremontit, mikä loistavaa.


friendica (DFRN) - Link to source

Mietin että voisikohan prokrastinaatiosta tehdä itselleen harrastuksen. Toisin sanottuna, aloitin tämän vuoden venyttämällä ropekamppiksen maailmanrakenteluvaihetta maalaamalla jokaiselle NPC:lle miniatyyrin. Tämä on juuri sen luokan projekti että valmistumisen ajankohta tai kunnianhimon taso ei ole vielä selvillä.

Ensimmäisestä sadasta noin 2/3 valmiina. Ihan jokainen nappi ei ole kyseiselle hahmolle uniikki, mutta silleen että riittävät. Luulen että tässä on kaikkiaan puolet siitä mitä tarvitaan.

in reply to Joeli

Mun syy tohon 3d-mallihullutukseen oli alunperin ihan järkevä. Mun pääasiallinen pelimaailma on Eclipse Phase, jossa esim. kiertopainovoimasektiot avaruushabitaateissa oli arkipäivää, samoin kuin avaruusalukset, jotka on rakennettu oletuksella, että kiihdytettäessä painovoima on jotain 0.05G.

Yritin miettiä miten tällaiset toimii ja miltä ne näyttää, ja totesin että parasta ehkä tehdä 3d-malli ja ottaa kuvia sen sisältä ja näyttää pelaajille, niin ei tule ainakaan sellaista tilannetta, että joku ei tietäisi yhtään missä mennään. Pysyn kannassani että tässä yhteinen kuva on kriittisen tärkeää: oon pelannut scifipeleissä, joissa ihmiset ei yhtään hahmottaneet tai muistaneet, että nyt ollaan mikro- tai kiertopainovoimassa.

(Sitten näihin piti skaalan vuoksi saada tyyppejä, ja sit keksin että vähällä vaivalla saisin näitä näyttämään ihan hahmoilta ja jotkut hahmot on ihan kumman näköisiä mutta ehkä mallinnettavissa ja nyt on kaikki lähtenyt lapasesta kauan sitten.)

in reply to Joeli

friendica (DFRN) - Link to source
Joeli
 — (Espoo)
Taidan ymmärtää. Avaruusaluksen akseli tai voimansiirto ottaa osumaa, ja kahvikupit komentokeskuksessa putoavat spiraalissa eteenpän. Sädeaseiden käyttö keinopainovoimassa ei vaadi avaruusmerijalka-koulutusta, heitteiden käyttö taas vaatii. Mä tein taikanaan Eclipse Phase / WH40k / Call of Cthulhusta kevyttä mash-up porttausta Fateen. Olin hyvin vaikuttunut EP:n maailmasta. (Fatesta en niinkään)