Taas on yksi marraskuu raapaloitu! Joulukalenteri ilmestyy sitten huomisesta alkaen kristelnyberg.fi/blogi -osoitteessa aina aamukuudelta. Paperisen Raapalejoulukalenterinkin ehtii vielä tilata, tai sähköisen version jos se sattuu puhuttelemaan enemmän - näissä taitetuissa on muutama teksti enemmän kuin ilmaiseksi ilmestyvässä versiossa.

#marraskuu #raapale

Skeduloitu konflikti

Utopia-kuvun palohälyttimet huusivat. Raskaiden palo-ovien rämähdykset kaikuivat käytävillä.

Peltoloilla Astra ja Orion olivat jo kovaa vauhtia kiskomassa suojapukuja ja hengitysmaskeja esiin ja varustautumassa evakuointiin niin kuin koulussa oli harjoiteltu. Vanhemmat eivät kuitenkaan tehneet elettäkään paetakseen liekehtivästä surmanloukusta. Äiti huokaisi ja peitti ulvovan hälyttimen koristetyynyllä.

”Ei hätää”, hän sanoi. ”Se on vain Möttösen mummo. Sama juttu joka vuosi. Kaikki, jotka vielä muistavat Terran kalenterin, osaavat odottaa tätä.”

Toden totta, keskusradio räsähti ja sieltä kuului epämääräisiä ääniä, kun joku ilmeisesti hakkasi toimiston ovea ja yritti huutaa jotain. Sitten kaiuttimista alkoi kuulua Möttösen mummon iän painama ääni:

”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa…”

#marraskuu #raapale

Perintö

Postiluukku kolahti. Kynnysmatolle putosi paksu virallisen näköinen kirjekuori.
”Onhan se avattava”, Kukka huokaisi ja ratkoi kuoren auki.
”No?” Kaisla hoputti.
”Olen saanut perinnön. Sukutila Joensuussa, Jokilammella.”
Oli ilmiselvästi roadrtipin aika!
***
Ongelmat alkoivat loppumetreillä. Paikannus siirtyi Jokilammelta Sorronsuuhun, ja Sorronsuun kohteen lähestyessä taas kohti Jokilampea.
Lopulta he pysäköivät auton, varustautuivat vaellusvaattein ja suuntasivat maastoon. Tuntikausien rämpimisen jälkeen kohde löytyi.
”Tuolla!” Kaisla osoitti.
Kohtuullisen kokoinen itäsuomalainen hirsitalo kurkisti epäluuloisen näköisenä harjanteen takaa. Kukka ojensi sille rauhoittavasti kättään. Kaisla pudisti päätään.
”Mikä se sinun iso-isomummosi olikaan…?”
Oli kuitenkin liian myöhäistä. Talo nousi kananjaloilleen ja lähestyi uutta emäntäänsä. Noitakodosta ei enää niin vain poistuttaisikaan.

#marraskuu #raapale

Peitetarina

”Ruumiin hävittäminen”, Selma naputteli Googleen. Hilkka moppasi verta lattialta.
”Tässä sanotaan, että kaikki pinnat pitäisi pestä huolellisesti ammattikäyttöön tarkoitetulla klooripesuaineella.”
Hilkka rullasi ähkien ruumista mattoon.
”Meillä on Clasun kiristekalvoa, pistetään sitä päälle!”
Hilkka lähti hakemaan muovirullaa ja kirosi nähdessään veriset tohvelinjälkensä.
”Oikeastaan olisi kannattanut ottaa siltä vaatteet pois ja polttaa ne erikseen… Ruumis pitää haudata jonnekin luonnonsuojelualueelle, jossa ei kaiveta maata rakentamista varten. Hyvä kun on ollut lämmin syksy…”
Lopulta Hilkka suuttui.
”Idiootti! Noista nettihauista jää aina digitaalinen jalanjälki!” hän kivahti. ”Jäädään kiinni Googlen takia.”
Selma virnisti.
”Mitä sinä oikein kuvittelet minun hakuhistoriastani? Tätä on pohjustettu vuosikaudet. Minähän olen dekkarikirjailija!”

#marraskuu #raapale

Työmatkalla

Marketta istui huokaisten paikalleen junan hiljaisessa ekstraluokassa. Viimein hetki aikaa hengähtää!

Vaunussa kuului vaimea mutta jatkuva epäsäännöllinen ääni. Marketta tunnisti neulepuikkojen kilinän, mutta siihen sekoittui ylimääräisiä napsahduksia. Hän lähti etsimään äänen lähdettä. Parin penkin päästä hän huomasi neulojan, pitkän hahmon mustassa hupparissa.

”Anteeksi”, Marketta aloitti, mutta vaikeni kun neuloja käänsi kasvonsa häntä kohti. Musta vaate olikin hupullinen viitta, ja hupun alta näkyivät Kuoleman pääkallokasvot. Luiset sormet napsuivat puikkojen tahtiin.

”Häiritsenkö?” Kuolema kysyi kohteliaasti. ”Olen työmatkalla, ja pitää tappaa tunnin verran aikaa.”

”E-ei se mitään.” Marketta totesi, ettei juna tunnin päästä olisi vielä läheskään perillä. ”Minä taidankin jäädä kyydistä jo Karjaalla!”

#marraskuu #raapale

Tauon paikka

”Mitähän perkelettä täällä tapahtuu?” kysyi vuoropäällikkö duunareilta, jotka pelasivat beer pongia kahvihuoneessa.
”No miltä näyttää?” Lissu kysyi, tyhjensi kaljamukin ja rypisti sen roskikseen. Roskakori oli jo kukkuroillaan käytettyjä mukeja.
”Ryyppäätte keskellä päivää! Vuoroa on neljä tuntia jäljellä! Missä teidän työmotivaationne on?”
”Mun on Bahamalla”, sanoi Kata ja nyökkäsi kohti ilmoitustaulua. ”Se lähetti postikortinkin.”
Toden totta, ilmoitustaululle oli kiinnitetty maisemakortti: palmuja, hiekkaranta ja turkoosinsininen meri.
Vuoropäällikkö kääntyi sanattomana katsomaan loppukolmikkoa. Make kohautti olkapäitään.
”Meidän työmotivaatiot lähti Herttarouvan päiväkaraokeen. Ei ne sieltä enää tänään takaisin tule.”
Pomo hieroi ohimoitaan.
”Omani taitaakin olla liittymässä seuraan. Sen bravuurinumero on Aikuinen nainen. Kaatakaas minullekin kalja.”

#marraskuu #raapale

Zombietiedotus

”Siirrymme Helsingin keskustaan, jossa toimittajamme seuraa zombietilannetta. Miltä siellä näyttää, Liisa?”
Kamera kohdistuu Aleksanterinkadulla seisovaan toimittajaan. Taustalla näkyy tavallista kaupungin vilinää. Ihmiset väistelevät zombeja tottuneesti.
”Suurempi zombieaalto on saapumassa koillisesta illaksi Helsingin keskustaan. Nyt tilanne on kuitenkin rauhallinen. Zombievirus siirtyy kosketuksen välityksellä, erityisesti kannattaa välttää kynsiä ja hampaita. Zombeja on kuitenkin helppo väistää.”
Toimittaja siirtyy tottuneen näköisesti pois laahustavan hahmon tieltä.
”En minä ole zombie!” se sanoo ja mulkaisee toimittajaa.
”Se olikin vain kuvaustiimin Petteri, joka kaipaa kahvia!” toimittaja toteaa pirteästi. ”Zombiet liikkuvat hitaasti, mutta kuuden jälkeen suosittelemme vetäytymistä sisätiloihin. Ne eivät osaa avata suljettuja ovia. Tässä zombietiedotus, seuraavaksi säätiedotteeseen…”

Raapalejoulukalenteri lähtee pian postitukseen, mutta vielä kerkiää tilata oman kappaleen jos haluaa! Otettiin painokseen muutama ylimääräinen. :)

Tilaukset osoitteeseen kristel@iki.fi.

#marraskuu #raapale

Riivaajat

”Siinä on virus”, Kape selitti IT-tukihenkilölle, joka tutki hänen läppäriään. ”Se hurisee koko ajan ja on kuuma. Joku pentele on kaapannut sen ja louhii sillä bitcoineja!”
IT-tukihenkilö naputteli käskyjä komentoriville. Sitten hän avasi selaimen ja alkoi tutkia Kapen kotisivun lähdekoodia.
”Tässähän tämä ongelma on”, hän sanoi. ”Sinulta puuttuu suojaukset. Nyt koneesi on täynnä Verkon Väkeä.”
”Siis hakkereita?”
”Ei, vaan Väkeä… Sinullahan on ikkunanpielet suojattu suolalla ja kylmää rautaa oven päällä, etteivät kaikenkarvaiset kansanperinneotukset tule kylään? No, täältä puuttuu se vertauskuvallinen rauta ja suola. Vaan ei hätää! Luen tälle Verkon synnyn ja sitten häädetään Väki kotiinsa. Ja päivitetään vähän näitä suojaloitsuja.”

#marraskuu #raapale

Naimapuuhia

”Ootteko ajatelleet jälkikasvua?” Kaisla kysyi.
”Mä ajattelin ihan perinteisesti pakastettuja sukusoluja”, Seela totesi.
”Mulla on tällainen”, Pirre nosti paidanhelmaansa. Lantiolle oli implantoitu pikkuruinen surkastunut uros. ” Se irtoaa, kun raskaushormonipitoisuus nousee tarpeeksi suureksi. Ja kun se pysyy kiinnittyneenä, mun ei tarvitse huolehtia viinasta.” Pirre kohotti lasiaan.
Marke oli kuunnellut keskustelua vaitonaisena ja punastui kohdatessaan muiden katseet. Sitten hän nosti leukansa uhmakkaasti. ”Mulla on sulhanen.”
”Uros?!” Muut olivat tyrmistyneitä. ”Nehän on tosi arvaamattomia!” ”Väkivaltaisia ja ylitunteellisia!”
”Älkää olko niin ennakkoluuloisia! Ennen kuin keinohedelmöitys keksittiin, ihmiset lisääntyivät koko ajan urosten kanssa parittelemalla!”
Sitten Marke virnisti.
”On se mielenkiintoinen makuuhuoneseuralaisenakin. Kannattaisi ainakin kokeilla!”

#marraskuu #raapale

Suolaa, suolaa

Luomistyömaalla piti kiirettä. Enkeleillä oli mennyt kokonainen luomistyön päivä nakutellessa taivaankantta paikoilleen erottamaan sen ylä- ja alapuolisia vesiä toisistaan. Nyt urakoitsijat kokosivat taivaankannen alaisia vesiä yhteen mereksi paljastaakseen maan.
”Tuohon isoon mereen laitetaan suolaa 3,6 % ja pienempään 3,9 %, ei enempää!” työnjohtaja paasasi.
”Täällä on massiivinen lasti suolaa!” protestoi logistiikkaenkeli. ”Ei sitä voi taivaankannen yläpuolellekaan laittaa!”’
Työnjohtaja katsoi ympärilleen. Sitten hänen ilmeensä kirkastui.
”Jordan laskee tuohon syvänköön, heitä sinne! Minä selitän Luojalle!”
Jumalan tullessa tarkastamaan työmaata, hän törmäsi suolaiseen järveen keskellä aavikkoa. Työnjohtajaenkeli riensi selittämään.
”Näyttäähän tämä pahalta, mutta minulla on ehdotus. Muistathan sen Lootin vaimoineen, joista puhuit viikkopalaverissa…”

#marraskuu #raapale

Epämääräisiä oireita

”Hengitystieinfektioiden oirepankki, kuinka voimme auttaa?”
”Mulla on flunssa, mutta ei yhtään kuumetta. Voisinko saada vähän? Muuten täytyy lähteä kouluun.”
”Meillä on nyt kuume vähissä influenssakauden vuoksi. Älä lähde kouluun tartuttamaan, ennen kuin saadaan oirevarastoa täydennettyä!”
”Äiti ei usko, että oon kipeä!”
”Meiltä tiedotetaan tiedottamasta päästyäkin, että kuume on vain yksi mahdollinen oire… Kerropa oireistasi. Katsotaan, voinko auttaa.”
”Nenä vuotaa, väsyttää, ja kurkku on kipeä.”
”Kurkkuun sattuu? Sinulla on onnea, nieluun sopivaa streptokokkitulehdusta meillä on runsaasti! Käske äidin katsoa kurkkuun, järjestetään sinne ärhäkkää punaisuutta ja niin selviä valkoisia peitteitä ettei kuumekeskeinen tarkkailijakaan voi jättää niitä huomiotta. Hyvää päivänjatkoa ja pikaista paranemista!”

#marraskuu #raapale

Bussimatka

”Piti käydä asioilla”, Jesse tilitti. ”Bussiin noustessa täti-ihminen vasikankokoisen rottweilerinsa kanssa jyräsi minut ja parkkeerasi keskelle lastenvaunualuetta. Koira jyysti brontosauruksen sääriluun kokoista puruluuta.”
”Meinasin että koira haisee pahalta, mutta seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousi parfyymissä kylpenyt teiniposse. Pysäkkiä myöhemmin parikymmentäpäinen päiväkotiryhmä kaksien lastenrattaiden kanssa jäi onneksi riitelemään koiramamman kanssa, niin bussi vähän tuulettui.”
”Rauhanneuvotteluiden ratkaisua odotellessa pysäkille pölähti seurue, joilla oli kantokoppineen kiire Vermon kissanäyttelyyn. Kissoista innostuivat meluisasti sekä rottweiler että lapsilauma.”
Jesse tilasi toisen kossupaukun.
”Julkisten käyttö on minun osaltani tässä. Ostan sähköpyörän. Pääkaupunkiseudulla on kuulemma kovasti kehitetty pyöräinfraa ja talvikunnossapito toimii. Pyöräily on siis varmasti hermoja säästävä tapa liikkua!”

Yllättävä asiakas

Autokorjaamon ovea hakattiin niin, että halli kaikui. Martta könysi avaamaan. Ovella seisoi ikivanha teräväleukainen ja koukkunokkainen nainen.
”No? Tehän olette sellainen korjaamo?” mummo kivahti.
”Ky-yllä”, Martta myönsi.
Mummo työnsi Martalle kiukkuisesti listan kerrassaan kummallisia korjauskehotuksia.
”Minkähänlainen kulkuneuvo kaipaa korjauksia?” Martta kysyi epäröiden.
Mummo vihelsi kimeästi. Kulman takaa ilmestyi massiivisilla kananjaloilla koikkelehtiva harmaa mökki, joka lähestyi tottelevaisesti hallin ovea. Martta tuijotti.
”Katsotaan mitä voin tehdä”, Martta sanoi epäröiden. ”Tarvitsetteko te… vara-auton?”
”En”, mummo sanoi tiukkaan sävyyn ja kiipesi suureen huhmareeseen, joka nousi saman tien ilmaan. ”Tulen illalla takaisin. Silloin olisi parasta olla valmista, tai syön lihasi ja keitän luusi aitaani varten.”

#marraskuu #raapale

Pahoja henkiä

Kirkkoherra seisoi synkeänä kirkonmäellä. Kirkosta kuului kammottavia rääkäisyjä ja naurunräkätystä. Joukko mellakkapoliiseja yritti sisään pääovesta, mutta näkymätön voima heitteli virkavallan edustajia kuin räsynukkeja. Kaukaisuudesta lähestyivät armeijan helikopterit.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja ehti paikalle.
”Siellä on Helvetin voimat valloillaan.”
”Niin on päässyt käymään.”
”Mikä sen tällä kertaa aiheutti? Metallimessu? Homohäät?”
Kirkkoherra pudisti päätään.
”Pikkupiruja ei kiinnosta ihmisten naimapuuhat, ja metallimusiikki lakkasi houkuttelemasta niitä, kun annettiin niille oma vuoro seurakuntakeskuksen bändikämpästä. Tämä johtuu hiljaisuuden joogasta. Pahat henget provosoituivat hindulaisen perinteen kristillispesusta.”
”Ensi viikon ohjelmaan sitten uskontodialogia?”
”Jos kirkko on vielä pystyssä”, sanoi kirkkoherra katsoessaan paikalle saapuneita puolustusvoimien apujoukkoja. ”Soitatko sinä piispalle vai soitanko minä?”

#marraskuu #raapale

Sairausloma

”Voisitko kirjoittaa sairauslomatodistuksen perjantaille?” Olka kysyi työterveyslääkäriltä.
”Olet täysin terve, eikä lääkärintodistusta voi kirjoittaa etukäteen.”
”Meillä on perjantaina hyvinvointipäivä.”
”Mitä vikaa siinä on?”
”Henkilöstöpäällikkö on taas lukenut erilaisten palveluntarjoajien mainosmaileja”, Olka selitti synkeänä. ”Aamupäivän äänimaljameditaatio vielä menettelisi, mutta iltapäivän tiimitoiminnan vaihtoehdot ovat toinen toistaan kauheampia. Yhdessä työpajassa työstetään omaa suhdetta Jungilaiseen varjoon syväluotaavan freeform-roolipelin muodossa. Toisessa kehitetään suhdetta tiimiin eurytmiatanssikoreografian kautta. Kolmannessa keskitytään vastaanottaman etäparantajan kanavoimaa enkelienergiaa haistelemalla eteerisiä tuoksuöljyjä. Pelkään, että illan heimouttavaan shamaanisaunaan mennessä olisin valmis tekemään henkilöstöpäälliköstä uuden kulttimme ensimmäisen ihmisuhrin.”
Lääkäri hän ryhtyi pontevasti naputtelemaan näppäimistöään.
”Akuutti jännityspäänsärky. Ja kutsun henkilöstöpäällikön työterveysneuvotteluun – koko henkilöstön mielenterveyden vuoksi.”

#marraskuu #raapale

Omatoimihelvetti

Henkka odotteli mustan portin edessä, mutta kun ketään ei kuulunut, hän kurkisti portinraosta ja astui sitten sisään.
Ohitse hoippui ruokalähettilaukkujen kumaraan painama hahmo.
”Mitä minun olisi tarkoitus tehdä?” Henkka tiedusteli lähetiltä.
”Pirut ovat lakossa. Meidän täytyy keksiä omat kidutuksemme. Minä riistin ruokalähettejä vuosikausia, niin arvelin että lounaan raahaaminen lakkorikkureille on sopiva rangaistus.”
Harhailtuaan ikiajat autiossa Helvetissä Henkka löysi tietokonepöydän ja istui sen ääreen. Samassa näytöltä alkoi pursuta törkyviestejä, jotka uhkasivat haudata hänet. ”Onneksi olkoon! Olet Helvetin keskustelupalstan uusi moderaattori!” sanoi tietokoneääni.
Henkka muisteli niitä myrkynkatkuisia viestejä, jotka oli nettiin kirjoittanut ja huokaisi tyytyväisenä. Tämä tuntui oikeudenmukaiselta tavalta viettää tuleva ikuisuus.

#marraskuu #raapale

Kylmää kyytiä

Markkinointipalaverissa oli synkeät tunnelmat.
”11 astetta ja vesisadetta”, yksi myyjistä valitti. ”Yritän houkutella jouluturisteja Helsinkiin, mutta ne penteleet osaavat nykyään googlataa paikallisen täsmäsään eivätkä usko ysäridatasta tehtyjä keskilämpötilagraafeja.”
”Huoli pois”, sanoi nuori harjoittelija. ”Näin juuri uutisissa, että Atlantin merivirtausjärjestelmän romahtaminen on uusimman tutkimuksen mukaan paljon todennäköisempää kuin kuvittelimme. Vaikka kaikki hiilipäästöt lopetettaisiin saman tien, todennäköisyys on 25 prosentin luokkaa, ja nykymenolla luku on jossain 70 prosentin tietämillä. Kesäturisteja voidaan edelleen houkutella puhtaalla luonnolla, ja talvisin saadaan Siperian pakkaset!”
Pöydän ympärillä kasvot kirkastuivat.
”Mahtavaa! Nyt äkkiä myymään keikkoja yksityissuihkukoneilla saapuville huippurikkaille. Hiilipäästöjä ilmakehään kuin olisi jo! Meillä on taikatalven markkinointi pelastettavana!”

#marraskuu #raapale

Yhteydenotto

”Voit soittaa meille joka päivä kello 8-20!” sanoin maanisesti hymyilevä asiakaspalvelija.
”Soittaa? Puhelimella?”
”Niin! Puhelinneuvontamme palvelee helposti ja nopeasti!”
”Kai teillä on verkkosivuilla UKK-palsta?”
”Jokainen asiakas on tärkeä! Vastaamme KAIKKIIN kysymyksiin erittäin mielellämme puhelimitse!”
”Onko siellä yhteydenottolomake?”
”Toki! Lomakkeella voitte laittaa soittopyynnön, soitamme teille haluamaanne aikaan!”
”Tarkoitin että voiko teihin ottaa yhteyttä sähköpostitse?”
Asiakaspalvelija tuijotti Markettaa hölmistyneen näköisenä.
”Tekstiviestillä? FB-viestillä? WhatsApp-viestillä? Tai onko teillä Discord-serveriä? Voinko lähestyä perinteisellä kirjepostilla?”
Asiakaspalvelijan katse muuttui yhä lasittuneemmaksi. Sitten hänen ilmeensä kirkastui.
”Voitte myös tulla toimistoon paikan päälle. Palvelemme teitä klo 8-20!”
”Kiitos”, Marketta huokaisi alistuneesti. ”Toivottavasti minun ei koskaan tarvitse ottaa teihin yhteyttä.”

#marraskuu #raapale

Mielenterveyskriisi

”Kofeiinikierrossasi on aivan liian paljon verta”, vakavailmeinen päivystävä psykiatri sanoi Hansulle.
”Enhän minä juo kahvia”, Hansu protestoi.
”Mitä energiajuomaa juot?”
”En mitään! Jos jotain niin kaakaota. Enimmäkseen ihan tuoremehua.”
Psykiatri pudisti päätään.
”Marraskuussakin? Onhan sinulla jotain piristeitä oltava.”
”Itse asiassa minä pidän marraskuusta”, Hansu myönsi. ”Pimeys on kotoisaa, ja voi polttaa kynttilöitä.”
Psykiatri näytti kauhistuneelta.
”Kyllä näin poikkeukselliset mielialaoireet vaativat akuuttipsykiatrista hoitoa. Olet selvästi vaaraksi koko yhteiskunnalle. Mitä tapahtuisi kansanluonteelle, jos kaikki vain joisivat kaakaota ja tunnelmoisivat kynttilänvalossa?”
Sitten hän kääntyi hoitajan puoleen.
”Kofeiinitippa menemään. Ja kooste eduskunnan kyselytunteja koko hallituskaudelta pyörimään huoneen televisioon. Tässä on otettava kovat keinot käyttöön.”

#marraskuu #raapale

Marraskuu

”Miten sen työharjoittelijan kanssa sujuu?” Samppa tiedusteli Pirkolta kahvitauolla.
”No, viime kuussa sain hyppyytettyä sitä kaikenlaisten Halloween-koristeiden laittamisessa, mutta nyt en oikein tiedä mitä keksisin. Jouluvalojakaan ei vielä voi laittaa tai tulee kamalasti valituksia.”
Samppa virnisti.
”Etkö muista omaa työharjoitteluasi? Marraskuuhan on mitä mahtavinta aikaa.”
Seuraavien viikkojen ajan Pirkko seurasi mielenkiinnolla, kuinka kiinteistöhuollon harjoittelija yritti epätoivoisesti selvittää, mistä saa mandoliinipuita. Yritykseen hankkia dinosauriin luu täytyi ohjaajan puuttua – murtautuminen Luonnontieteelliseen museoon aiheuttaisi ikävän keskeytyksen työharjoitteluun. Korvaavaksi toimeksi harjoittelija ehdotti kaupunkitapahtumaa.
Puuhun ripustetut mandoliinit kolahtelivat ontosti toisiinsa tuulessa, jätkänkynttilät loivat tunnelmaa ja kaljakorit tyhjenivät. Kaupunkikaraoken ainoana biisinä soi koko illan Miljoonasateen Marraskuu.

Lisää raapalehommia! Laitetaan tällekin puolelle maininta, että päätin viimein Raapalejoulukalenterin tilauksen takarajan - laitan lomakkeen kiinni keskiviikkona joskus illalla. Vielä siis ehtii tilata joulukalenterin!

forms.gle/97TcbBbFbdV4SHMu9

Raapalejoulukalenterin 2025 ennakkotilaus

Tällä lomakkeella voit ennakkotilata GlassAngel Games & Storiesin Raapalejoulukalenterin vuodelle 2025. Ennakkotilausmahdollisuus on avoinna noin lokakuun ajan, eli kunnes kalenteri menee painoon.

^{Google Docs}

#marraskuu #raapale

Kalenteritontut

”APUA! Se kokous on tänään?! Miksi se ei ole kalenterissa!” Sinikka hosui papereita kansioon, työnsi kansion muutenkin täynnä olevaan olkalaukkuun ja säntäsi ulos ovesta ilman hattua, eriparikengissä.

Kalenteritontut istuivat sohvalle unohtuneen kalenterin reunalla jalkojaan heilutellen.

”Miksi se kokous puuttui kalenterista?” junioritonttu tiedusteli vanhemmalta kollegalta.
”Eikö ole meidän hommaamme täyttää Sinikan kalenteriin asioita, jotka hän on unohtanut?”

”Muistatko kuinka Sinikka viime viikolla kirosi meidät alimpaan helvettiin, kun kalenteri oli hänen mielestään liian täynnä?” senioritonttu kysyi.

Nuorempi kalenteritonttu nyökkäsi.

”Sinun kannattaa aina muistaa jättää kalenteriin tällaisia pieniä yllätyksiä”, vanhempi tonttu jatkoi. ”Eiköhän Sinikka taas muutaman kuukauden verran muista, että kalenteritonttu on ystävä!”

#marraskuu #raapale

Lähetysteknisiä ongelmia

”Kaikki värit ovat kadonneet maailmasta”, Pena tilitti lääkärille.
”Onko teillä taipumusta kaamosmasennukseen?” nuori lääkäri kysyi.
”Eijei, tarkoitin että kaikki värit ovat kadonneet. Näen maailman harmaan sävyissä!”
”Sepä… epätavallista.” Lääkäri näytti neuvottomalta, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui. ”Soitan kollegalle silmäsairaalaan!”
Lääkäri soitti konsultointinumeroon. Ilme muuttui aina vain vakavammaksi, kun hän kuunteli kollegan vastausta. Penaa alkoi huolestuttaa.
Lopulta lääkäri sulki puhelimen, avasi kaihtimet ja kurkisti kulmiaan kurtistaen ulos ikkunasta.
”Onko se jotain vakavaa?” Pena tiedusteli.
”Ei syytä huoleen!” lääkäri vakuutti. ”Meille ei vain ollut tullut tietoa hallituksen uusista säästötoimenpiteistä. Maailmasimulaation värilähetys on kallis, joten ovat päättäneet siirtyä kaamosajaksi mustavalkolähetykseen. Helmikuussa taas kirkastuu!”

#marraskuu #raapale

Päivän liikunta

”Vihaan liikuntaa”, Helmi purnasi. ”Tulee inhottava hiki ja hengästyneisyys.”
Sitten hän huokaisi ja aloitti seuraavan intervallisetin.
”Miten sä jaksat päivästä toiseen?” Kata ihmetteli.
”Lääkärin määräys”, Helmi ähkäisi ja pudottautui tekemään burpeesarjaa. ”Joka päivä vähintään puoli tuntia liikuntaa. Ad infinitum.”
”Oletko varma, ettet ota ohjeita turhan kirjaimellisesti?”
”Päivittäisen liikunnan hyödyistä oli tosi paljon tutkimusevidenssiä. Tiesitkö, että yli 50-vuotiailla naisilla 4 tuntia vähintään kohtalaista liikuntaa viikossa vähentää sepelvaltimotaudin riskiä 30%?”
Vartiotornista huudettiin hälytystä. Helmi pudotti treenivälineet tarttuakseen penkkiin nojaavaan moukariin.
”Onneksi nykyelämä tarjoaa paljon mennyttä maailmaa enemmän tilaisuuksia toiminnalliseen harjoitteluun”, hän totesi kavutessaan muurille ja valmistautuessaan torjumaan linnoitusta kohti vyöryvää epäkuolleiden aaltoa.

#marraskuu #raapale

Vastarinta
Harmaa massa tiheni tihenemistään. Ensin näköpiiristä katosivat puiston puut, sitten naapuritalot. Penni sulki verhot ja laittoi luurit korville. Hyvä päivä pelata uutta tietokonepeliä!
Penni keskittyi ammuskelemaan avaruuden tunkeilijoita, eikä nähnyt, kuinka uutisotsikot vähitellen muuttuivat yhä huolestuttavammiksi.
”Harvinaisen sankka sumu leviää maailmalla.”
”Meteorologi ei osaa selittää sääilmiötä.”
”Sumu aiheuttaa hengitysoireita.”
”TAPPAVA SUMU!”
Kaduilla ihmiset haukkoivat henkeään. Ympäri maailmaa raportoitiin hukkumistapauksia. Vähitellen uutissyötteet, TV- ja radiolähetykset ja keskustelupalstat hiljenivät. Penni jatkoi alienien ampumista.
***
Maata kiertävällä radalla perämies väänteli lonkeroitaan raportoidessaan kapteenille.
”Syötteemme planeetalta osoittaa supertaistelijan edelleen jatkavan puolustautumista.”
Kapteeni rypisti molempia otsiaan.
”Lähetä iskuryhmä paikan päälle. Kyllä meidän väkemme yhdelle superihmisellekin pärjää!”

Jakeluhäiriö

Marraskuun pimeinä öinä unien jakelussa piti kiirettä, vaikka Nukkumatti oli tehnyt parhaansa rekrytoidakseen uusia Unikumppaneita. Perehdytys oli heikkoa ja jakelualueet suuria. Palauteosaston puhelimet pirisivät kiukkuisesti.
Masa piteli päätään kahvihuoneessa.
”Peltosen alueella on mennyt osoitelaput sekaisin, ja ihmiset ovat nähneet naapuriensa unia. Siellä on täysi kaaos, ja poliisi selvittämässä joukkotappeluita ja aviokriisejä.”
”Kärpän alueella menee vielä huonommin. Se laiskuri pudotti eilen koko säkillisen aikuisille tarkoitettuja unia tarhan päivälepohuoneeseen”, Mirkku nokitti.
Vuoropäällikkö huokaisi.
”Eipä tuo mitään. Päivän suurin kriisi on Juurakolla. Se on jakanut koko yön unet vääränä kieliversiona. Mikään ei uhku suurempaa pyhää vihaa kuin suomalainen, joka on saanut unensa ruotsiksi.”

#marraskuu #raapale

Sovellusloukku
”Tilauksesi on noudettavissa. Lataa sovellus älypuhelimeesi…”
Kikka voihkaisi. Taas yksi perhanan appi! Mutta paketti oli noudettava.
Kotiovi ei auennut kahvasta, eikä avainkaan tehnyt mitään. Puhelin kilahti.
”Avainsovelluksesi on vanhentunut. Päivitä sovellus!”
”Ettekö ole kuulleet paloturvallisuudesta?” Kikka jupisi puhelimelleen, mutta päivitti kuuliaisesti ohjelman.
Bussi meni nenän edestä, mutta nyt Kikka ehti avata matkalippusovelluksen ja ostoslista-appin.
”Meille ei enää käy käteinen tai kortti”, kaupan kassa pahoitteli. ”Mutta voit maksaa kätevästi meidän kanta-asiakassovelluksella!”
Kikka jätti ostoksensa hihnalle ja käveli kotiin. Jossa hän totesi, että ulko-oven ohjelmistoa hostaava pilvipalvelu oli nurin.
”Jumalauta, muutan paperinkeräysastiaan”, Kikka manaili. ”Kunhan saan päivitettyä sen sovelluksen, jolla roskis avataan…”

#marraskuu #raapale

Kiire
Taivaallisen järjestyksen aurinkokuntaosastolla kävi kova kuhina. Enkelit pyörittelivät planeettoja akseliensa ympäri ja pitkin ratojaan ja ohjailivat kuita, asteroideja ja komeettoja.
Kaiken tohinan keskellä arkkienkeli Jehudiel keikkui tuolilla jalat työpöydällä, toisessa kädessä kahvimuki ja toisessa kirjakäärö.
Gabriel kiirehti sisään.
”Taas ne ovat puuhaamassa maailmanloppua, täytyy mennä viemään viestiä…”
”Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa”, Jehudiel sanoi leppoisasti.
”Varoittamaan ihmisiä”, Gabriel kivahti. ”Tuolla alhaalla soditaan ja riidellään niin että räjäyttävät kohta koko pallon palasiksi.”
”Ei mitään hätää. Aurinko paisuu ennen pitkää ja syö planeetan ihmisine kaikkineen. Ongelma ratkaistu.”
”Siihen on viisi miljardia vuotta aikaa!”
Jehudiel kohautti siipiään.
”Silmänräpäys siis. Juuri sopivasti aikaa kahvitauolle.”

Unohdin heti eilen, joten tänään tulee kaksi #marraskuu #raapale :tta

Diagnoosi
Kaisla oli kuvitellut, että aurinkoinen Los Angeles olisi auttanut kaamosoireisiin, mutta marraskuussa uupumus painoi yhtä raskaana kuin harmaassa Helsingissä. Lopulta Kaisla rahjusti kalliin erikoislääkärin vastaanotolle.
”Ei hätää, rouva, kyllä teidät kuntoon saadaan!” lääkäri vakuutti. ”Otetaan vähän kokeita ja katsotaan mistä kenkä puristaa.”
Muutamaa päivää myöhemmin lääkäri soitti.
”Teillä on väsymyksen lisäksi ollut koko ajan nälkä, ja paino on noussut?”
Kaisla myönsi, että näin oli.
”Ja te olette Suomesta?”
Tämäkin oli myönnettävä.
”Ei mitään hätää!” lääkäri sanoi hyväntuulisesti. ”Geenitesti vahvisti epäilykseni. Suomalaisethan ovat tunnetusti karhujen sukua. Te olette valmistautumassa talviunille. Järjestäkää itsenne mukava pesäkolo ja vetäytykää unten maille. Palataan asiaan huhtikuussa!”

Oikea ruokavalio
”Kotiruuan ei aina pidä olla hyvää!” jyrähti ravitsemusasiantuntija. ”Herkullinen ruoka johtaa ylensyöntiin!”
Pikke huokaisi ja kaivoi esiin pula-ajan keittokirjan.
”Lihavuus johtuu hiilihydraateista!” messusi Youtube-asiantuntija. ”Voissa paistettu pihvi on ratkaisu!”
Perunavelli tympikin jo. Pikke puunasi keittiöstään kaikki hiilarien lähteet.
”Kaikki lähtee proteiinin saannista!” julisti fitnessinfluensseri. ”Joka aterialla vähintään 30 grammaa!”
Broilerin rintafilee höyrytetyllä kasvispedillä sai veden herahtamaan kielelle pihviä ja kananmunaa -dieetin jälkeen, ja proteiinipirtelökin menetteli.
”Proteiinin liikasyönti rehevöittää Itämerta”, varoitti jätelaitos.
Pikke piteli päätään. Lopulta hän soitti äidille.
”On yksi taho, johon voi aina luottaa”, äiti lohdutti.
Äiti oli oikeassa. Hymyillen Pikke klikkaili itsensä Marttojen ruokavalio-ohjeisiin – ja takaisin herkulliseen kotiruokaan.

Minulla on jo vuosikausia ollut FB:ssä marraskuu raapalekuukausi, eli olen kirjoittanut joka päivälle uuden tekstin. Koitan muistaa tänä vuonna laittaa ne tännekin!
#marraskuu #raapale

Kekriä vai uunia?

Pöytä notkui sadonkorjuuherkkuja. Kylältä kuului hyväntuulista mekastusta. Kaikki oli valmista kekrin kiertäjien tulla.
Ovelle koputettiin kumman hiljaisesti. Emäntä riensi avaamaan, valmiina toivottamaan kekripukin seurueineen tervetulleeksi.
Hämmästys oli suuri, kun oven takana seisoi kolme oudosti pukeutunutta lasta. Yhdellä oli kissankorvat ja ilmiselvä häntä, ja kasvoihin maalattu hiilellä viikset. Toisella oli riemunkirjava puku, punaiset käkkärähiukset ja valtava kirkkaanpunainen pyöreä nenä. Kolmannella oli terävät kulmahampaat ja suupielistä valui verinorot. Jokainen piteli käsissään pyöreää oranssia astiaa, johon oli maalattu irvistävät kasvot.
”Karkki vai kepponen!” lapset huusivat.
Emäntä tokeni hämmästyksestään. Kekrin tapoihin kuului kutsua kiertäjät sisään. Lapset olivat outoa väkeä, mutta kai niillekin kalja kelpaisi?

Varovaisesti uskaltaudun nyt täälläkin mainostamaan Raapalejoulukalenteria.

Raapalejoulukalenteri on kokoelma tasan sadan sanan mittaisia pienoisnovelleja eli raapaleita. Tekstejä löytyy tänä vuonna joka päivälle ensimmäisestä adventtisunnuntaista joulupäivään. Kokoelman voi tilata sekä painettuna että sähköisenä.

Tilauslomake löytyy täältä: forms.gle/97TcbBbFbdV4SHMu9 ja se on auki vähintään lokakuun loppuun mutta luultavasti muutaman päivän ylikin.

Tässä vielä yksi viimevuotisista nimikkoraapaleista. Annettu teemasana oli "tähti".:

Tyttö, sinä olet tähti

”Pyysit lottovoittoa, minä järjestin lottovoiton.”
”Kaksi euroa! Ei sitä lasketa!”
”Sitten halusit asua linnassa.”
”En tarkoittanut vankilaa!”
Lampun henki huokaisi.
”Ihmiset. No, mikä on kolmas toiveesi?”
Miina kohotti katseensa kohti kalterien välistä pilkottavaa taivasta.
”Haluan, että kaikki näkevät ja tuntevat minut! Haluan olla tähti!”
Henki napsautti sormiaan. Hetken aikaa kaikki tosiaan näkivät ja tunsivat Miinan, mutta onneksi tuo hetki oli häviävän lyhyt. Maan kiertoradan kohdalle syntynyt uusi tähti suisti tietenkin koko aurinkokunnan kaaokseen: planeetat kiskoutuivat radaltaan ja Miina-tähden kuumuus ja painovoima alensivat Jupiterin hetkessä kaasujättiläisestä kiviseksi kiertolaiseksi.
Lampun höyrystyminen vapautti hengen, joka pudisti päätään katsoessaan hävitystä.
”Ihmiset. Aina sama juttu.”

Raapalejoulukalenterin 2025 ennakkotilaus

Tällä lomakkeella voit ennakkotilata GlassAngel Games & Storiesin Raapalejoulukalenterin vuodelle 2025. Ennakkotilausmahdollisuus on avoinna noin lokakuun ajan, eli kunnes kalenteri menee painoon.

^{Google Docs}

Se aika vuodesta kun parvekkeen viidakko on nostettava sisään.

Näkymä työpisteeltå on aika vihreä.

Tänään oli heti aamusta tukalan kuumankosteaa, mutta fiksuna tyttönä muistin viime vuoden uinnit meressä ja miten ne viilensivät koko päiväksi.

Uitiin tunti Munkan rannassa, ja nyt vielä neljältä iltapäivällä itse asiassa paleltaa kun termostaatti tuli säädettyä uusiksi. Parhautta! Palelu on aina parempi kuin kuumuus.

Suomen urheilukentät tutuksi -kesäkiertue jatkuu. "Tällä kentällä on tosi pieni parkkis mutta pääkatsomon takana on lisää tilaa, ja pukkarirakennuksen edessä on ne ei-minnekkään vievät puiset portaat joilla voi hengata."

Tänään siis Kaarlenkenttä Vaasassa, kolmelta Royals-Wolverines -matsi.

Tänään taas kiusattiin nuorisoa ja tehtiin kummaa ruokaa. Kävi siis täysin yllättäen ilmi että tänäänkin on syötävä päivällistä ja vielä aika pikaisesti laitettua koska perheenjäsenellä on alkuillasta treenit.

Koska näitä yllättäviä tilanteita aina välillä sattuu, meillä tapaa olla pakastimessa erilaisia vegedumplingeja, höyrytettäviä buneja jne. Nuoriso kysyi että mitä näissä on, johon reippaasti kerrottiin että ei voi muistaa ja pakkaustekstit oli kiinaksi.

Maistettuaan urheasti kummaruokaa ja seurusteltuaan ruokapöydässä nuoriso poistui ja lämmitti itselleen eilistä pizzaa.

Sellaisella kivalla asialla lähdin tässä päivittelemään, että jos raparperista on ylivuotoa niin Rouvain päivällinen testasi tänään raparperirisoton tekemistä. Risottopohjaan sopii hapokkaan raparperin kanssa valkoviinin tilalle kuiva prosecco, ja koska risotosta ylipäätään tulee samaan tapaan hapokasta kuin sitruunarisotosta niin kaveriksi sopivat mainiosti merenelävät. Meillä oli nyt katkarapuja, jotka nakattiin sekaan ihan lopuksi, mutta kuvittelen että esimerkiksi paistettu vaalea kala olisi ollut kivaa kanssa.

Silputtiin 4 riisidesilitran risottoon yksi sellainen tosi iso raparperinvarsi joka oli ehtinyt jo vähän puuvartiseksi, mutta se ei haittaa kun laittaa ihan pieneksi ja keittelee risoton mukana sen parikymmentä minuuttia. Liemenä meillä oli sellainen johon sekoitettiin puolet kasvis- ja puolet hummerifondia kun oli tiedossa että meinataan laittaa katkarapuja, mutta kala- tai kanaliemi toimisi varmasti ihan yhtälailla. Viimeisteltiin ihan normisetillä, pari ruokalusikallista voita ja pussillinen parmesanraastetta reippaasti sekoittaen kyytiin.

Seuraavana testilistalla on raparperi-katkarapupasta (koska tykätään niistä katkaravuista), palaan asiaan kun saadaan aikaiseksi.

Rouvain päivällisellä harrastetaan välillä hienoja monen ruokalajin aterioita ja monimutkaisia produktioita.

Tänään meillä on arkiruokana hienostunutta hummeriliemeen tehtyä risottoa. Ja Hätälän kalakasvispyöryköitä eineshyllystä. Viininä Cono Sur Riesling, joka sopi kivasti ruoan kanssa, erityisesti koska samaa viiniä annosteltiin suoraan tonkasta risottopohjaan.