Tänään taas kiusattiin nuorisoa ja tehtiin kummaa ruokaa. Kävi siis täysin yllättäen ilmi että tänäänkin on syötävä päivällistä ja vielä aika pikaisesti laitettua koska perheenjäsenellä on alkuillasta treenit.

Koska näitä yllättäviä tilanteita aina välillä sattuu, meillä tapaa olla pakastimessa erilaisia vegedumplingeja, höyrytettäviä buneja jne. Nuoriso kysyi että mitä näissä on, johon reippaasti kerrottiin että ei voi muistaa ja pakkaustekstit oli kiinaksi.

Maistettuaan urheasti kummaruokaa ja seurusteltuaan ruokapöydässä nuoriso poistui ja lämmitti itselleen eilistä pizzaa.

Sellaisella kivalla asialla lähdin tässä päivittelemään, että jos raparperista on ylivuotoa niin Rouvain päivällinen testasi tänään raparperirisoton tekemistä. Risottopohjaan sopii hapokkaan raparperin kanssa valkoviinin tilalle kuiva prosecco, ja koska risotosta ylipäätään tulee samaan tapaan hapokasta kuin sitruunarisotosta niin kaveriksi sopivat mainiosti merenelävät. Meillä oli nyt katkarapuja, jotka nakattiin sekaan ihan lopuksi, mutta kuvittelen että esimerkiksi paistettu vaalea kala olisi ollut kivaa kanssa.

Silputtiin 4 riisidesilitran risottoon yksi sellainen tosi iso raparperinvarsi joka oli ehtinyt jo vähän puuvartiseksi, mutta se ei haittaa kun laittaa ihan pieneksi ja keittelee risoton mukana sen parikymmentä minuuttia. Liemenä meillä oli sellainen johon sekoitettiin puolet kasvis- ja puolet hummerifondia kun oli tiedossa että meinataan laittaa katkarapuja, mutta kala- tai kanaliemi toimisi varmasti ihan yhtälailla. Viimeisteltiin ihan normisetillä, pari ruokalusikallista voita ja pussillinen parmesanraastetta reippaasti sekoittaen kyytiin.

Seuraavana testilistalla on raparperi-katkarapupasta (koska tykätään niistä katkaravuista), palaan asiaan kun saadaan aikaiseksi.

Nyt on kyllä harvinaisen kunnollista ja asiallista meininkiä, oisinpa ollut paikalla. Uutinen siitä että Turun Sarjakuvakauppa juhli 15-vuotista taivaltaan ja Zum Teufel Kustannus jo 20-vuotistaan Akatemiantalon juhlasalissa. Kuvatekstinä "Paakkanen soittaa laseraseflyygeliä."

Rouvain päivällisellä harrastetaan välillä hienoja monen ruokalajin aterioita ja monimutkaisia produktioita.

Tänään meillä on arkiruokana hienostunutta hummeriliemeen tehtyä risottoa. Ja Hätälän kalakasvispyöryköitä eineshyllystä. Viininä Cono Sur Riesling, joka sopi kivasti ruoan kanssa, erityisesti koska samaa viiniä annosteltiin suoraan tonkasta risottopohjaan.

Parvekkeen hyötykasvipuutarha voi hyvin.

Siitä on kauan kun olen asunut perunapellon vieressä, mutta oman muistin mukaan perunanvarret eivät ennen kasvaneet noin korkeiksi.

Yleensä olen ensimmäinen haukkumassa lääkärien käyttämiä ohjelmistoja, mutta on niistä joskus hupiakin. Yhden instanssin käyttämä lausunnon puheesta tekstiksi vääntö on varsin luova, ja lääkärien nopean oikoluvun jälkeen on vielä hoitajankin syytä tehdä sama. Onneksi minun ei tarvitse tietää kuin, että ohjelma on asennettu.

Tästä kertonut lääkäri mainitsi, että hän toivoo ohjelmaa, joka purkaisi hänen appensa kanssa tekemät usean tunnin pituiset haastelut. Niissä kieli on vahvaa murretta.

(Tästä tuli mieleeni, että pitää jahdata muutama naapurin isäntä juttelemaan talteen kylän paikallista, joka on nuoremmilta jo kadonnut.)

Tein päivän liikunnan kävelemällä Solvallarundanin Nuuksiossa. Enemmän pururata kuin mikään metsävaellusreitti, mutta kivoja maisemia ja jokunen tappavan jyrkkä mäki. Haltian parkkikselta on opastus myös parille lyhyelle polulle, eikä tuota Solvallan kierrostakaan tarvitse tarpoa koko kuutta kilometriä koska puolivälissä on oikoreitti takaisin.

Alustava hypoteesini siitä että liikunnan mielenterveyshyödyt eivät perustu liikuntaan vaan metsään saivat lisää tukea.

Huomasin, että päivien ollessa näin pitkiä, ei korvaan pulputtava äänikirja enää nukuta samalla tavalla. Vireyttä riittää tuskastumaan huonosta kirjasta ja hyvän kirjan kanssa pysyy täysin hereillä.

Aloin sitten kuunnella kauan sitten luettuja ja mieleisiä. Tuntuu toimivan. Nyt murhat tuudittavat uneen. Esiteininä pidin dekkareista ja luin mitä oli suomennettu Christieltä, Sherlock-kirjat, Wallacea, Edgar Allan Poeta, tuomari Dee -sarjan van Gulikilta ja lisäksi ison kasan kotimaista vanhempaa eli Sariolaa, Waltaria, Yliruusia ja Harjunpäät.

Been mostly keeping to a "social media (and especially social media posting) only on weekends" rule and man when I come back and post something, the difference really hits. Suddenly I notice that a part of my mind starts going "oh I wonder how many reacts that has gotten? let me go check!" in a clicky-clicky loop and that kinda becomes my mind's Default Action and it just feels bad.

Like taking enforced breaks makes it obvious how much worse and how quickly I'll suddenly start feeling bad if I let myself post (or even do unrestricted browsing) again, feels like there's a pretty distinct shift.

Now making an explicit decision not to look at the reactions to this post until sometime in the evening

12.-14.9.2025 Otavan Opistolla

Pelin tekemisen retriitti Puuhaicon
Tule puuhailemaan!

Kaipaatko strukturoitua aikaa projektillesi?
Kaipaatko vertaistukea?
Kaipaatko viikonlopun mittaista retriittiä hyvässä porukassa?

Puuhaicon voi olla juuri sinua varten!

Lisätietoja: puuhaicon.suomenroolipeliseura…

Puuhaicon on Suomen roolipeliseura ry:n projekti.

i.imgur.com/m85PlDt.png

Tänään salille mennessä unohdin juoksuvyön. Kännykkä siis asuu treeniohjelman ajan siellä, jos haluan kuunnella ohjelmaa luureista. Minulla on langalliset luurit, koska joka jumalan kerta kun olen yrittänyt lainata Bluetooth-nappikuulokkeita treenikäyttöön, ne ovat joko 1: pudonneet korvasta, 2: alkaneet säätää jotain ihan omaansa kun ovat tulkinneet jonkun liikkeen kosketukseksi johonkin hipaisukytkimeen josta en ole ollut tietoinen tai 3: sekä että.

Koska hikoilen kuin porsas, niin kännykän pitäminen rintaliiveissä ei ole optimaalinen ratkaisu liikunnan aikana, joten sen juoksuvyön unohtaminen on vähän vaarantava virhe. Vaihtoehtoisesti jos teen jotain ohjelmaa jossa oikeasti haluaisin nähdä sen ohjaajan, langalliset kuulokkeet ovat tosi hankalat. (Kotona se ohjaaja juttelee mulle läppärin ruudulta ja sit vaan yritetään koordinoida niin että jos olkkarin kulmassa etätyöskentelevällä Mintulla on joku aktuaalinen esitys tai oleellinen kokous jossa pitää puhua niin jumppaan johonki muuhun aikaan.)

FB on mainostanut minulle sellaisia söpöjä minikuulokkeita reippaan telinevoimistelijatyypin videoilla joissa tyyppi näyttää miten luurit pysyvät menossa mukana. Nämä luurit olivat kuitenkin aika kalliit että tilaisin vain testiin. Skull Candyllä oli hauskan näköiset aika halvat luurit sporttikäyttöön, mutta niissä oli sanka ja minulla on korvan päällä jo silmälasin sanka. Lopulta päädyin tilaamaan Verkkokaupasta Sonyn sellaiset kuulimet joissa on täsmälleen saman näköiset napit kuin (halvoissa) langallisissa luureissani ja sitten niskan takaa kulkeva piuha. Ja wolttasin ne kotiin tunnin toimituksella koska sen sai ihan samaan hintaan kuin "joskus ensi viikolla" postin tai matkahuollon toimituksen.

Sain luurit puhumaan puhelimen kanssa ja kuuntelin Sats Onlinestä kolmen minuutin hengitysmeditaation testiksi. Huomenna ehkä sitten joku reippaampi ohjelma.

Ollaan päästy lehteen! Woop! Kansantanssijameja kaikille!

nuorisoseurat-lehti.fi/kansant…

Tanssin riemua ja yhteisöllisyyttä – Kansantanssijamit kutsuvat kaikki mukaan – Nuorisoseurat-lehti

Kuvittele bileet, jonne tullessa ei tarvitse osata askeleita, mutta silti päädyt tanssimaan hikisenä ja hymyssä suin.

^{Teija Nikkari (Nuorisoseurat-lehti)}

Minä: "No niin, lähikauppa mainostaa amppelimansikoita ja ruukkutomaatteja ja chilejä ja paprikoita ja EN TARTTE MITÄÄN ja sitäpaitsi tomaatit kuolee mulla aina matkalla kaupasta kotiin ja lisäksi kasvoin niin että mulla oli pellollinen mansikkaa ja perunaa takapihalla enkä ees tykkää kummastakaan ja pistin jo tänä vuonna perunaa ruukkuun..."
Myös minä: "Tää ruukkutomaatti ja mansikka hyppäs mun koriin lähikaupalla ja seuras mua kotiin."

Nelikymppiseksi asti tapoin kaikki viherkasvit ja sitten viherpeukalogeeni aktivoitui. Nyt oon 49 ja ilmeisesti seuraavana takaraivosta punkee esiin se (omien isovanhempien) punainen tupa ja perunamaa.