Skip to main content



Hiljainen vastustus


Näinä päivinä on outo olo. Olen ollut masentunut elämäni aikana, ja kaikenlaiset henkilökohtaiset vastoinkäymiset ovat välillä painaneet (vaikka on sanottava, ettei niitä oman mielen ulkopuolelta niin kauheasti ole ollut -päin vastoin, olen monessa asiassa äärimmäisen onnekas ja tiedostan sen oikein hyvin). Kaikenlaiset luonnonmullistukset, taudit ja ihmisten yleisen typeryydenkin olen jaksanut, katsonut vierestä hidasta tuhoa, joskus jopa ihan seesteisenä. Maailmanloppu, nykyisen läntisen sivilisaation murentuminen, kaikkihan se on ollut kirjoissa. Mutta täytyy sanoa että viime aikojen silmitön ja älytön pahuus, ilkeys ja epäoikeudenmukaisuus, joka tuntuu tunkeneen kaikkeen, on oikeasti aika raskasta kestää. Tapa ja nopeus jolla arvot myydään. Kauhea uhka jota urheiden ja oikeudenmukaisten (tässä tapauksessa Ukrainan) tappioksi kasataan täysin ylivoimaisten, uskomattoman raukkamaisten vastustajien toimesta.

En ole koskaan oikein välittänyt siitä Tolkienilaisesta fantasian narratiivista, että on jaloja hyviä voimia, jotka joutuvat väistämättä valitsemaan puolensa ja taistelemaan suoraan kiistämätöntä pahaa vastaan. Mutta kieltämättä nyt muu tuntuu aika mahdottomalta. Ei tunnu olevan niitä tavallisia harmaan sävyjä, joissa saisi rauhan -että kaikessa on puolensa ja puolensa. Katseen kääntäminen ei auta, pienet ilot eivät lohduta. Ja pelkään pahoin että eurooppalainen rauhanaika ja sivistys on varustanut meidät aika huonosti tällaisten ehdottomuuksien kohtaamiseen.

Jos nyt jossakin jotakin järkeä on, niin:

-Tein elämäni ensimmäisen metalliesineen hopeaseppäkurssilla. Konkreettisen asian kutsuminen olemisen piiriin omin käsin, useamman päivän työn tuloksena, ostamisen, tilaamisen tai edes vain suunnittelemisen sijaan, oli oikeasti varsin voimakas ja hyvä tunne.

-Ihmiset ympärillä ovat rakkaita. Olen sanomattoman kiitollinen että on olemassa lukuisia oikeita entiteettejä, jotka olemassaolollaan todistavat että totaalinen misantropia ei kaikesta huolimatta ole oikeutettua. Erityisesti olen kiitollinen miehille elämässäni. En siksi että naiset olisivat vähemmän arvokkaita, vaan koska maailman malli miehille tuntuu olevan niin hirvittävän myrkyllinen, ja siitä huolimatta mun tuntemista miehistä niin monet urheasti osoittavat päivittäin, että fyysistä ja sosiaalista ylivoimaa ei ole pakko käyttää väärin, vaikka se olisikin vaivatonta ja houkuttelevaa.

-Tänään jossain määrin satunnaistettu musiikki on osunut pääosin gaelinkielisiin lauluihin, ja jostakin syystä ne ovat antaneet pienen palasen rauhaa jota olen kovasti kaivannut.

-Näin unen, jossa vapaaehtoistuin vuosien avaruusmatkalle, koska en kestänyt enää olla Maassa. Vain musta avaruus, tähdet ja tiede. Ja sitten samassa unessa avautuivat kaikki Italian kukkulat pinjoineen, Amerikan syvät kanjonit, Suomen huurteiset metsät. Ja lopulta pienen rapuhämähäkin näkymä pöydän alta aivan tavalliseen kotiin. Ja päätin, että ehkä, kaikesta huolimatta, tämä planeetta on koti. On rakkautta, on asioita joista olla kiitollinen. Tuli mitä tuli.

in reply to Ruuturouva

Äh, en osaa käyttää Friendicaa oikein. Yritin uudelleenjakaa sun upean postauksen omalla kommentilla höystettynä, mutta eipä se näköjään toiminut niin.

Postaus heijasti hyvin omia viimeaikaisia fiiliksiä, joten kiitos siitä! Maailma tuntuu vähän siedettävämmältä kun tietää, että jonkun muunkin pään sisältä löytyy samansuuntaisia mietteitä.

in reply to swirlwind

Tuun tänne komppailee tota, ettei multakaan vielä ihan onnaa tää Frendican käyttö. Tai arvelen, että omat postaukset näkyvät jotenkin huonosti, jos ne säätää vain ystäville. Tai siis, tuntuu, ettei ne näy kellekään.

Ja sen myötä ei oo tullu kauheasti postailtua.

Komppailua kyl muunkin sisällön osalta

in reply to Ruuturouva

Jep. En oo nyt oikein edes jaksanut siivilöidä mitään, ja postailen vaan rohkeasti kaikille avoimina entryinä. Jos alkaa tulla jotain tosi outoa kommenttia tai muuta mälsää niin vaihdan sitten taktiikkaa. Enkä mäkään tiedä miten tätä käytetään ns. oikein, tai mitenkään hallitusti, enkä oo vieläkään tajunnu niitä kännykkämetodeja, joten olkoon nyt vaan tässä koneella. Oikeestaan tavallaan tykkäänkin että some on lähinnä tietokoneella, ei tuu sitten puhelimella niin kovasti slärväiltyä.


Lähtökuopissa (mutta jo liian pitkään, polvet puutuvat)


Niin se vain on, että yksi vaikeimmista paikoista lähteä pois on #Facebook – koska niin suuren osan tutuistaan ja suvuistaan tavoittaa sieltä, monet oikeastaan VAIN sieltä.

Aina #Trumputin'in valinnasta olen ollut lähtökuopissa. Nyt polvet jo puutuvat eikä reaktioaika takuulla ole hyvä – ainakaan ei siis tule vilppilähtöä –, mutta vieläkin vain yritän saada ihmisiä ensin siirtymään mukaan #fediversumi'in ennen kuin itse lähtisin #Meta'n ansasta. Pannaan vielä jokunen aihetunniste. #BoycottUSA #BoycottMeta #BoycottOligarchy

in reply to PäiviJ

Minun FB:ni ei ole roskaläjä. Ikävien tyyppien nopea mykistäminen ja FB Purityn asentaminen ovat poistaneet roskan lähes kokonaan, ja FB on minullekin yhä paras ja melkein ainoa tapa pitää yhteyttä tiettyihin oikeasti tuntemiini ihmisiin. Odottelen yhä, että vähän enemmän väkeä siirtyisi Friendican puolelle, ennen kuin jätän FB:n.
in reply to Johanna Laakso

Joo, kokemuksia on varmasti monenlaisia. Itselleni tärkeimpiä syitä lähteä olivat näiden amerikkalaisten broligarkia-firmojen etiikka ja tietoturvakysymykset sekä noiden firmojen suhde Trumpiin. Kyllä, paljon jäi ihmisiä sinne, mutta lähteminen oli minulle hyvä juttu. Ryhmiä kaipaan, sillä viikonloppuna viherkasveja jakaessani tajusin, että enää ei ole mitään kanavaa, jolla jakaa niitä… Meni vähän mutkikkaaksi, mutta onnistuin järjestämään kodin joillekin niistä.

Tommi Nieminen reshared this.



Esa Riippa, Carpe diem, Galleria Duetto


Galleria Duetto ja Esa Riippa, Carpe diem. Etsaus-akvatintojen näyttely on levon hetki kevättä ja kaikkea kirkuvassa maailmassa. Teoksissa voi katsoa kauas tai ihan lähelle. Ollaan maisemassa ja joissakin kuin minimalistissa katuvalokuvissa, Toskanassa, kotosalla.

Kuva: Esa Riippa, Toscana IV



Slava Ukraini!


Merkataan tämäkin tili nyt taistelun oikealle puolelle! Slava Ukraini! Слава Україні!,


Joskus kirjailijaelämä näyttää tältä. Vetäisin aamusta itselleni henkilökohtaisen liki 2 h tiiviin työpajan, että sain kompaktin mielikuvan siitä, missä Tähtiin kirjoitetun suunnitteluprosessissa mennään ja mitä olen ajatellut viime viikkoina.

Olen perinteisesti ihan hirvittävän huono esimerkiksi miellekartoissa tai muissa visuaalisissa apuvälineissä, mutta tällainen post-it -lappujen lätkiminen isolle paperille on tyydyttävämpää kuin ranskalaisten viivojen kirjoittaminen.

#kirjailijaelämää #rpg #roolipelit #titaraproject #tähtiinkirjoitettu



Kansalaisaloite suojaosan palauttamisesta


Lainatakseni monologiani Köyhät ritarit -näytelmästä: "Avustajista on omat kulunsa, mutta niitä tuskin kohta kauheasti nurkissa pyörii, kiitos tämän hallituksen täydellisesti todellisuudesta irtautuneiden kultapossujen, jotka poistivat osa-aikatyöstä sen 300 euron suojaosan. Kuka helvetti enää haluaa tehdä pienipalkkaista keikkatyötä, jos siitä jää käteen tyyliin kaksi euroa per tunti?"

kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1…

This entry was edited (2 weeks ago)
in reply to Janos Honkonen

(Kannustan vahvasti editoimaan tuohon häsän kansalaisaloite)


Sana viikonalkajaisiksi


Viikko on sitten taas vierähtänyt käyntiin, ja tuttuun tapaan melkein ensimmäiseksi alkaa laskea päiviä viikonloppuun… Vaikkei työnteko niin kamalaa ole. Sitä vain on liikaa. Me laiskanpulskeat vapaaherrakakkiaiset jaksetaan olla innostuneita työnteosta noin kahtena, ehkä kolmena päivänä viikosta, loppu alkaa mennä kivireen vetämisen puolelle.

Enihuu. #Espoo'ssa sataa vettä ja #lumi on vähissä vaikka ollaan vasta maaliskuun alkupäivissä. Tulisipa jo #kesä ja #kesäloma, lähtisin #Baltia'an #juna'lla. (Vuosia haaveilin kaukomatkailusta sinne tänne, mutta viime vuosina olen todennut löytäneeni jo mukavuusakselini, ja se sijaitsee Suomen ja itäisen Saksan välissä.) #kotijuttuja #miehenelämää #mietteitä



Bara bada bastu


Bara bada bastu on nyt soinut päässä lähes jatkuvasti vaikka ei siitä kuullut kuin lyhyen pätkän lauantaina Mellon teaserissa ensi lauantaista...
in reply to Joonas Iivonen

Se on loistava, olen soittanut sen monelle uhrille tänään! Toivottavasti valitsevat Euroviisuihin. Kuten Kaj itse totesi, että heidän Euroviisut-voittonsa olisi tuplavoitto Suomelle - voittava laulu ja Ruotsi maksaisi bileet


Karnevaalit


Ekaa kertaan oon näkemässä ja kokemassa karnevaaliajan tunnelmaa. Tänãän ihastelemme kulkuetta Terre-de-Hautin saarella Guadalupella. Tää on ihan pikkukylä, joten meno on ihastuttavan kotikutoista. Kyläjuhlat parhaasta päästä.



Sumua


Tuntuu yhtä sumuiselta kuin Töölössä torstaina. Samalla tavalla näen täällä nimiä ja keskustelua kaukaa enkä vielä hahmota, miten tämä maaperä kannattelee, missä on lätäköitä, mihin valo heijastuu.


Eilisestä ricottasta jäi vielä heraa, joten tein pullaa. Pari pellillistä tavallisia pullia (ja ostin mantelimassaa ja kuohukermaa kaupasta) ja pellillinen kokeellisia korvapuustinkaltaisia tuotteita.


Oct 2
SKY Symposium 2025: Meaning in language, machines and humans
Thu 12:00 PM - Fri 5:00 PM Tampere, Finland
Maija Tervola

The SKY Symposium is an international conference of The Linguistic Association of Finland (SKY) and it is hosted by different institutions in Finland.

The theme of the year 2025 symposium is Meaning in Language, Machines and Humans. The aim of this symposium is to bring together researchers from linguistics and language technology working with topics related to meaning. It is organized by the Linguistic Association of Finland together with the Plural research centre.

Deadline for abstract submission: 22 April, 2025

See: events.tuni.fi/skysymposium202…

Tommi Nieminen reshared this.

attend

in reply to Maija Tervola

Lokakuusta on vielä paha sanoa mitään, mutta tarttee katsoa. Olisi kiva päästä taas mosimaan saussurelaisia.
in reply to Tommi Nieminen

Saussurelaiset tarvitsevat sua! Tule ihmeessä! Pääsiäisen jälkeen vasta sulkeutuu abstraktien jättö.


Minor key


youtu.be/_dVFknALySA?si=QBs3A4…

Erityisesti loppuosa



Uhkasin sillä #rouvainpäivällinen -sisällöllä (perinteisesti näissä myös tagit #koti ja #ruoka )
Rouvain päivällisen lauantaipäivällinen karkasi taas vähän käsistä.
Tämähän siis lähti siitä, että laitoin lisää punajuuria ostoskoriin ja ajattelin että teen viikonloppuna punajuuririsottoa. Ja siitä se idea sitten...
Amusena kirkasta tomaattikeittoa ja uunissa paahdettua kirsikkatomaattia. Tein yön yli kohotettua foccacciaa, ja sitten koska muusta kokkaamisesta tapahtui hera, niin kaurasämpylöitä.
Alkupalaksi paahdettua salaattia. Kirsikkatomaatit jäivät yli amusesta, lisäksi voissa ja hunajassa paahdettuja rakuunaporkkanoita ja oliiviöljy-valkosipuli-sitruunapaahdettua broccolinia.
Pääruokana sitä punajuuririsottoa, lehtipersiljalla maustettuna. Vaaleanpunainen väri johtuu siitä, että risottoon on sekoitettu pieni rasia hunajalla maustettua vuohentuorejuustoa.
Tein jälkiruoaksi uunissa paistettua ricottajuustokakkua, ja tosiaan siis laktoosittoman ricottan tein itse koska sitä ei saanut lähikaupalta. Juustokakku on maustettu veriappelsiinin kuorella ja mehulla sekä hitusella kanelia, ja kaverina oli pikkuisen tuoretta veriappelsiinia.


[/url]



Be Prepared


Based on Trump's behaviour yesterday with Zelenskyy, now that I have had time to think about it, I would suggest everyone in EU, and especially in Finland and Baltic region to be prepared.

We are in a sizable risk of going to a war with Russia (aprox. in 4-10 years). A war we do really not want, but might have to enter.

Don't panic. Be prepared.



köyhyys


hallituksen päämääränä on lisätä köyhyyttä suomessa.

yle.fi/a/74-20145657




Unohdin aiemmista ruokahommista meidän aihetunnisteen #rouvainpäivällinen koska oon aina huono tageissä.

Minä eilen: "Teen huomenna punajuuririsottoa ja laitan siihen semmoista hunajalla maustettua vuohentuorejuustoa."
***
Katsotaan illalla masterchefin Dessert Mastersin kakkoskautta.
Minttu: "Hmm, kaneliricottaa..."
Minä: "Mitäs me tehtäis jälkkäriksi?"
***
Minä aamulla: "Kirkas tomaattikeitto ois siisti amuse, mutta en jaksa mennä kauppaan. Eikä siellä lähikaupalla ole laktoositonta ricottaakaan."

Minä kaksi tuntia myöhemmin: "No okei, kävin kaupassa, pistin tomaattiveden valumaan siivilään ja teen kohta itse laktoositonta ricottaa. En vielä tiedä, miten käsittelen varsiparsakaalit alkupalaksi."

Joten nyt on sitten tosiaan tulossa sekä tomaattivettä että ricottaa, josta en vielä tiedä mitä jälkkäriasiaa siitä tulee. Mutta selkeesti on tulossa ainakin neljä ruokalajia, ja se foccaccia joka on kohonnut yön yli ja on nyt kohoamassa toista kierrosta paistoastiassa.

in reply to Kristel Nyberg

Okei, mulla tulee näistä jutuista sellanen kateus että mun tarttis varmaan tehdä Jotain, että munkin elämässä ois jotain tollasta.
in reply to Toisaa

Onneksi meillä on ihan säännöllisesti myös kalapuikkoja ja ranskalaisia. :D
in reply to Kristel Nyberg

Ja onneks mä oon hyvä tässä kateushommassa! Tämmösen sisäisen vuoropuhelun kävin:
- Ei mulla ikinä ois aikaa tollaseen.
- Haluaisinko mä sitten, et joku muu hoitais mulle tollasia aterioita?
- Tietysti, mut se ei nyt jotenkin tunnu osuvan tähän tarpeeseen, ei oo se mitä haen.
- No mitähän mä sit kaipaan?
- Oikeastaan mä varmaan haluaisin vähän enemmän vaihtelua ja kokeiluja ruuanlaittooni.
- Eiköhän se onnistu. Laitetaan tästä mental note ja tilaus vetämään.
This entry was edited (2 weeks ago)


so now it is clear that USA is allied with Russia.


Viime aikoina on ollut ihan uskomattoman hyvä ruokagruuvi eikä oikeastaan yhtään sellaisia päiviä kun arkikokkaus on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta.

Tämä tuli mieleen kun päivällisen oikein hyvän palak paneerin äärellä totesin että huomenna on sitten ohjelmassa punajuuririsottoa, ja askartelin foccacciataikinan kohoamaan yön yli.

Ehkä ne ovat alkaneet sekoittaa juomaveteen piristeitä täällä Espoossa?

in reply to Kristel Nyberg

Ei tuu meille tuollaista vettä ei. Pitää tulla hakemaan teiltä pari kannullista.
in reply to Kristel Nyberg

Itse teen vain vartin ruokia samoista resepteistä iäti toistuvan viikkomenun mukaan. Moni pitäisi tälläistä tylsänä, mutta ei ole ainakaan mitään kokkausstressiä ja kaupassakäyntikin on yksinkertaista.


Maata pitkin matkustaminen


Kokeilin matkustamista Saksaan ilman kiirettä laivalla ja junalla. Olennaista tässä oli, että ei ollut kiire (hiihtolomaviikko) ja että matkustin Volkswagenin säätiön rahoilla, koska maata pitkin yksin matkustaminen tällaisella laivakammoisella tarkoitti noin viisi kertaa kalliimmin kuin lentokoneella ja 4 matkapäivää parin tunnin lennon sijaan.

Olen siis pienestä pitäen ollut vakuuttunut, että jokainen vesilläkulkuväline, johon astun, uppoaa. Vielä ei yksikään ole uponnut, mutta pelko ei koskaan ole rationaalista. (Tämä pelko saattaa johtua siitä, että kokeilin penskana hukkumista pariin otteeseen ihan vaan uima-altaissa, enkä tykännyt.) Sain siksi lääkäriltä rauhoittavia, ja ne auttoivat nukkumaan Helsinki-Tukholma -välit molempiin suuntiin.

Yöjuna oli sujuva, joskin molempiin suuntiin myöhässä (Hampurissa 2,5h myöhässä, paluumatkalla liki 2h myöhässä). Olin varautunut ja jatkoyhteydet toimivat. Junan vaunujärjestys oli sekava ja hytti sopiva yhdelle mutta kahdella olisi aika ahdasta. Tällä kertaa matkakumppani oli aika pienikokoinen mammutiksi, joten tila ei ollut ongelma. Menomatkalla nukuinkin kapeasta sängystä huolimatta hyvin, mutta paluumatkalla heräilin tunteeseen, että tipun sängystä aina, kun juna jarrutti.

Yleisarvosana: toimii, käytän jatkossa tätä vaihtoehtoa, jos suinkin mahdollista. Kävin matkan varrella tapaamassa kollegaa ja museossa, enkä yrittänytkään käyttää matka-aikaa tehokkaasti työntekoon. Ärsyttää kuitenkin suunnattomasti, että lentoliikenteen saama verotuki tarkoittaa, että maata pitkin hitaammin matkustaminen on näin kallista. Toki kaksi henkeä olisi olennaisesti kulkenut saman matkan samalla hinnalla kuin yksi, koska sekä junassa että laivalla maksaa hytistä, ei vain paikasta.

in reply to pikkuotus

Me mentiin aikanaan kesä-Interraililla Tukholmasta Malmöhön ja sieltä yöjunalla Berliiniin. Se oli kyl huono yöjuna, mutta pääsivätpä lapset sellaiseen. Toisaalta päästiin näkemään miten juna ajetaan laivaan, mikä oli hienoa.
in reply to pikkuotus

Nykyisin Tukholmasta pääsee tosiaan SJ:n yöjunalla ilman vaihtoja suoraan Berliiniin. Joskus junat on toki noin pitkällä reitillä aika paljon myöhässä, mutta konnarit auttaa myös jatkoyhteyksien sumplimisessa. Ei siis olisi tarvinnut stressata edes jatkoyhteyksistä.


Tää on ollut niin puolivillainen talvi, että olen aivan valmis siihen, että maaliskuu on kevätkuukausi.


Yrttejä luonnosta


Käytiin oppaan kanssa luontoretkellä ja saatiin kotiinviemisiksi luonnonyrttejä. Eli basilikaa, oreganoa, laakerinlehtiä, sitruunaruohoa, kurkumaa ja kahta eri laatua timjamia. Kaikki ei ehtineet kuvaan ja yrtit meni jo parempiin suihin kookoscurryn joukossa.

Keskenäni en kehtaisi poimia, sillä luonnon rehevyys on Dominicalla käsittämätöntä.



Meille tuli tänään viikkoruokatilaus, ja aattelin mennä helpomman kautta päivällisen kanssa: testiin näitä uusia kalakasvispyöryköitä ja niiden kanssa pastaa, helppo homma.

Sitten rupesin tekemään kastiketta ja äkkiä olikin porisemassa voihin ja kermaan perustuva porkkanakastike konjakilla. Meni ehkä vähän hukkaan einespyöryköiden kaverina. 😅 Mutta hyvää tuli!

Ekaksi sulatin pienessä kasarissa semmoisen ison palan, ehkä 50 grammaa voita. Dumppasin sekaan muutaman salottisipulin siivutettuna ja jonku kolmen keskikokoisen porkkanan verran (mulla oli yks iso ja kolme aika pientä, vaikea sanoa miten tää suhtautuisi siihen teoreettiseen keskikokoon) kuutioitua porkkanaa ja annoin porista hetken. Lorautin joukkoon puolisen desiä konjakkia ja kiehautin reippaasti. Sitten lisäsin joukkoon tölkin kuohukermaa ja pari ruokalusikallista hummerifondia ja jatkoin keittelyä kun porkkanat alkoivat olla kypsiä maustoin vielä pienellä tilkalla kalafondia, maustemitalla valkopippuria ja parilla kourallisella tuoretta ruohosipulisilppua. Tarjoilua varten koko hoito sileäksi soseeksi sauvasekoittimella.

in reply to jarimarkus

Ihan S-kauppojen ruokakuski, sillä on sit viikosta riippuen 3-5 sellaista muuttolaatikon kokoista muoviboksillista ruokakasseja. :D
in reply to Kristel Nyberg

mä en kyl edelleenkään ymmärrä tota muovipussivalintaa - pahvilaatikot sentään saa kiertoon.



museot ongelmissa


tää on outo kuvio että joku ei-metan edustaja sit vaatii rahaa tilin palauttamisesta, toivottavati joku tutkis tarkemmin

hs.fi/kulttuuri/art-2000011062…



"The Power of the Powerless"


Erittäin ajankohtainen, vielä puoli vuosisataa myöhemmin:

"The Power of the Powerless" - Vaclav Havel

Tiivistäen: Kieltäydy elämästä valheellista elämää – vaikka vallassaolijat sitä vaativat!

archive.org/details/the-power-…


friendica (DFRN) - Link to source

Täysin ääliömäisen massiivinen ropeprojekti näyttää valmistuvan vastoin kaikkia odotuksiani. Oikeasti tämä oli lähinnä kuuden viikon kuntoutuspuuhastelu samalla kun korjailin vyökokeissa sijoiltaan mennyttä hauista. Sitä en suosittele kenellekään. Sen sijaan suosittelen Fysio-Sakuraa.

(Loput figuista ovat spoiler-materiaalia, joten niitä ei tohdi julki näyttää.)

in reply to Joeli

Nojoo. Luulin kyllä oikeasti että tällainen sekoilu olisi jo lopetettu.
in reply to Joeli

Askartelu ja sen arvostaja. Kuulemma tällaisella pääsee jo jääkaapin oveen.



Luovuttaja


Maanantaina luovutin. Vaikka ensimmäinen kerta vähän jännitti ja hirvitti. Ystäväni ja opiskelukaverini Päivi oli aikanaan töissä Veripalvelun tiedotuksessa. Hän kannusti ystäviään ja tuttaviaan verenluovutukseen ja lupasi tarvittaessa tulla viereen pitämään seuraa ja pitämään vaikka kädestä.

Kerran AMK-opintojen aikana tuli käytyä opiskeluporukalla Veripalvelun toimipisteellä, mutta tuolloin en flunssaoireiden vuoksi itse päättynyt luovuttajan penkkiin vaan seuranpitäjän rooliin. Vuosia kului, mutta jotenkin ei vain tullut sovittua Päivin kanssa treffejä Veripalveluun.

Reilu vuosi sitten elämään tupsahti aikuispartioryhmä Citykanit ja sen myötä monta hyvää tyyppiä. Jossakin vaiheessa tällä porukalla tuli verenluovutus puheeksi. Maanantai sitten treffasin partioystävien kanssa veripalvelulla. Muille kerta ei ollut ensimmäinen ja osa oli jo useamman kerran konkareita, minä olin se porukan ainoa ensikertalainen. Matkalla koettu jännitys oli "turhaa", kaikki meni hyvin. Odotin/oletin että luovutuksesta saattaisi tulla saman tyylinen mustelma kyynärtaipeeseen kuin mitä joskus verikokeen oton yhteydessä syntyy. Mutta mitä vielä. Näin pari päivää myöhemmin ihossa näkyy pieni pistosjälki, mutta ei edes pienen pientä mustelmaa.



Koetta tekemässä


Eipä ole tullut kirjoitettua koetta seitsemään vuoteen. Miten tämä nyt menikään?

Ja minkäköhän arvosanan opiskelijat antavat minulle tästä tehtävästä? 😁



Sit olikin taas leikkaus. Nyt pitäis sisäelimissä olleen ärsyttävän kestävyysliikuntaa vaikeuttaneen häiriön olla korjattu. Eikä tavinnut edes jäädä sairaalaan yöksi.

Mutta kiesus tätä leikkauksen jälkeistä pahoinvointia. Tuntuu myös siltä, että anestesian jälkeinen hartiakipukin lähtee kohta käyntiin.

Toisaalta valoisalla puolella, on saikkua, on opiaatteja, on kirjoja, on videopelejä, on Severancen toka kausi.

in reply to dare

Ootko tarkistuttanut, onko pahoinvointi tyypillistä vaiko johtuuko juuri sulla tuosta käytetystä anestesia-aineesta? Kaverillani oli aina ollut huono olo hammaslääkärin jälkeen ja kun hän kerran sitten sai tupla-annoksen yleisesti käytettyä anestesialääkettä viisaudenhampaan poistossa, hän rupesi tärisemään ja voimaan pahoin. Lääkäri totesi, että allerginen reaktio, jatkossa ei enää tätä lääkeainetta hänelle. Tämän jälkeen ei kuulemma ole enää voinut pahoin hammaslääkärin jälkeen.
in reply to pikkuotus

Mulla on kyl aina ollut pahoinvointi nukutuksen jälkeen, eli voi toi olla allergiakin! Tosin sanoivat kyllä, että pahoinvointi on yleinen sivuvaikutus. En muista puudutuksissa vastaavaa kokeneeni, mutta viime vuosien proseduurit on ollut aika nukutusvoitttoisia.




Birthday in Bed


I'm sick next to never, but when I am, it's on my birthday, naturally. On the other hand, if I wasn't, I'd just be in the lab. At least now I get to eat this lovely vitamin-packed breakfast in bed, having managed to scrape it on my tray and very courteously served it to myself.
in reply to Ruuturouva

Onnea! Ja paranemisia!

Ollaan samikset sillai, että täällä kanssa ollaan vuoteen omana.

in reply to Ruuturouva

Gah, ankeeta. Kiitos kumminkin :) Ei oo tullut paljon sairastettua viime vuosina, mutta nyt näemmä sattui kosahdus. Paranemisia sinnekin!